Ompelus (tulevalle) kummipojalle

Blogataanpa tälläinenkin tekele, jonka pikaiseen ompelin tulevalle kummipojalle, kun olin muutakin postia lähettämässä samaan suuntaan. Kangas on ihanaa paksua joustofroteeta ja kaava taas mukailtu valmiista kaavasta (Ottobrestä), eikä se muistuta yhtään alkuperäistä haalaria. Hupun lisäsin toisesta ohjeesta, pitkät taitettavat resorit lahkeisiin ja hihoihin keksin itse (=muistin sellaiset jossain nähneeni) ja yhdistin kaavan osat niin, ettei sivuun tullut saumaa ja samalla puku kapeni aika paljonkin alkuperäisestä. Nuo Ottobret kun ainakin vuonna 2005 olivat vielä kamalan leveitä malleja, ja lehdet joita käytän ovat sieltä ajalta. Jo mallikuvasta näki, että vauva hukkuu pukuun, pitääkin koittaa jos muistaisin laittaa kuvan lehdestä tänne myöhemmin.  

Näyttää, että tuo Punahilkka-nauha tulee loppumaan ensitilassa, mutta saapahan tilata sitten lisää. On sitä oikeasti vielä pitkä pätkä, mutta se on kyllä ihanaa, kun sen valitsen näköjään joka paikkaan. Toivottavasti tuo ärtsy susi tekee nauhasta sopivan pojalle, eikö vain? Voisi heikompia pelottaa ihan.

Ja vielä: nyt taas kelpaa! Eilen meille kotiutui ihana hiljainen LG:n suoravetomoottorinen pyykkikone; tähän joku onnellinen hymiö! Kummasti mukava pestä pyykkiä kun linkoukset lisääntyi 400 kierrosta edelliseen verrattuna, ja rummun tilavuus kasvoi kahdella kilolla. Viikon tauko pyykin pesusta ei kyllä tosipuheessa juuri hetkauttanut, vaatetta riitti ja ei ollut ongelmaa keksiä tekemistä sille ajalle mikä muulloin pyykkäykseen menee...

p.s. pahoittelut taas surkeista kuvista, nappasin kuvat tositosi pikaiseen ennen postiin lähtöä ja tiesin jo silloin että on kiikunkaakun viitsiikö niitä julkaista.

Merkkejä nauhoista

Michas Stoffecke -verkkokaupasta tilatut nauhat on päätyneet jo moneen paikkaan; helistimen syötäviksi osiksi, neulotun boleron koristeeksi ja kummitytön synttärilahja-pipoon.  Miten kummassa olenkaan tähän asti pärjänyt ilman tälläisiä kivoja nauhoja? :D

Boleron ohje on mukailtu Puolivillaisen plokin ohjeesta; laskin silmukkamäärät sopivaksi ohuemmalle langalle ja pienempään kokoon. Toinen samanlainen, mutta vieläkn pienempi on vielä puikolla pienempää neitiä ajatellen. Kaunis nauha ei oikein pääse oikeuksiinsa levotonta eläintoppia vasten, mutta jo sovittaminen kuvaa varten on niiiiiin paljon vaadittu, etten enää yrittänytkään neuvotella aluspaidan vaihtamisesta. Nauhan sisään on piilotettu neppi. Lisäksi nauhaa on vasemmassa hihassa pieni merkki. Lankana on Gjestalin Spire, joka on blogattu jo jossain aiemmssa lankabloggauksessa, kiitos Helsingin pään diilerille vielä! Spire on 100% perulaista villaa ja paksuus 50g= n. 250m.

Helistin syntyi pienistä paloista norsukangasta, toinen puoli on vihreää, toinen ruskeaa. Sisälle piilotin pienen kulkusen puuvillataskuun ja reunojen merkit ovat toivottavasti mukavia imeskellä. En testannut. Vielä.

Kummityttö täytti viimeviikolla (ups, taas paketti myöhässä) 5-vuotta ja minä jälleen kerran koitin keksiä jotain kivaa kirjeessä kulkevaa. Pipo on käännettävä, mistä osoituksena merkit molemmin puolin. Nosrupuolella on sivussa pieni merkki, ja raitapuolella kokonainen satu. Helmet on puuta ja ostettu paikallisesta tavaratalosta.

Betonia ja raparperinlehtiä

Niin vain taas sain tehtyä jotain kauan suunniteltua! Lainasin alkukesästä kirjastosta Malena Skoten kirjan Betoni on kaunista.
Samoihin aikoihin alkukesästä näin paikallisella puutarhalla raparperin lehdelle tehtyjä laattoja ja koristealtaan, jotka veivät helppoudessaan voiton muista houkuttelevista betonitöistä.

Keskiviikkona pihaan ajoi betoniauto, joka työnsä tehtyään tyhjensi loput betonit letkuista muoville odottamaan minua. Kävin naapurissa raparperinlehtivarkaissa ja aloin tehdä kakkusia. Betoni alkoi olla jo ehkä hieman liiankin kuivaa kun tein viimeisiä laattoja, enkä tajunnut niihin lisätä vettä sileän pinnan saamiseksi.

Ja nyt muutaman päivän jälkeen löytyy lisää ongelmia.  Betoni oli tarkoitettu lattiavaluun, joten se ei ehkä sitten kestäkään pihalaatoissa, vai lieneekö vielä liian lyhyestä kuivumisesta kyse, kun muutaman sateisen päivän jälkeen näyttää muutaman laatan syy-kuviot on himmenneen. Noh, tästä oppineena teen paremmalla betonilla jonain toisena päivänä, ja saan toivottavasti on hyviä laattoja riittämiin askelmapolulle terassilta (jota ei vielä edes ole) hiekkalaatikolle.

 

Nauhoja slow-postilla

Trendikäs slow-ilmiö yltää jo yksittäisen kuluttajan nauhatilauksiin. Enää postia ei tilata suorinta tietää omaan kotipostilaatikkoon, vaan tuotteiden annetaan tehdä rauhassa matkaa useiden matkakumppanien kanssa läpi vaihtuvien paikkakuntien.

Noniin, siinähän kävi niin, että törmäsin jossakin lukemattomista blogeista Michas Stoffecke -verkkokaupan ihaniin nauhoihin. Niitä piti saada äkkiä-tänne-mulle-heti. Kuvittelin niiden tulevan litteässä kirjeessä edullisesti, mutta hups; naputtelin tilaukseni ja täytin tietoni, niin kappas, postikulut ulkomaille 25e, ei kiitos!

Toim. huom.; Seuraava kappale voi olla vaikeaselkoinen ja epäkiinnostava asianomaisia tuntemattomille. Sen voi huoletta hypätä yli ja siirtyä seuraavaan tekstikappaleeseen.
Sain luvan tilata nauhat siskoni osoitteeseen Saksassa ja postikulut tippuivat viidennekseen alkuperäisestä. Nauhat olivat parissa päivässä siskollani, missä sattui samaan aikaan kylästelemään ystäväni ja blogisti-kollegani, joka sitten toi nauhat suomeen. Toinen siskoni sattui samoihin aikoihin saapumaan etelänmatkoilta (kamerani kanssa), joten nauhat vaihtoivat kyydin kameran matkaan punaisella autolla läpi Suomen. Hyväksi onneksi mansikatkin ehtivät juuri poimittaviksi, ja sain niiden avulla houkuteltua senhetkisen kuriirin pikapikaa kotiutumisensa jälkeen Kuusamoon, ja nauhat pääsivät määränpäähänsä.

Nauhoista näkee, että osa on valittu ajatellen 4-vuotiaan neidin reaktioita nauhoja tutkiessa, ja osa taas on äidin lempivärien mukaisia. Erityisen ihana on kuitenkin Punahilkka-nauha, missä susikin kurkkii pensaan takaa, hui.  Nyt nauhat sitten pyörivät ihasteltavina ja loppusijoituspaikkaa etsien, lähtipä osa jo Hanna-naalle arpajaispalkinnon osana.

Tuota saksalaista nettikauppaa ei voi järin selkeäksi sanoa, mutta ihania juttuja siellä on kyllä myynnissä. Paha vain, että yhtään en Saksaa(kaan) ymmärrä. Katsoin sitten tärkeimmän näköiset(!) sanat sanakirjasta, ja hyvin onnistui.

Kamera lomailee

Tiukan blogitusputken jälkeen on taas ollut hiljaisia päivä, ja syyllinenkin tähän vakavaan poikkeumaan löytyy: Kamera, joka lähti etelänlomalle. Hyvä kyllä, että meiltäkin edes joku käy nauttimassa rantalomasta. Jospa siitä joku hiekanmuru tai auringon säteen heijastuma kantautuisi tänne pohjoisen kesäänkin.

On täällä tosipuheessa riittänyt paistetta, todisteeksi kelvannee viime kesänä istutettu Pioni, jonka ensimmäiset valtavat, komeat kukat on nyt ikuistettu kännykkäkameralla.

Lappiinkin ehdin minilomalle alkuviikosta. Metsien kätköistä löytyi useampikin vanha kämppä, yksi poromiesten käytössä oleva, toinen puoliksi sortunut ja kolmas josta ei ollut juuri mitään jäljellä. Mutta, mikä hauskinta kämppien seinissä oli tälläisiä:

Huomatkaa malliksi litistetty tölkki kojeen vieressä ja näitä puuhanneen yhdityksen nimi. Yhdistyksellä näyttää edelleen olevan vireää toimintaa, joten mukaan vaan sotaromua keräämään talkooleirille, voisi olla mielenkiintoinen kokemus sekin. Vieläköhän laittavat näitä litistimiä kämppien seinille?

Valmistajakin ko. käteville laitteille luki laatassa, ja ajattelimpa tilata muutaman meidänkin talon ulkoseinään kiinnitettäväksi. Panttia ei tosin tuon jälkeen taitaisi saada takaisin, ja puhelinnumeron suuuntakin oli mallia 9692 tsjp. Niin, että epäilen vastaisiko sieltä enää kukaan. Jostain syystä nämä oli minun mielestäni tosi hauskoja, ehkäpä nämä teille muille on peruskauraa ja tuttua kampetta.

Ja p.s. tiedättehän, miniloma=kaksi päivää kävelyä enimmäkseen suolla, ilman kunnon yöunia.

Desingia keittiöön.fi

Tämän kertaisessa postauksessa onkin hurjasti itsetehtyä; laitoin ryynit purkkeihin.

The Purkit löytyi paikallisesta kierrätyskeskuksesta, missä hinnat ei huimaa päätä. Meinasin menettää nämä jo ennen kuin näitä omakseni sainkaan. Vieraan vallan kansalaiset taisivat luulla minua myyjäksi, kun näitä lykin kärryissä kohti kassaa. Innokkaana ihastelivat purkkeja ja meinasivat käydä käsiksi, jolloin minä puoliksi elekielellä ja tiedättehän-millä-kun-tarpeeksi-hitaasti-suomea-puhuu-kyllä-ne-ymmärtää-kielellä totesin että nämä ovat minun ja pakenin purkkien kera autoon turvaan :D

Maksoin kokonaisen euron näistä kappaleelta!! Purkkeja on kuusi kappaletta ja varmaan arvaatte, ne on ihania! Kaikissa on tiivis kansi tuollaisella painettavalla napilla; tuttu systeemi Kippowaren mehukannuista ainakin minulle. Kannet on sopivan tiukkoja, pitävät lasten sormet erossa mielenkiintoisista ja sotkevista ruoka-aineista.

Pikaisella googlauksella löytyi tuon Erik Kold Plastin muovipurkkeja ja astoita paljonkin. Ovat siis Tanskasta ja retroilijoiden suosiossa, kuten nuiden vuosien iloiset ja kestävät  muoviastiat tapaavat olla.

Viimeisenä vielä ihanat Nokian lasten kengät, näiden tarkkaa vuosilukua ei ole tiedossa, mutta käytetty on minulla tai sisaruksillani, luultavasti kuitenkin 80-luvulla?  Oikeastaan piti kuvaamani edellisen postauksen kangasta päätyneenä seinätauluksi, ja vähänhän se tuolla kukan takana pilkottaakin.

Kangas-hankintoja

Blogataanpa välillä kasvavaa kangasvarastoa.  Kuukauden takaiselta IKEAn reissulta tarrttui jos jonkinlaista kangasta mukaan. Miten siellä taas olikin niin monta kaunista kuosia? Tällä kertaa hyllystä löytyi kaikkia, mitä olin etukäteen suunnitellut, ja tietysti vähän muutakin.  Muistan joskus suunnitelleeni kovasti tiettyjen kankaiden ostoa, ja kun ne on sitten kaikki puuttuneet hyllystä,on tullutkin kangasosasto halvaksi. Jotenkin sitä ei osaa äkkiä mieltyä mihinkään muuhun, kun jotain on kauan suunnitellut ja aikonut. No, siitä oppineena menin rohkeasti päin kangasosastoa, ja ihan meinasi hankinnat lähteä lapasesta. 

Lisänä kuvissa vielä aiemmin mainitsemani Marimekon Prinsessa Ruusunen-kangas, joka oli uusi tuttavuus minulle. Kuosi lienee melko vanha, ja jotenkin siitä tulee enemmän mieleen hämähäkit kuin prinsessat. No, kaunis se on, ja jotain siitä vielä tulee.

Keltaisesta tulee näillä näkymin pöytäliina, tosin ei tiedä mihin se siitä käytöstä joskus päätyy. Oranssi-mausteinen mustikkakangas päässee seinätauluksi, ja lopuista  voisi tulla sohvatyynyjä tai kaitaliina keittiöön. Vihreä-mausteinen mustikkakangas taas päätynee olohuoneen paneeliverhoiksi, jotta saan joskus vaihtelua nykyisiin. 

Lasten kangas, jota ihastelin jo kaverin seinällä lastentaulussa, on tarkoitus leikata ja ommella isomman neidin päiväpeitoksi. Ideasta kiitos isosiskolleni :)   Kangas on, kuten kuvasta näkyy ruttujen perusteella, ollut jo kovassa käytössä lasten telttana ja leikkipeittona. Kuosi on kyllä ihana, pirteä, raikas, reipas ja kaunis.

Päivitystä pitkästä aikaa

Hyvää Syntymäpäivää sulle toivottaa hän, ja lahjoittaa viisi sataa jätskiä... Tämän kakun myötä toivotettiin meillä hyvää Syntymäpäivää 4-vuotiaalle! Samalla nuket saivat uudet 'makuupussit', enimmäkseen kierrätysmateriaaleista tehtynä. Käyttöön pääsi mm. vanhat verhokankaat ja pari matalaksi kutistunutta trikoopaitaa. Vetoketjut on ostettu halvalla kierrätyskeskuksesta.

 

Kuvat puhukoon puolestaan valmistuneista trikoopipoista ja tilauksesta tehdyistä tyttöjen kesätakeista. Päällinen takeisssa on Tiritomista tilattua puuvillakangasta, sisus ja vetoketjut paikallisesta kangaskaupasta.  

 

Hiljaiseloa.

Hengissä edelleen, mutta tietokone-yliannostuksen saaneena.  Listaan tähän blogattavia asioita, niin pakko sitten saada kuvaakin perään lähitulevaisuudessa :D

* blogiarvonta-hässäkkää-pässäkkää, johon harmittavasti en TODellaKaan ole ehtinyt käyttämään energiaani, tarkoitus oli toki sitäkin mainostaa ja olla aktiivinen bloggaaja, jotta sekin huomattaisiin. pah.
* Kesä/kevät pipot neideille ja itselle ihanista Jofotexin kankaista
*Nukenpussit
*Täytekakku ommellen, tämä ja edellinen neidin neljä vuotis syntymäpäivien kunniaksi.
*Marimekon Prinsessa Ruusunen-kangas, jonka ties monesko omistaja olen.

ja tietysti
*Pannulaput langanpätkistä *naurua*

Aurinkoinen kello ja aamukahvia!

Hyvää huomenta kesän kylmyydestä huolimatta!

Aurinkoa meidän keittiöön tuo Paperipörriäisen blogiarvonnasta voitettu seinäkello. Sen paikka on täydellinen, niinkuin eilen ystäväni kysyi, onko tuo kello aina ollut tuossa? Siltä se nimittäin näyttää. Kellon molemmin puolin on samankokoiset ikkunat, ja ikkunoiden alla reilun neljän(?!) metrin mittainen työtasoni :) Kellon väri sopii hyvin verhojen pieniin yksityiskohtiin ja ikkunoiden väli on sopivan leveä tuolle kellolle. Aiemmin paikalla on ollut oranssista paperinarusta neulottu valokranssi, joka sai siirtyä valoisan ajaksi kaappiin.

Verhot on, lieneekö jo monesti mainitut tässä blogissa, Marimekon Keisarinna-kangasta, ja olen itse ommellut kankaan laskosvehoiksi. Toteutumaton suunnitelma on maalata yksi keittiön seinistä verhojen tummemman oranssinsävyllä. Saas nähdä riittääkö sen toteutukseen rohkeus tai jos ja kun riittäisikin, niin löytääppä aika toteutukseen.  

Äitienpäiväruusu on toki bloggaamisen arvoinen, mukaan piti päästä vain kahvimukin, mutta kuvatessa roiskuu, joten tarvittiin luutua. No käsiin osui uusin tekele, reikäinen isoäidin neliö-kestorätti, joten päästin senkin esiintymään. Tulppaaneista kiitos hääparille päivältä 8.5. Kukat ahkerasti komistivat meidän keittiötä.

Sotketaan työt ja huvit! Arvonta!

Nyt menee pullat sekaisin, Tadaa, olkaa hyvät!  OnniBumilla on mahtava tilaisuus teettää omalla kuosilla PUL- kangasta, joten kisa pystyyn jotta saadaan se Paras tuotantoon!

Lisätietoa itse kisasta ja osallistumisesta osoitteesta www.onnibum.net!

Tarkoitus on teetää kangasta myyntiin, ja teettää kankaasta ihkupihkuja vaippoja, vaippapusseja ja mitä mieleen juolahtaa! Kannattaa laittaa kuosiehdotus tulemaan, osallistujien kesken arvotaan 20e lahjakortti OnniBumin vaippakauppaan (josta toki muutakin kuin vaippoja löytyy) .

Lisäksi ajattelin jonkinlaista blogiarvontaa, jonka siivin kuosikisa kenties leviäisi monien taiteellisten bloggaajien keskuuteen!  Osallistua voi liittymällä lukijaksi ja tai/linkittämällä OnniBumin Kuosikisan blogiinsa!  Ja helpoin olisi minun pitää listaa arvontaan osallistujista, jos näistä ilmoittaisi tämän postauksen kommenteissa.

Palkintona blogiarvonnassa olisi vaihtoehtoisesti
a) OnniBumin 15e lahjakortti
b)  Metsänväki-kangasta 57 cm korkea pala, pakanleveydeltä.
c) Erikseen sovittava ko. blogista näkyvään taitooni sopiva käsityö; kuten villasukat, huivi tai muutama nukenvaate.

Kannattaa kertoa eteenpäin! Blogiarvonta olkoon voimassa toukokuun viimeiseen päivään asti! MUOKS. Jospa kaivaisin jostain aikaa tämänkin levittämiseen niin annetaan olla vielä tuohon 15. päivään saakka arvontakin.