Joka vanhoja muistaa, sitä voi blogissa seurata

Tässä ulkoasua päivittäessä (ja päivitellessä) mietin, jotta jos kuitenkin laittaisin tänne vielä jälkijunassa juttuja, joita olen tehnyt ja instagramin puolella esitellytkin, mutta täällä blogissa en. Pitkähkö ja ajassa pomppiva postaus, olkaa hyvät! 

Marimekon Kaunis Kauris -kankaasta ompelin laskosverhon makkarin ikkunaan. Verho on kaksinkertainen, siinä on pimentävä kangas takana. Vähän reunoilta paistaa valo, kun verho ei tule ihan seinää myöten, mutta mukavan hämärän tällä saa kesäöihinkin.

Tämä pikkuinen body lähti lahjaksi toiselle omankin koirarotuni harrastajalle. 

 Kangas Ommellisen, ja voi että kun sitä saisi lisää!!

Ja tämä, ihanaa harvinaista herkkua. Löysin kauniin tuunaamista kaipaavan pöydän ja tein siitä tälläisen. Väri on oikeasti vähän kylmempi ja enemmän lila, kuin kuvassa. Pöytää oli kidutettu kalkkimaalilla, jonka pesin ja hioin mahdollisimman vähiin.. en kuitenkaan niin kaunista puuta saanut esille, että sen olisi voinut käsitellä lopulliseksi pinnaksi. Paitsi jaloissa, ne on pesty, hiottu ja lakattu.

Ja tämä, oi ja voi!  Kultaisen mummuni vanha paita pääsi jatkamaan elämää minun kanssani.  Tein siitä vähän kapoisemman  ja hihattoman, taidan viettää tulevan kesän tämä päälläni 💗

Joulukuun koittaessa viime vuonna, meillä juhlittiin kymmenen vuotta täyttävää tyttöäHarry Potter- teemalla. Lahjaksi tein paidan omasta neuleesta, joka liki käyttämättömänä odotti pääsyä kirpputorille. No, siitä sai hyvin kappaleet, hyväksi käyttäne pääntien ja hihojen sekä helman resoreineen, ja paidan kruunasi eBaysta tilattu silityskuva HP-tekstillä. 

Kynsikkäät valmistui Sweet Things -blogin  adventtilapasten ohjeen edetessä. 

Muokkasin lapaset itse kynsikkäiksi, ja lähetin ne lahjaksi siskolleni. Voi, miten värikkäät *ironiaa*!

Ja sitten, joulun aikaan olimme kipeitä, sukuloinnit ja muut menot jäi väliin liki kokonaan. No pelasimme kotona blokusta ja neuloin ainakin nämä yhdet lapaset, muistaakseni toisetkin, mutta kuvaa en nyt löytänyt.  

Voisin esitellä vielä myös tämän porukan; ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevat Olli- jänis, Annu- kettu ja Lempi-kärppä. Nämä tyypit asuvat siis lasten koululla, ja minä sain olla hovivaatturina tekemässä heille vaatteet, jotka väreiltään ja malleiltaan jäljittelevät aapisen kuvitusta.  Itse pehmot ovat muiden äitien tekemiä, eli kaupasta ostettuja. 

Talvella tein ystävän vauvalle raitaisen karkkisen bodyn. Taisi ongelmana olla söpöjen kankaiden puute, tai palojen pienuus, joten jotain piti keksiä.  Kuvat on kyllä ihastuttavan pimeitä hämärän valkoisella hangella.. ehkä se päivä oli niin lyhyt etten ehtinyt valoisammalla kuvaamaan, tai ehkei sitä valoa tuona päivänä enempää ollutkaan? 

Yksi samaan kivakangaspulaan melkein kaatunut ompelus oli myös tämä: Super Mario t-paita yksivärisistä trikookankaista applikoiden. Ihan peruspaita, netistä etsityn kuvan inspiroimana, ja nähdäkseni se ilahdutti saajaansa!  Ja omien kävi niin kateeksi, että tein perään kaksi samanlaista lisää.  

Jotenkin viimeaikojen ompelufiilisten vähyys on näkynyt (onneksi, toki) myös kankaiden ostelussa. Uutuudet, joita ihaniin kotimaisiin kauppoihin ilmestyy liki viikottain, eivät jotenkin innosta tilaamiseen asti.. turhaanko niitä kaappiin tilailee oleskelemaan? 

Paitsi että, poikkeus vahvistaa säännön;  piti vastikään käydä tsekkaamassa Paapiin Popup-myymälä paikallisessa Taitokeskuksessa, ja heräteostaa tietysti muutama kaunis kangas, ihan ilman etukäteen päätettyä käyttötarkoitusta. 

Neulerintamalla lähdin mukaan syksyn(?) trendiin tehdä feikkiadidas-sukkia lapsilleni. 

Nämä on muistaakseni nallea tai jopa seitsemää veljestä. Tein kuvion kirjoneuleena molemmin puolin sukkaa, en ollenkaan tykkää jälkeenpäin tehtävästä silmikoinnista, mitä monet on käytäneet.

Tein kolmet, kuvasin yhdet. Sain ne yhdet blogattua puolen vuoden päästä valmistumisesta.

Perus. 

Kuvastaa kokonaisuudessaan tätä tekemisen tahtia sinänsä hyvin. 

Pikkutassun myötä vielä hyvää kesän alkua kaikille toivottaen!

Kotikirkko

Nohniin, kesä jo takana (taisi olla se yksi torstai tänä vuonna säiden puolesta?) ja uusi syksy jo ryminällä sylissä; jos vaikka muutaman rivin päivittelisin kuulumisia tännekin.

Tätä seuraavaa työtä voinee sanoa jo perinteeksi; ompelin vaihteeksi kerhoon seinätaulun. Edellisen Hyvä paimen-taulun ompelin kiitokseksi tyttöjen kerhotaipaleesta, molemmat kävivät srk-n kerhoja kolme vuotta säännöllisesti, mistä iso kiitos edelleen. Nyt tuli isomman pojan vuoro jättää kerho taakseen ja lähteä eskariin, ja esitin taas että voisin jotain ommella kerholle.  Toiveena oli kuva kotikirkosta.. ja sitä tuli mitä sattui tulemaan :D  

Kirkon railakas valko-musta-ruskea-harmaa väritys sai ympärilleen tuollaisia rauhallisia ruusuja babuska roses-kankaasta. Pilvet tai sen tapaiset on vanhaa puuvillaa. Hankalimmalta tuntui kellotaulujen tarkka ompelu, mutta lopulta niistä tulikin odotuksiani paremmat..

Taululla on kokoa 46x55cm, ja pingotin kankaisen työn lopuksi valmiiseen kehykseen.

LPS-applikaatio

Kiire on paras motivaattori, vai miten se menikään? 

Ystävän lapsella oli syntymäpäivät heinäkuulla ja tiesin että tykkäyksen kohteisiin kuuluvat mm. Little st pet shop- otukset.  Edellisenä päivänä taas sain päätettyä että tokihan minä ompelen jotain osto-otuksen kaveriksi, ja teemakin on selvä.

Applikoinnissa käytän hyvänä apuna kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Tulostin sopivan yksinkertaisen kuvan, ts. vähän varjostuksia sisältävän ja selkeästi paloihin jaettavan kuvion, ja siirsin sen läpipiirtämällä kaksipuoliselle liimakankaalle.  Pisin vaihe on ajella kuviota kasaan tiheällä siksakilla, Hikeä nostattavin vaihe oli saada silmät näyttämään suorilta/mallikuvan kaltaisilta.

Vielä hienompi olisi toki ollut sama kuva kuin lahjaksi annettu otus, mutta siihen ei aikataulu revennyt enää, kun en ajoissa tajunnut :D 

For Little Firefighters

Paloauto- ja palomies-fanien juhliin tarvittiin paloautokampetta. 

No minähän askartelin ja tulos kuulosti kelpaavan käyttäjille. Muistin taas kuinka mukavaa ja lopulta yksinkertaista tuo applikointi on, kiitos kaksipuolisen paperilla varustetun liimakankaan.

Vaatteissa on värikoodina 'ylimääräiset' merkit tuotemmerkkien vieressä. Pienemmässä setissä punaiset, isommassa mustat. 

Samalla päivitin t-paidan kaavaa, ja jätin kaavat pöydälle, josko saisin omillekin muksuille jonkun kesäpaidan ommeltua? 

To do-lista siis senkuin pitenee, ja niin, ne naamiaiset, jos tänä vuonna riittäisi vain puku per lapsi?

  Toisin kuin viimeksi.

Peitetikkikokeilua, suoraan lahjavaatteisiin tietty

Ehdin tosiaan jonain kauniina päivänä testailemaan enemmän peitetikkikonettani. Vähän jännitti testailla sitä lahjoiksi aiottuihin vaatekappaleisiin, mutta kukapa se jaksaisi mitään mallitilkkuja tai jo alunperin ö-luokan vaatteiksi  tarkoitettuja testejä ommella? (hah, tuli yksi ö-luokan mallikappalekin kyllä tehtyä harjoitellessa.)

Bernina L 220 koneessa voi käyttää kahta tai kolmea neulaa vierekkäin, ja ajelin ensin niitä alusvaatteita kolmella neulalla. Nyt poistin keskimmäisen naulan ja ompelin leveää peitetikkiommelta. 

Alla olevassa kuvassa näkyy ainakin käänteet bodyn hihoissa, koristeommel hupparin raglansaumoissa ja vielä tuo kanttaus bodyn alareunassa.  Kone on tosiaan armas ja kultainen, kaikkia näitä se ompeli samoilla säädöillä eikä ole kuullutkaan hyppytikeistä vielä, toivottavasti niistä ei kukaan tuolle mun koneelle kerrokaan. Toisaata jos sellaisia näkyy niin tiedän että syy on sitten varmaan neuloissa, säädöissä tai jossain korjattavassa kohteessa jokatapauksessa. 

Haastavinta on toistaiseksi ollut tuossa kanttausta ommellessa saada ommel pysymään sopivalla etäisyydellä kantin reunasta, tippumatta kuitenkaan viereen. Paininjalka tuntuu aika isolta tavallisen ompelukoneen tai saumurinikin paininjalkaan verrattuna ja ohjaaminen siksi hankalammin hahmotettavalta, mutta nähtävästi tuokin on taitolaji jossa kehittyy jo muutaman bodyn kanttaamalla. Tein nimittäin jo yhten toisenkin, mutta sen kantit oli osittain päin pannunalusia, eikä se päätynyt kenellekkään lahjaksi :D  (joku virhe jäi tähänkin mutta, ihan jees silti ) Testailin myös kanttausta kolmin sekä nelinkerroin, ja totesin että nelinkerroin saan toistaiseksi siistimpää jälkeä sopivan levyisellä kantilla.  Seuraavaksi jos suunnittelisi kooneeseen kantinkääntäjän hankkimista ja virittelyä, niin voisi taas opetella kanttauksen ikäänkuin alusta..

 Nämä vaatteet tuli ommeltua lahjaksi yhdelle pikkumiehelle. Kankaina ainakin Metsolan keltaisa joustofroteeta, Viljaminpuodin panda ommeltuna mintunvihreällle trikoolle ja tosiaan tuota mustaa joustocollegea.

Collegepaidat

Haa, nämäkin on  vielä postaamatta.  Joulukuun alussa oli ekaluokkalaisen syntymäpäivät, ja ompelin hänelle yllätykseksi uuden collegen.  Sitä ennen olin tehnyt ystävälle tilauksesta hupparin, joka oli  menossa lahjaksi, joten sekään ei ole aiemmin vielä päätynyt blogiin ettei paljastuisi :D 

Kaava molemmissa sama, mutta tyyli aika eri. Oma neiti on aika siro ja pienikokoinen, joten tuollainen toisille  (nuoremmille pojille) rento huppari on hänelle istuva peruspaita. 

Panda on leikattu Viljaminpuodin trikoosta ja ommeltu suoralla paikoilleen, toki kaksipuolisen liimakankaan avulla.  Samoin on kiinnitetty sateenvarjo ja kyynärpäihin paikat Metsolan ruutukankaasta.

Lieskahupparin lieskat ja letku on applikoitu ja hupun sisäpuoli on lieskojen kanssa samaa oranssia.

 Olisipa muuten ollut omakin poika tämän ottamassa. Tein kyllä hänelle myöhemmin oman samantapaisen hupparin kun pandakangas kotiutui ja teki mieli ommella pandoja joka paikkaan. mutta vielä se ei ainakaan saanut yhtä ihastelevaa vastaanottoa kuin tämä pikaisesssa sovituksessa jo. Kun ne lieskat siitä puuttuivat, mutta yritänpä senkin saada vielä kuvattua. 

Hanskoja ja housuja

Olenko laiska äiti vai erityisen ahkera äiti, jos lasten valittessa hanskapulaa, en jaksa lähteä kauppaan vaan kaivan esiin hanskakaavat ja ompelen PUL-rukkaset jokaiselle? 

Toki nämä ei haluttuja toppasormikkaita korvaa, haetaan ne sieltä kaupasta jonain päivänä.. Mutta on kuitenkin taas yhdet vaihdokit lisää.  

Housutehdasta leikin myös päivänä muutamana. 

Mutta siis, räsymattoa vasten räsymattoa, pitääkö nämä kuvatakin toisinpäin? 

Tai jos olisin kuvannut kaikki valoisassa eteisessä? No, eipä tullut kuvattua.

Koko kaikissa näissä 74cm. Kaava muutettu Ottobren jostain housukaavasta.

Ja pöh, samanmalliset mutta ruututrikoosta jäi vielä kuvaamattakin. Nämä siitä samasta kankaasta tuli kuvattua, vähän ovat erikaavalla kuin kolmet edelliset; 

Leggingsit esikoiselle. Kankaat Metsola.

Ja tämä kaunis kuva viime postauksessakin nähdystä piposta pitää vielä julkistaa loppukarkiksi tälle postaukselle.

Silityskalvokuvituksia

   Ja vielä joululahjoja, joita oman perheen papereista paljastui..

Kuinka tehdä 3-vuotias 'pelimies' onnelliseksi? Poika, joka tarvitsee numeropaidan päälleen että voi pelata (sisällä tietysti) jalkapalloa, sählyä tai muuten vain juosta itsekseen kilpaa ja VOITTAAA! 

Aika helppoa oikeastaan, ei muuta kuin silitellä kolmosia vaatteisiin niin suosio on taattu. Kankaat joustocollegea jämälaatikosta, eli muiden projektien jäämistöä.  Haaremien kaava oma, kesällä tilaustöitä varten piirretty.  Koko vaatteissa sellanen 100cm.

Miehelle tiesin heti minkä kuvan laitan, ja suosio oli melkein yhtä ylenpalttinen kuin juniorilla kolmosvaatteisiin, no ei vais, mutta ainakin hymyn näin :DD   

Paita on pertsa t-paita, johon lainasin kaavan valmiista sopivasta t-paidasta ja silitin koiran rinnuksiin. Työläintä taisi olla tuo peräkarvojen leikkely, paljon työläämpää kuin itse paidan teko.. 

A niin kuin ananas!

Joulun alla piti saada jotain uutta kangasta omien lasten lahjoihin, kun varastoissa olevat on mukamas niin tuttuja, että ne ei kelvanneet (minulle).. Käpysen nettikauppa myi muuttomyynnissä edullisesti Ananas digiprintti-trikoota, johon ihastuin! 

Ja tehokkaasti se tuli käytettyäkin, jäiköhän yhtään ehjää ananasta jäljelle. 

Ensimmäinen ja selkein suunnitelma oli tokaluokkalaiselle 'lepakko'paita. 

Toinen leggarit, leggaripuutteiselle eskarilaiselle. 

Ja pitihän eskarilaisellekin paita toteuttaa, tällä hetkellä hupparit on in, mutta mekkomaisempia piilottelen kun jostain syystä ne  jäävät neidillä aina toppahousujen päälle helmoineen, ja nämä pakkaset, you now.  Ananasta löytyy hupun sisältä ja eteen applikoin yhden koristeeksi.

Legginsit, siis kalsarit, tein molemmille myös Käpyseltä tulleesta sinipohjaisesta pupu-trikoosta. Joka kylläkin otti heti nukkaan pintaansa, mutta muuten on ihanan tuntoista, ja kelpasi kuosina molemmille käyttöön. 

Ja, ja, vielä yhteen vaatteeseen riitti vähän ananasta, mutta siitä ehkä myöhemmin, kun kuvien kanssa on vähän niin ja näin...vaate kun oli  minulle itselleni :D 

Hauskinta näiden tekemisessä oli se, että nämä on ommeltu melkein kokonaan ihan lasten silmien alla päivänvalossa, mutta ihanaiset on niin tottuneet että jotain minä joka välissä ompelen niin ei kukaan kysellyt mitä teen vaikka huoneessä vähän väliä pyörähtivätkin jotain kysymässä, hakemassa ja haluamassa. :D  Toki vähän piilottelinkin ja pidin mahdollisuuksien mukaan vaatekappaleita tehdessä nurinpäin, että ei kuviot niin paistaisi vääriin silmiin, olipas hauskaa!