torstai 25. marraskuuta 2010

Ostin sitten akryylilankaa

Ja pitkästä aikaa tartuin taas puuvillalankaan ja neuloin pikaisesti tiskirätin kolminkertaisella langalla. Rätti saa kuitenkin heti kohta uuden kodin, ja toivottavasti pääsee käyttöön :D  

Tosiaan, niinhän siinä kävi, kuten otsikko sanoo. Lämpimän oranssi-väri olkoon syyllinen tähän hairahdukseen. Suurin osa tuosta ihanan näköisestä mohairista on siis akryyliä, loput sentään mohairia. Ja toiveissa siis että muuntautuvat huiveiksi ennen joulua. Oikeastihan välttelen tekokuituja, kun ne ei millään voita oikeita pehmoisia materiaaleja, mutta nämä jotenkin eksyivät kotiin asti. Voihan nyppy siis.
Kuvassa mukana taas yksi kerä Oliivin-vihreää Katia Peru lankaa, josta tulossa paidan kaveriksi vielä pipo miehelle. Paidasta jäi jämiä, muttei ihan kokonaisen pipon vertaa, huoh. Joten lankakauppaan piti taas lähteä. En raskinut tilata yhtä kerää enää netistä, kun tiesin että tuota saa täältäkin Taitoneulasta. Erä ei tietenkään ole sama, mutta teen sitten vaikka väärän sävyisen joustimen pipoon, jolloin pientä sävyeroa tuskin huomaa.

Blogataanpa vielä uusin kirpparilöytökin, uusin isompi ainakin. Eli hauska rohjo vanhahko arkku muutti meille samalta luottokirpparilta kuin kaikki muukin.

Toivottavasti tämä kuva on se ennen-kuva, sillä toivon joskus ehtiväni tekemään tuolle värille jotain. Mitään vastaavaa tai edes sinnepäin punaista meiltä ei löydy, joten vierastan tuota aikalailla.Toisaalta haaveissa on löytää jostain puusohva aulaan, kulman taakse arkusta, ja haaveilen että sohva tulisi olemaan sellainen kiiltävän petrooli/tumma turkoosi, jolloin tuo saatatisi olla hauska kaveri sellaiselle. Noh, aika näyttää, joskus ehkä luvassa niitä jälkeen-kuvia. Arkku siis säilöö tällä hetkellä polttopuita, mutta noh, olisihan se aikas ihana myös vaikka lankojen säilytykseen...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Inspiraatiota hakiessa

Kirjastosta tarttui kasapäin mielenkiintoisen näköisiä virkkaus- ja neulekirjoja. Nyt siis pikainen bloggaus, kun ne tuli oikein kuvattuakin heti kotiin tullessa. Monet kirjoista tuntui pikaselailun jälkeen melko tylsiltä, mutta kun niitä nyt tarkemmin tutkii ja miettii mitä värejä ja lankoja ja muutoksia ohjeisiin voisi itse soveltaa, alkaakin tekemisen paljous hirvittää. Josko sitä nyt mitään tulee edes aloitettua.


Ommellutkin olen hiukkasen, mutta hyshys..tuotoksia ei valitettavasti voi vielä täällä julkaista, erinäisistä merkillisistä syistä. Numero kympin virkkuukoukussa roikkuu tällä hetkellä maton tekele, joka syö tällä hetkellä tehokkaasti aikaa. Bongasin joko Divaanin tai Kotivinkin joululehdestä Virkkuukoukussa- nimisen firman käsinvalmistaman pyöreän maton ja siinä vinkattiin, että matto käy hyvin myös kuusenalusmatoksi.  Ajattelin tehdä vastaavan oman version, tosin Onteloneuloksesta trikoon sijasta. Lopputulos jää blogattavaksi myöhemmin.

Hauskahko idea Erika Knightin kirjasta Neuleita Miehelle oli seuraavanlainen palmikkohuivi...tuotahan voisi käyttää muutkin kuin miehet, ja taitaisi olla mukavan nopea neulottava paksusta langasta. Tämä kirja oli ilahduttava varsinkin kuvien puolesta, suosittelen!

Muutamista muista kirjoista myös pari sanaa: Alimpana oleva Son of Stitch'n bitch oli yllättävän hauska taas teksteiltään, mutta ohjeet taas minun makuuni hieman oudohkoja. Vaikka kai niistä jonkinlaisella muuntelulla saisi omankin näköisiä...

Wenlan Chian kirja isot puikot, paksu lanka oli oikeastaa näistä karmein, ohjeista ehkä yksi oli sellainen, jota voisin tekemisen ankarassa puuttessa kuvitella tekeväni, mutta makunsa kullakin.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Joo, ihan kohta...

Ah tiedättehän tämän neulomisen, kun ei malta lopettaa. Niin moni uusi työ odottaa valmistumistaan ja suurin osa vielä aloittamistaankin, että vaikea on saada neulomusta laskettua käsistä. Neiti neljä vee jo kyselikin: miksi sinä äiti kokoajan  vaan kudot?  Tulossa on joulukin ja mm. kummilapsille olisi kiva ehtiä tekemään yhtä jos toistakin, mutta omat työt hidastaa niiden aloittamista. Tällä hetkellä työllistää herkullisen värinen Novitan Ticotico, josta on tulossa neideille ohuempia villasukkia entisten paksujen lisäksi.

Seuraava kuva onkin arvoitus: etsi sukkien eroavaisuus:


Ja vastaus kysymykseen on:


Nämä isomman neidin sukat (jalan koko n. 28) on tehty toinen kärjestä, toinen varresta alkaen. Laiskuuttani en jaksanut purkaa hukkaan lankaa niin pitkästi että aloitusvärit olisi kohdillaan, niin kävihän se näinkin. Kantapää on nimeltään Tiimalasikantapää ja helposti ymmärrettävä ohje löytyy Ulla-neuleen sivuilta.