On jopa tällekin syksyä vähän puikot neuloneet. Sain aikaan lapaset, ihan itselleni.
Malli on saanut vaikutteita Muita ihania-blogin aalloista, mutta itsepä ne kuitenkin ruutupaperille piirtelin, kun en mökkeillessä saanut puhelimella kätevästi auki auttavia mallikuvia.
Ystävä sai pienoisen vauvan, ja hänelle ompelin Viljamin pandoista bodyn, raitatrikoosta (omat) suosikkihousut, sekä settiin sopivia tumppuja.
Pakkaus on kierrätetty, taidettiin nimittäin saada omalle nuorimmalle jotain ihanaa (marimekon) vaatetta tässä paketissa. Mulla niin lopahtaa tekeminen siihen kun vaatteet on valmiit. Kaunis, tyylikäs kiitos, pakkaaminen tuntuu (enimmäkseen) aivan tähtitieteeltä, samoin kuin kortin askartelu(??!) tai sama homma siinä, että saan kyllä leivottua hyviä muffineja, tai piirakkaa, mutta se päällinen ja koristelu; sen suunnittelu ja toteutus meneekin sitten liian hankalaksi. Lopptulema on monesti sellainen röpöstys, samaa luokkaa kuin tein joskus ala-asteella jo.
Äh, ehkä minä voisin osata, mutta into siitä jo puuttuu ja vaikea saada aikaan. Olisko diagnoosia? Vai saanko vain itseni tuntien skipata tuon kortti ja pakkaus vaiheen lahjoista (jos ei ole sopivaa lahjakassia jemmassa)? ja unohtaa muffineista kuorrutukset?