sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun viimeiset


 Vähissä tuntuu ompeluaika olevan, mutta jotain pientä vielä on heinäkuun aikana valmistunut. 


Tuttiketjut ompelin pikaisesti jonain tavallisena torstaina. Minulta tilattiin yksi, mutta teinkin samantien neljä. Värinä räväkkä musta-valkoisuus. Isoin pallo on Optista omenaa ja pilkullinen kangas jotain nimetontä puuvillaa. Harvassa olevat pilkut ja seepran näköiset raidat on leikattu Marimekon värikkään kankan mustavalkoisista osista. 


Kummilapselle ompelin vielä toiset ohuemmat tankokenkätossut.  Olennaista näissä on pohjassa oleva reikä minkä avulla tossun saa puettua tankokengän päälle. Tankokengillä hoidetaan kampurajalkaa ja ne näyttävät aika tavallisilta nahkasandaaleilta, joiden pohjassa on kisko. Kiskolla kenkä kiinnitetään tankoon joka pitää jalat halutussa asennossa, ja korjaa jalkoja/jalkaa kohti oikeampaa asentoa.

Tavaraähkyn myötä kirppareilla kulkeminenkin on jäänyt (Mihinköhän se aika sitten menee jos ei juuri ollenkaan enää ompeluun tai kirppareille? Ehkä se on arki joka syö kaiken ajan? ).  


No, sitten perään pyörrän puheeni; tuli nimittäin useampi kirpputori kierrettyä vastikään vähän suuremmassa kaupungissa. Jotain onneksi löytyikin, mutta osasin myös jättää ihanuuksia toisten löydettäväksi, kun en saanut itseäni vakuutettua ko. tavaroiden tarpeellisuudesta.  Keltainen purkki oli kuitenkin pakko pelastaa, sillä kun oli jo muutamia kavereita meillä odottamassa. 

Toinen hauska löytö on tuo mustapohjainen kasvikankaasta ommeltu tyyny. Kangas on ymmärtääkseni vanha, ja olisikin hauska tietää sen alkuperä? Vinkatkaa jos tiedätte? 

Perkkasin tyynyn auki, hävitin haisevan sisuksen, paikkasin kulmien kulumat ja ompelin tyynyn yhdelle sivulle vetoketjun tulevia pesuja helpottamaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

LPS-applikaatio

Kiire on paras motivaattori, vai miten se menikään? 


Ystävän lapsella oli syntymäpäivät heinäkuulla ja tiesin että tykkäyksen kohteisiin kuuluvat mm. Little st pet shop- otukset.  Edellisenä päivänä taas sain päätettyä että tokihan minä ompelen jotain osto-otuksen kaveriksi, ja teemakin on selvä.


Applikoinnissa käytän hyvänä apuna kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Tulostin sopivan yksinkertaisen kuvan, ts. vähän varjostuksia sisältävän ja selkeästi paloihin jaettavan kuvion, ja siirsin sen läpipiirtämällä kaksipuoliselle liimakankaalle.  Pisin vaihe on ajella kuviota kasaan tiheällä siksakilla, Hikeä nostattavin vaihe oli saada silmät näyttämään suorilta/mallikuvan kaltaisilta.


Vielä hienompi olisi toki ollut sama kuva kuin lahjaksi annettu otus, mutta siihen ei aikataulu revennyt enää, kun en ajoissa tajunnut :D 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mun kotoni

Taas uusi kaappi olohuoneen nurkassa! 
Ja se on kauan haaveilemani liinavaatekaappi malliltaan, sopii korkeudeltaan ja leveydeltään tuohon täydellisesti. 


Tämä on koivua ja koivuviilua, ja rakkautta ensisilmäyksellä kierrätyskeskuksen takavarastossa. Myönnän ihastuksenkin astuneen kuvaan kun hinnan kuulin. 


Edellinen tiikkikaappi löysi tiensä työhuoneen pitkän pöydän alle säilytystilaksi, ja jokunen vähemmän tykätty tulee lähtemään uuteen kotiin lähitulevaisuudessa, jolloin lipastoruletti voi taas lähteä käyntiin koko talossa :D   


Olen konMarini lukenut ja päättänyt että tavarat joista tykkääminen on kyseenalaista, ja joita en koe haluavani säilyttää, saavat lähteä kiertoon. Pikkuhiljaa.  

Torin kautta löysin kaksi Marimekon Kulkue-raporttia verhoina, ja toinen niistä päätyi rimakehikkoon pingotettuna makuuhuoneen seinälle. Osoitteen piti olla leikkihuone, tai ehkä työhuone, mutta jotenkin tässä kävi näin, no äkkiäkös sen siirtää.. 


Sinivihreät tyynyliinat nukkumatyynyissä on Marimekon trikoota, itse nekin ompelin. Ovat kyllä ihan huippumukavat käyttää! 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Juhannuksen ompelukerho

Versonpuoti järjesti ompelukerhon, johon sisältyi tilattava yllätyskangas ja siitä ompeleminen juhannuksen aikana. 

Hyvissä ajoin esipesin kankaan ja kuivatin kesätuulessa. Tein jopa (harvinaista minulle!) testiversion toisesta kankaasta, että uskalsin leikellä samalla kaavalla tämän the kankaan.  



O niinkuin ompelukerho.

Tein neppihalkion eteen ja kanttasin reunat samalla kankaalla. Ja voi miten mukava olikin kantata yhteistyökykyisellä peitetikkikoneella. 


Juhannus meni kuitenkin osittain toisenlaisissa maisemissa kuin ompelukoneiden äärellä, joten ehdin lopulta ommella ja kuvata vasta maanantaina juhannuksen jälkeen. 


Pienemmälle tytöistä ompelin kesäheinämekkosen liehuhelmoilla Versonpuodin ruusuhuivi-trikoosta.


  Vyötärösaumaan laitoin framilonin, eli ohuen kuminauhan rypyttämään vyötärön nätisti.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Reissuvaatetta part 1


Isommalle poitsulle ompelin muutamia paitoja reissuunlähdön alla parisen viikkoa sitten.


Pari vuotta sitten tein H:lle paidan jossa applikoituna numero 3. Nyt ikä lähentelee jo numeroa 5, siispä saa nelonen jäädä välistä. Vitonen on ensin ommeltu kankaaseen mallin mukaan niin että alapuolella on toinen kangas. Ompelun jälkeen leikkelin paitakankaaseen vitosen muotoisen reiän ja jätin puolisen senttiä reunaa rullautumaan pesussa. Tämän paidan olkapäillä takana on lyhyet hapsutkin pojan toiveesta, vaikkei ne kuvassa näykään. 

Hapsut lienee muodintapaista tällä hetkellä, joten niitä siis enemmänkin. 


Hapsuja on tullut tehtyä myös tyttöjen hihattomiin toppeihin.  Ennen hapsujen leikkausta näytti kuin olisi tulossa toppeja kiinteillä ruokalapuilla..


Hupparitkin on isommalla pojalla kaikki pieniä ja puhkikulutettuja. Tämä syntyi eri collegekankaiden jämistä, enkä tehdessä osannut päättää onko värit hienot vai karmeat yhdessä. Käytön myötä olen kallistunut ensimmäisen puolelle.


Kesälomareissu tuli tosiaan tehtyä hienoihin maisemiin; Tornion kautta Norjaan ja Inarin kautta kotiin. 


Taisin itse ensimmäisenä potea koti-ikävää, ja myönnän, että osa ikävästä kohdistui etenkin ompeluhuoneeseen. Ennen reissuunlähtöä oli toki perinteinen viimetipan ompeluinspis, ja totesin että meistä on Bernina220:n kanssa tullut entistä parempia kavereita keskenämme..  

Aikas mukava tunne reissun (ja pesun) jälkeen viikata niitä uusia vaatteita kaappeihin ja huomata että nehän tulivat meille jäädäkseen, eikä vain reissun(muka)vaatepulaa helpottamaan.