Iltapäiväkahvia teillekin! Juhlien, ristäisten, jälkeen oli ihana herätä aamukahville ja valita mitä kakkua ottaisi ensimmäisenä kahvikupin kylkeen!
 |
| Kahvikupin vajaudesta päätellen tämä saattaa olla se kolmannen kakun pala. |
Minipoika kastettiin samassa mekossa kuin veljensä noin neljä(!) vuotta sitten, rusetin laitoin uuden. Juhlanaihe itse oli tätä mieltä kuvaamisesta juhlan loppuvaiheesta.
Marimekon ysmystä ostin, nettikaupan kautta, Maija Louekarin Maija-puuvillaa tyttöjen mekkoihin.
Näihin piirtelin kaavat itse, koekappaleet tein trikoosta, ja sama väljä malli toimi mainiosti myös puuvillasta toteutettuna.
No, kangasta pitää tilata netin kautta tasametrein, ja varalta sitten tilasin 2m. Siitä riitti mainiosti myös omaan mekkoon helman verran. Yläosa viskoositrikoota ja imetysluukku löytyy tuosta vyötärökaitaleen yläpuolelta. Neljäs lapsi, ja ensimmäinen kerta kun sain aikaan imetysjuhlamekon..
Kaulassa oli valkoinen koru, ja mietityttämään jäi, tekisikö tuohon rintapieleen vielä vaalean kukkasen tai jotain muuta piristettä ennen seuraavaa käyttöä. Sovituskuva on otettu likaisen peilin kautta jo muutama päivä ennen juhlia, juhlissa unohdin poseerata, ja omalle kameralle ei montaakaan kuvaa tullut edes otettua :D
Juhlat olivat ennenkaikkea mukavat! Läheisiä ihmisiä, herkullista syötävää; suolaista ja makeaa, kakkuja, leivonnaisia, karamellia, ruokaisaa salaattia, poropiirakkaa, anopin rieskaa ja mitä vielä muuta.
Ihana ystävä leipoi täytekakut ja teki niihin sokerimassasta myös aivan mahtavat pienet tennarit kakunkoristeiksi!
Ihailtavaa käsityötä, niin suloiset! Ja taas yksi juttu mitä olisi kiva kokeilla kun olisi aikaa, materiaalia, välineitä ja ja ja no sitä aikaa!
Appelsiinikakku ehti käydä pakasteen kautta, ja siksi tein keltaisen kerroksen liivatteella, en hyytelösokerilla, kun ymmärsin että liivatehyytelö kestäisi pakastuksen paremmin. Pakastuksen takia pinnan reuna on vähän epäilyttävän näköinen kuvassa, mutta oli ihan tasainen ja kasassa kun suli kunnolla.
 |
| Vielä hilloakin pöydällä..hys. |
Juu myönnän, salaattikin on ystävän tuoma, niin upea kuin onkin. Minulle pitää olla tarkka kuva ja selvä ohje että saan tarjottavista kivan näköisiä. Ja sen jälkeenkin olen peukalo yllättävän keskellä kämmentä kun pitäisi sommitella ruuat ja astiat jne kokonaisuus kivasti pöydälle. Pysyttelen mielellään omalla alalla ompelusten parissa ja annan täyden tunnustuksen sille että toisilla on taidot toisella alalla.
 |
| Keväällä, vai jo viime syksynä? lahjaksi saatu orkideakin pisti parastaan ja oli kauneimmassa kukassaan juuri ristiäisten kunniaksi! |
Silti, myönnän, pieni kipinä jäi leipoessa pitkästä aikaa, josko kokeilisi vielä sitä kinuskikissan seeprakakkua, tai mansikka-kinuski-kakkua raitoineen.. sattuisikohan vahingossa onnistumaan?
p.s. minäkin lopulta löysin itseni Instagramista, ja sinne on nähtävästi helppo päivittää nopeammin kuvia kuin tänne blogiin, joten nähdään myös siellä, jooko? Minut löytää sieltä nimimerkillä @irinkaitse
p.p.s Vakaa aikomus on että blogi ei saa jäädä ihan unholaan, ja että irinkan tekeleitä näkee jatkossakin tarkimmin täällä, mutta äitiyslomalaisen aikataulun mukaan edelleen. See you!
