tiistai 22. marraskuuta 2016

Villaa talveen


Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 


Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 


Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 


 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 


Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 


Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 


No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 


Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 


 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.