lauantai 27. helmikuuta 2016

Peitetikkikokeilua, suoraan lahjavaatteisiin tietty


Ehdin tosiaan jonain kauniina päivänä testailemaan enemmän peitetikkikonettani. Vähän jännitti testailla sitä lahjoiksi aiottuihin vaatekappaleisiin, mutta kukapa se jaksaisi mitään mallitilkkuja tai jo alunperin ö-luokan vaatteiksi  tarkoitettuja testejä ommella? (hah, tuli yksi ö-luokan mallikappalekin kyllä tehtyä harjoitellessa.)


Bernina L 220 koneessa voi käyttää kahta tai kolmea neulaa vierekkäin, ja ajelin ensin niitä alusvaatteita kolmella neulalla. Nyt poistin keskimmäisen naulan ja ompelin leveää peitetikkiommelta. 

Alla olevassa kuvassa näkyy ainakin käänteet bodyn hihoissa, koristeommel hupparin raglansaumoissa ja vielä tuo kanttaus bodyn alareunassa.  Kone on tosiaan armas ja kultainen, kaikkia näitä se ompeli samoilla säädöillä eikä ole kuullutkaan hyppytikeistä vielä, toivottavasti niistä ei kukaan tuolle mun koneelle kerrokaan. Toisaata jos sellaisia näkyy niin tiedän että syy on sitten varmaan neuloissa, säädöissä tai jossain korjattavassa kohteessa jokatapauksessa. 


Haastavinta on toistaiseksi ollut tuossa kanttausta ommellessa saada ommel pysymään sopivalla etäisyydellä kantin reunasta, tippumatta kuitenkaan viereen. Paininjalka tuntuu aika isolta tavallisen ompelukoneen tai saumurinikin paininjalkaan verrattuna ja ohjaaminen siksi hankalammin hahmotettavalta, mutta nähtävästi tuokin on taitolaji jossa kehittyy jo muutaman bodyn kanttaamalla. Tein nimittäin jo yhten toisenkin, mutta sen kantit oli osittain päin pannunalusia, eikä se päätynyt kenellekkään lahjaksi :D  (joku virhe jäi tähänkin mutta, ihan jees silti ) Testailin myös kanttausta kolmin sekä nelinkerroin, ja totesin että nelinkerroin saan toistaiseksi siistimpää jälkeä sopivan levyisellä kantilla.  Seuraavaksi jos suunnittelisi kooneeseen kantinkääntäjän hankkimista ja virittelyä, niin voisi taas opetella kanttauksen ikäänkuin alusta..


 Nämä vaatteet tuli ommeltua lahjaksi yhdelle pikkumiehelle. Kankaina ainakin Metsolan keltaisa joustofroteeta, Viljaminpuodin panda ommeltuna mintunvihreällle trikoolle ja tosiaan tuota mustaa joustocollegea.


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pieniä jumpsuitteja


Heipparallaa, viimeisimmät jumppikset onkin olleet pientä apinointia jostain toisaalta. Enimmäkseen silti omaa jumppiksen kaavaa myötäileviä malliltaan. 


Molemmat on pääasiassa mustaa joustocollega, jota tuntuisi taas menevän vaikka millä mitalla kun olisi mistä ottaa. Toisessa minttu trikoo muistaakseni metsolasta tai kangaskapinasta, toisessa muva-raitatrikoo paikallisesta kangaskaupasta. 


Mintulla maustettu oli tilaustyö ja toivottavasti mieluisena jo otettu vastaan. 
Toinen on lahja uusimmalle kummilapselle, tykötarpeineen. Viime viikonloppu, ennen tautien rysähtämistä taloon oli ompeluntäyteinen ja lopultakin ehdin myös enemmän testailemaan Bernina-tulokasta. Siitä myöhemin lisää, hyvät on kokemukset edelleen, jes. 


 Tuttiketjun kangas on Marimekon Maijaa. Tumpuissa ja tossuissa Versonpuodin räsymattokangasta.


Instagramista minut löytää @irinkaitse -nimellä, tervetuloa sielläkin seuraajaksi. 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Väriä ja ostoksia


Tammikuu jo takana, aamulla oli herätessä melkein valoisaa, no ei ainakaa ihan pilkkopimeää enää, että kevättä kohti jo mennään! Jee, valoa!  Ja väriä kiitos myös, pimeyden ja mustan tilalle!


Joulun alla teki mieli osallistua Niina Laitisen joulukalenterisukkiin, mutta enhän minä ehtinyt ja saanut aikaan. No tammikuulla Muita Ihania-blogissa aloitettiin #muitaihaniatalvisukat, ja niihin olikin pakko päästä mukaan. 


 Päivittäin tuli siis jatkoa ohjeeseen, ja noin parissa viikossa oli valmiit kirjoneulesukat. Mun värit valikoitui sen mukaan mitä kaapista löytyi, ja värikästä tuli. 
  




Tulin tammikuulla hankkineeksi uuden lelun Kone-Minnasta, ja kertookin varmaan aika paljon mun ompeluajasta, että paljoakaan en tuolla ole ehtinyt edes ommella. Muutamia keskenjääneitä kalsareita ompelin tuolla loppuun, ja kylläpäs se kulkikin mukavasti. Ei mitään tietoa hyppytikistä saumojen kohdilla tai vyötärökuminauhaa kiinnittäessä moninkertaiseen trikooseen saumoineen. Toivon ja uskon että hyvä peli tuli laitettua :D 

Suosittelen tuota Kone-Minnaa koneeen ostopaikaksi kenelle vain. Puhelimitse tai netissä voi ottaa heihin yhteyttä ja pyytää tarjousta, toimitus onnistuu postin/matkahuollon kautta minne vain ja varmasti pelaa myös huollot ym Kyöstin kanssa. Eikä ole edes maksettu mainos, vaan tyytyväinen asiakas, joka pitkään mietti Karnaluksin koneen ja tämän välillä, ja päädyin suomalaiseen firmaan. Tämä Bernina L220 on toki myös uudempi malli kuin Karnaluksin myymä Berninan peitetikkikone. (Vaikka kaipa sinnekin saavat jossain vaiheesa uudemmankin mallin myyntiin?)  


Sitten voisin esitellä teille vielä uuden tiikkikaapin joka halusi kirpputorilta muuttaa meille. Vähän hassultahan se ensin tuossa tuntui, pieneltä, ja tummalta, mutta ihana se on jokatapauksessa! Jos tuohon tilalle joskus löydän sen unelmien liinavaatekaapin, niin tälle löytyy tilaa ehdottomasti jostain toisesta huoneesta.