Mansikkahuppari

Ompelin Paapiin joustocollegesta kummitytölle hupparin. 

Kangas on kyllä herkullinen, ja olis ollut niin monta muutakin ihanaa kuosia tarjolla, mutta hurja huomata, että aika on muuttanut tämän talouden kuosi/kangasvalintoja melkoisesti muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Ennen mulla oli pieniä tyttöjä ja vielä pienempiä poikia, ja kangasvalinnat omassa vallassani. Nyt on isoja tyttöjä ja pieniä poikia, ja kaikki niin tarkkoja vaatteistaan. Nuorimmalle sentään saan vielä jonkin verran ujutettua mitä haluan, mutta kyllä hänkin osaa vaatekaapilla vaatia sinistä pelipaitaa..

Joka vanhoja muistaa, sitä voi blogissa seurata

Tässä ulkoasua päivittäessä (ja päivitellessä) mietin, jotta jos kuitenkin laittaisin tänne vielä jälkijunassa juttuja, joita olen tehnyt ja instagramin puolella esitellytkin, mutta täällä blogissa en. Pitkähkö ja ajassa pomppiva postaus, olkaa hyvät! 

Marimekon Kaunis Kauris -kankaasta ompelin laskosverhon makkarin ikkunaan. Verho on kaksinkertainen, siinä on pimentävä kangas takana. Vähän reunoilta paistaa valo, kun verho ei tule ihan seinää myöten, mutta mukavan hämärän tällä saa kesäöihinkin.

Tämä pikkuinen body lähti lahjaksi toiselle omankin koirarotuni harrastajalle. 

 Kangas Ommellisen, ja voi että kun sitä saisi lisää!!

Ja tämä, ihanaa harvinaista herkkua. Löysin kauniin tuunaamista kaipaavan pöydän ja tein siitä tälläisen. Väri on oikeasti vähän kylmempi ja enemmän lila, kuin kuvassa. Pöytää oli kidutettu kalkkimaalilla, jonka pesin ja hioin mahdollisimman vähiin.. en kuitenkaan niin kaunista puuta saanut esille, että sen olisi voinut käsitellä lopulliseksi pinnaksi. Paitsi jaloissa, ne on pesty, hiottu ja lakattu.

Ja tämä, oi ja voi!  Kultaisen mummuni vanha paita pääsi jatkamaan elämää minun kanssani.  Tein siitä vähän kapoisemman  ja hihattoman, taidan viettää tulevan kesän tämä päälläni 💗

Joulukuun koittaessa viime vuonna, meillä juhlittiin kymmenen vuotta täyttävää tyttöäHarry Potter- teemalla. Lahjaksi tein paidan omasta neuleesta, joka liki käyttämättömänä odotti pääsyä kirpputorille. No, siitä sai hyvin kappaleet, hyväksi käyttäne pääntien ja hihojen sekä helman resoreineen, ja paidan kruunasi eBaysta tilattu silityskuva HP-tekstillä. 

Kynsikkäät valmistui Sweet Things -blogin  adventtilapasten ohjeen edetessä. 

Muokkasin lapaset itse kynsikkäiksi, ja lähetin ne lahjaksi siskolleni. Voi, miten värikkäät *ironiaa*!

Ja sitten, joulun aikaan olimme kipeitä, sukuloinnit ja muut menot jäi väliin liki kokonaan. No pelasimme kotona blokusta ja neuloin ainakin nämä yhdet lapaset, muistaakseni toisetkin, mutta kuvaa en nyt löytänyt.  

Voisin esitellä vielä myös tämän porukan; ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevat Olli- jänis, Annu- kettu ja Lempi-kärppä. Nämä tyypit asuvat siis lasten koululla, ja minä sain olla hovivaatturina tekemässä heille vaatteet, jotka väreiltään ja malleiltaan jäljittelevät aapisen kuvitusta.  Itse pehmot ovat muiden äitien tekemiä, eli kaupasta ostettuja. 

Talvella tein ystävän vauvalle raitaisen karkkisen bodyn. Taisi ongelmana olla söpöjen kankaiden puute, tai palojen pienuus, joten jotain piti keksiä.  Kuvat on kyllä ihastuttavan pimeitä hämärän valkoisella hangella.. ehkä se päivä oli niin lyhyt etten ehtinyt valoisammalla kuvaamaan, tai ehkei sitä valoa tuona päivänä enempää ollutkaan? 

Yksi samaan kivakangaspulaan melkein kaatunut ompelus oli myös tämä: Super Mario t-paita yksivärisistä trikookankaista applikoiden. Ihan peruspaita, netistä etsityn kuvan inspiroimana, ja nähdäkseni se ilahdutti saajaansa!  Ja omien kävi niin kateeksi, että tein perään kaksi samanlaista lisää.  

Jotenkin viimeaikojen ompelufiilisten vähyys on näkynyt (onneksi, toki) myös kankaiden ostelussa. Uutuudet, joita ihaniin kotimaisiin kauppoihin ilmestyy liki viikottain, eivät jotenkin innosta tilaamiseen asti.. turhaanko niitä kaappiin tilailee oleskelemaan? 

Paitsi että, poikkeus vahvistaa säännön;  piti vastikään käydä tsekkaamassa Paapiin Popup-myymälä paikallisessa Taitokeskuksessa, ja heräteostaa tietysti muutama kaunis kangas, ihan ilman etukäteen päätettyä käyttötarkoitusta. 

Neulerintamalla lähdin mukaan syksyn(?) trendiin tehdä feikkiadidas-sukkia lapsilleni. 

Nämä on muistaakseni nallea tai jopa seitsemää veljestä. Tein kuvion kirjoneuleena molemmin puolin sukkaa, en ollenkaan tykkää jälkeenpäin tehtävästä silmikoinnista, mitä monet on käytäneet.

Tein kolmet, kuvasin yhdet. Sain ne yhdet blogattua puolen vuoden päästä valmistumisesta.

Perus. 

Kuvastaa kokonaisuudessaan tätä tekemisen tahtia sinänsä hyvin. 

Pikkutassun myötä vielä hyvää kesän alkua kaikille toivottaen!

Irinka tässä hei

Irinka ihan itse! Kas, kun huomasin ohimennen väittäväni tuolla Onnibumin sivulehdellä, että äitiyslomailen, ja pisti niin pahasti silmään kohta kolmivuotiaan synttäreitä suunnitellessa, että kirjauduin pitkästä pitkästä aikaa tähänkin osoitteeseen ja löysin täältä vanhat tutut.  Monet mukavat blogit, joiden seuraaminen on jäänyt, ja monet vanhat omat tekeleet, joita en ole edes muistanut. Jokin kaihomieli ajoi avaamaan tänne ajatuksiani. 

Ehkä siellä on vielä joku, joka tämän tekstin huomaa ja lukee. 

Viimevuodet on kai olleet jo niitä ruuhkavuosia, vaikka se ura vähän heikolta näyttääkin omalta osaltani toistaiseksi. Kaikki muu kyllä löytyy; lapset ja koirat ja harrastukset, opiskelu, satunnaiset työpäivät ja -projektit, omakotitalo ja ikääntyvät sukulaiset.  

Ompelu ja tekeminen kulkee puuskissa. Jos ompelee noin korkean kasan kuoropukuja kuin kuva näyttää, on harrastusompelut hetken heikommassa asemassa. Jos tulee yllättäen (esim vain kahden viikon varoitusajalla tjtn.) lähtö vaikkapa synttäreille, niin äkkiäkös siinä lähtiessä jotain hurauttaa. Tai jos laps yhtäkkiä onkin kasvanut eiliseen verrattuna ja tarvitsee uusia housuja (ei tietenkään puhuta teini-ikää kolkuttelevasta murustani enää) niin mieluumminhan niitä ompelee kuin lähtee ostoksille, eikö? Tai toisaalta, jos joskus harvoin käy Helsingissä asti ja siellä on ihanaakin ihanampi Kuusi, josta löytyy monen valmistajan ihania kankaita, niin ostettavahan se on. Ja ommeltava sitten kanssa.  Ja jos kerran jossain kampanjassa, niin kuin kankaiden yössä vaikka, ihan tyrkytetään edullisia kankaita, niin pitäähän niistä etsiä joitakin lapsille kelpaavia, että saisi edes uusien kauniiden kuosien myötä kerrankin ommeltua. Eli sen kaiken muun edellä ommellun lisäksi.

Neulominenkin on taas kevän valossa maistunut. Ja katsokaa hei, mikä kiva kevään valoisa väriskaala on valikoinut työn alle viimekuukausina!!  

Mukavaa loppukevättä!

Ompelukerholainen

Jotenkin ihanaa olla kerholainen, etenkin ompelukerholainen.

Kerholaisuus on niin vapaaehtoista koululaiseen tai työläiseen verrattuna, niin helppoa ja hauskaa!

Kerho mihin kuulun, ja siihenkin vain halutessani on Verson puodin ompelukerho. Käytännössä olen face-ryhmän jäsen ja ostan paketin jos haluan ja ehdin ja huomaan. Eli en oikeasti kuulu mihinkään, sittenkään, seuraan vain ryhmää josta voin ostaa sian säkissä silloin tällöin.

No kolme olen tainnut ostaa, ainakin kaksi tai kolme jättää ostamatta.

Ensimmäinen, johon osallistuin tämän hetkisen muistin mukaan, oli  joulun kieppeillä, jolloin kangas taisi olla nimeltään Taikalamppu. Siitä valmistui ensin huppari 10-veelle, ja huivi itselleni.

Myöhemmin, itseasiassa joululahjaksi, toinen neiti sai samasta kankaasta omaan paitaansa tähden ja puolivaltakuntaa. Kuva kuitenkin on äsken otettu, pesusta ryppyisenä ja hihan kangas puhki kuluneena resorin vierestä, paljon pidetty ja paljon pidetty paita!

Toisena oli harmaanmusta kangas, joka ei oikein iskenyt minun makuuni ollenkaan. Siihen ohjeistettiin lisäämään jotain keltaista; minä menin siitä mistä oli aita matalimmillaan, ja laitoin poikien t-paitoihin keltaiset niskalaput, että paita osuisi useammin oikein- kuin väärinpäin päälle.  Kuvasin paidat sitten kuitenkin aurinkoisen keltaisella tuolilla (josta voisi päästä aivan toiseen aiheeseen; kevään aikana olen tarttunut maalipensseliin kerran jos toisenkin ja seinät ja tuolit on saaneet uutta väriä pinnoilleen).

Ja viimeisenä, toukokuun lopulla, oli ompelukerhon yllätyskankaana keltapohjainen Bali-kangas. Ensin järkytys, sitten ihastus. Isompi neiti halusi itselleen kesäleggarit, ja sai sellaiset. Muut lapset ei halunneet mitään, joten tein pienimmälle bodyn koossa 92cm. Bodyn suhteen tosin toivon ettei sillä ole pitkää käyttöikää, vaan saataisiin pikkuhiljaa jättää jo bodyt ja vaipat pois tältäkin pikkujätkältä.

No, kangasta jäi vielä, joten edelliseen ajatukseen viitaten tein jämäpalasta vielä hihattoman kesäpaidan samaiselle nuorimmaiselle. Selässä yläosa mustaa, että sain kuvat kohdistettua vaatteeseen niin ettei jokaiselta eläimeltä katkennut kaula.

Ei nyt sitten muuta kuin uutta -ehkä- kerhoa odotellessa. Ja kesää.

Mun kotoni

Taas uusi kaappi olohuoneen nurkassa! 

Ja se on kauan haaveilemani liinavaatekaappi malliltaan, sopii korkeudeltaan ja leveydeltään tuohon täydellisesti. 

Tämä on koivua ja koivuviilua, ja rakkautta ensisilmäyksellä kierrätyskeskuksen takavarastossa. Myönnän ihastuksenkin astuneen kuvaan kun hinnan kuulin. 

Edellinen tiikkikaappi löysi tiensä työhuoneen pitkän pöydän alle säilytystilaksi, ja jokunen vähemmän tykätty tulee lähtemään uuteen kotiin lähitulevaisuudessa, jolloin lipastoruletti voi taas lähteä käyntiin koko talossa :D   

Olen konMarini lukenut ja päättänyt että tavarat joista tykkääminen on kyseenalaista, ja joita en koe haluavani säilyttää, saavat lähteä kiertoon. Pikkuhiljaa.  

Torin kautta löysin kaksi Marimekon Kulkue-raporttia verhoina, ja toinen niistä päätyi rimakehikkoon pingotettuna makuuhuoneen seinälle. Osoitteen piti olla leikkihuone, tai ehkä työhuone, mutta jotenkin tässä kävi näin, no äkkiäkös sen siirtää.. 

Sinivihreät tyynyliinat nukkumatyynyissä on Marimekon trikoota, itse nekin ompelin. Ovat kyllä ihan huippumukavat käyttää! 

Juhannuksen ompelukerho

Versonpuoti järjesti ompelukerhon, johon sisältyi tilattava yllätyskangas ja siitä ompeleminen juhannuksen aikana. 

Hyvissä ajoin esipesin kankaan ja kuivatin kesätuulessa. Tein jopa (harvinaista minulle!) testiversion toisesta kankaasta, että uskalsin leikellä samalla kaavalla tämän the kankaan.  

O niinkuin ompelukerho.

Tein neppihalkion eteen ja kanttasin reunat samalla kankaalla. Ja voi miten mukava olikin kantata yhteistyökykyisellä peitetikkikoneella. 

Juhannus meni kuitenkin osittain toisenlaisissa maisemissa kuin ompelukoneiden äärellä, joten ehdin lopulta ommella ja kuvata vasta maanantaina juhannuksen jälkeen. 

Pienemmälle tytöistä ompelin kesäheinämekkosen liehuhelmoilla Versonpuodin ruusuhuivi-trikoosta.

  Vyötärösaumaan laitoin framilonin, eli ohuen kuminauhan rypyttämään vyötärön nätisti.

Raikkaan turkoosi Paratiisin puutarha

Turkoosi Paratiisin puutarha (Verson puodista) oli nähtävästi taas yksi kangas joka leikkautui vaatteiksi ja pääsi kokonaan käyttöön samantien. 

Oma ekaluokkalainen sai paitapinoonsa uuden värikkään peruspaidan lisää, kunnon kuva vain on jäänyt ottamatta, 

Susirumiin hyökkäysvaunuihin (joita myös yhdistelmävaunuiksi olen kuullut kutsuttavan) ompelin pitkän vetkuttelun jälkeen vaunuverhon, ainaisen harsonvirittelyn tilalle. Toinen puoli mustavalkoista ohutta puuvillaa. Ja kuvanottohetkellä nuo tätä asiaa varten jo vuosi sitten ostetut renkaatkin oli suurin osa vielä hukassa.

Ja viimeisenä vielä, ihanalle kolmevuotiaalle lahjaksi peplumin kaavaa jatkamalla tehty mekkonen/tunika. Pitkät hihat on sääskien takia kesälläkin tarpeen.

Muutama hassu tilkku jäi, pitää jemmailla johonkin tilkkuprojektiin vaikka?

Vaatetta mun 'vauvalle'

Välillä ihmettelen, että mitä nykyinen 4v on pitänyt päällään ollessaan noin 1-vuotias. (Pitäisi ehkä katsoa sen aikaisia blogipostauksia?)  Nimittäin nuorimmaisella ei meinaa olla tarpeeksi vaatteita, isoveljen vanhoja ei löydy kuin muutamia jemmasta, enkä niitä muista hävittäneenikään...hmm.. 

No bodypulaan tein muutamia lyhythihaisia bodyja kesää varten. Kokosin mieluisia jämäkankaita ja lopputulema oli kolme hauskaa bodya. Näiden myötä peitetikkikonekin tuli taas asteen tutummaksi ja tikki varmemmin sinne minne pitikin. Se kantinkääntäjä kyllä houkuttelee, kun ehtisi etsimään netistä ja tilaamaan. 

Huppari ja housut oli seuraavana listalla.  Hauskaa kun tämänkokoisiin vaatteisiin vielä löytyy hyvin kaapista kankaita.  

Kirkkaan lime joustofrotee taitaa olla Metsolan kangasta. 

College-housuihin kokeilin vinoa valenappilistaa. Nappeja oli kyllä vähän, mutta päällä ainakin näytti kaksi riittävän hyvin. Alempana olisi mennyt jo haaroihin piiloon, ylempänä ainakin tämän hupparin alle.  Nimimerkillä; laitoin ensin 'vain' kolme, muttä vähensin vielä kahteen. 

Seuraavaksi tarvittaisiin ehkä takki? ja lisää housuja.. ja ja kaikkea.

Hattarakekkerit

Kauan olen ihastellut Viljamin puodin hattarakekkerit-kangasta. Muutaman kerran yrittänyt ostaakin, mutta sitä ei juuri silloin ollut saatavilla. No, hiljattain tuli uusi erä tuota ihanaa kangasta sekä turkoosina että pinkkinä.  Ystävälle syntyi pieni tyttö, ja hänen jumpsuit-tilauksen varjolla sitten tein Viljaminpuotiin tilausta. 

Jumpsuit tilauksesta koossa 56cm, joustocollege-vuorella (kangaskapinasta).

 

Tein mukaan vielä pikkuruiset tumputkin. 

Ja samalla muutamat muut tumput. Ja omalle pojalle pipon noin ensialkuun tuosta turkoosista. 

Tumpuista osan päivitän tuonne  myytäviin.  

Peitetikkikokeilua, suoraan lahjavaatteisiin tietty

Ehdin tosiaan jonain kauniina päivänä testailemaan enemmän peitetikkikonettani. Vähän jännitti testailla sitä lahjoiksi aiottuihin vaatekappaleisiin, mutta kukapa se jaksaisi mitään mallitilkkuja tai jo alunperin ö-luokan vaatteiksi  tarkoitettuja testejä ommella? (hah, tuli yksi ö-luokan mallikappalekin kyllä tehtyä harjoitellessa.)

Bernina L 220 koneessa voi käyttää kahta tai kolmea neulaa vierekkäin, ja ajelin ensin niitä alusvaatteita kolmella neulalla. Nyt poistin keskimmäisen naulan ja ompelin leveää peitetikkiommelta. 

Alla olevassa kuvassa näkyy ainakin käänteet bodyn hihoissa, koristeommel hupparin raglansaumoissa ja vielä tuo kanttaus bodyn alareunassa.  Kone on tosiaan armas ja kultainen, kaikkia näitä se ompeli samoilla säädöillä eikä ole kuullutkaan hyppytikeistä vielä, toivottavasti niistä ei kukaan tuolle mun koneelle kerrokaan. Toisaata jos sellaisia näkyy niin tiedän että syy on sitten varmaan neuloissa, säädöissä tai jossain korjattavassa kohteessa jokatapauksessa. 

Haastavinta on toistaiseksi ollut tuossa kanttausta ommellessa saada ommel pysymään sopivalla etäisyydellä kantin reunasta, tippumatta kuitenkaan viereen. Paininjalka tuntuu aika isolta tavallisen ompelukoneen tai saumurinikin paininjalkaan verrattuna ja ohjaaminen siksi hankalammin hahmotettavalta, mutta nähtävästi tuokin on taitolaji jossa kehittyy jo muutaman bodyn kanttaamalla. Tein nimittäin jo yhten toisenkin, mutta sen kantit oli osittain päin pannunalusia, eikä se päätynyt kenellekkään lahjaksi :D  (joku virhe jäi tähänkin mutta, ihan jees silti ) Testailin myös kanttausta kolmin sekä nelinkerroin, ja totesin että nelinkerroin saan toistaiseksi siistimpää jälkeä sopivan levyisellä kantilla.  Seuraavaksi jos suunnittelisi kooneeseen kantinkääntäjän hankkimista ja virittelyä, niin voisi taas opetella kanttauksen ikäänkuin alusta..

 Nämä vaatteet tuli ommeltua lahjaksi yhdelle pikkumiehelle. Kankaina ainakin Metsolan keltaisa joustofroteeta, Viljaminpuodin panda ommeltuna mintunvihreällle trikoolle ja tosiaan tuota mustaa joustocollegea.