torstai 26. elokuuta 2010

Peltipurkkini ja tilaustyöt

Pitkästä aikaa kirpputorilta tarttui mukaan peltipurkki. Jonkinmoinen kokoelma niitä on kertynytkin, en taida uskaltaa enää samaan kasaan niitä kerätäkään. Noh, jokainen on käytössä, jos ei muussa niin lasten leikeissä.

Uusin aarre on litteä neliskanttinen ja todella hyväkuntoinen. Tunnustan välillä ostaneeni purkkeja kalliilla ja huonojakin, kun jonkinlainen mania oli päällä. Nyt mukaan lähtevät enää hyväkuntoiset, kauneimmat ja käyttökelpoiset.

Teille, jotka ette mielessänne pysty matkustamaan työhuoneeseeni, tiedoksi; täältä löytyy seinältä hylly,  joka pursuaa peltipurkkeja. Yhdestä löytyy tuotemerkit, yhdestä kuminauhaa, yhdestä valmiit tarranauhapalat, yhdestä kokomerkit, muutamasta sälää, yhdestä kyniä, yhdestä valmiita tuotteita ja lopuista ties mitä. Keittiössä on yksi purkki tiskiainepullon kotina, toinen keksirasiana ja kolmas korppujauhopurkkina.


Kuvissa näkyy myös tämän hetken ompelu-työllistäjistä vilaus. Jopas olikin mielenkiintoista virkistää muistia, ja askarrella pikkupojille juhlakravatteja kiiltävästä satiinista. Samasta kankaasta sävysävyyn on tekeillä sitten paljon muutakin tilauksesta, mutta ei niistä enempää nyt ainakaan.

Tunnustus, minulle!!

Hillalta sain tälläisen bloggaajan tunnustuksen! Kiitokset suuret Hillalle!  Samalla kuuluu paljastaa 7 asiaa itsestään ja jakaa tämä seitsemälle bloggaajalle. Yllättävän vaikeita tehtäviä, mutta yritetään:


1. Minua kaduttaa että leikkautin etuhiukset. 
2. Olen taaperoimettäjä.
3. Säästän rumia kankaita, kuvitellen että tarvitsen niitä joskus.
4. Odotan syntymäpäivääni, koska se on hyvä syy hankkia jotain mukavaa itselle.
5. Minua laiskottaa ruokkia pihaan muuttanutta koiraa, onneksi mies on vielä lomalla.
6. Suunnittelen aina enemmän kuin teen.
7. Tykkään siivota, jos vain saan tehdä sen rauhassa.

Tämä tunnustus taitaa olla kiertänyt jo sen verran, että laitan nyt eteenpäin vain kolmelle bloggaajalle. Toisaalta kauniita blogeja on olemassa pilvin pimein, joten annetaan tunnustuksen kiertää.

1. Retrokas
2. Värkkäystä ja Väkerrystä
3. Siksakkia saumurilla

Olkaatten hyvät!

tiistai 24. elokuuta 2010

Ompelus (tulevalle) kummipojalle

Blogataanpa tälläinenkin tekele, jonka pikaiseen ompelin tulevalle kummipojalle, kun olin muutakin postia lähettämässä samaan suuntaan. Kangas on ihanaa paksua joustofroteeta ja kaava taas mukailtu valmiista kaavasta (Ottobrestä), eikä se muistuta yhtään alkuperäistä haalaria. Hupun lisäsin toisesta ohjeesta, pitkät taitettavat resorit lahkeisiin ja hihoihin keksin itse (=muistin sellaiset jossain nähneeni) ja yhdistin kaavan osat niin, ettei sivuun tullut saumaa ja samalla puku kapeni aika paljonkin alkuperäisestä. Nuo Ottobret kun ainakin vuonna 2005 olivat vielä kamalan leveitä malleja, ja lehdet joita käytän ovat sieltä ajalta. Jo mallikuvasta näki, että vauva hukkuu pukuun, pitääkin koittaa jos muistaisin laittaa kuvan lehdestä tänne myöhemmin.  

Näyttää, että tuo Punahilkka-nauha tulee loppumaan ensitilassa, mutta saapahan tilata sitten lisää. On sitä oikeasti vielä pitkä pätkä, mutta se on kyllä ihanaa, kun sen valitsen näköjään joka paikkaan. Toivottavasti tuo ärtsy susi tekee nauhasta sopivan pojalle, eikö vain? Voisi heikompia pelottaa ihan.

Ja vielä: nyt taas kelpaa! Eilen meille kotiutui ihana hiljainen LG:n suoravetomoottorinen pyykkikone; tähän joku onnellinen hymiö! Kummasti mukava pestä pyykkiä kun linkoukset lisääntyi 400 kierrosta edelliseen verrattuna, ja rummun tilavuus kasvoi kahdella kilolla. Viikon tauko pyykin pesusta ei kyllä tosipuheessa juuri hetkauttanut, vaatetta riitti ja ei ollut ongelmaa keksiä tekemistä sille ajalle mikä muulloin pyykkäykseen menee...

p.s. pahoittelut taas surkeista kuvista, nappasin kuvat tositosi pikaiseen ennen postiin lähtöä ja tiesin jo silloin että on kiikunkaakun viitsiikö niitä julkaista.

maanantai 16. elokuuta 2010

Merkkejä nauhoista

Michas Stoffecke -verkkokaupasta tilatut nauhat on päätyneet jo moneen paikkaan; helistimen syötäviksi osiksi, neulotun boleron koristeeksi ja kummitytön synttärilahja-pipoon.  Miten kummassa olenkaan tähän asti pärjänyt ilman tälläisiä kivoja nauhoja? :D

Boleron ohje on mukailtu Puolivillaisen plokin ohjeesta; laskin silmukkamäärät sopivaksi ohuemmalle langalle ja pienempään kokoon. Toinen samanlainen, mutta vieläkn pienempi on vielä puikolla pienempää neitiä ajatellen. Kaunis nauha ei oikein pääse oikeuksiinsa levotonta eläintoppia vasten, mutta jo sovittaminen kuvaa varten on niiiiiin paljon vaadittu, etten enää yrittänytkään neuvotella aluspaidan vaihtamisesta. Nauhan sisään on piilotettu neppi. Lisäksi nauhaa on vasemmassa hihassa pieni merkki. Lankana on Gjestalin Spire, joka on blogattu jo jossain aiemmssa lankabloggauksessa, kiitos Helsingin pään diilerille vielä! Spire on 100% perulaista villaa ja paksuus 50g= n. 250m.

Helistin syntyi pienistä paloista norsukangasta, toinen puoli on vihreää, toinen ruskeaa. Sisälle piilotin pienen kulkusen puuvillataskuun ja reunojen merkit ovat toivottavasti mukavia imeskellä. En testannut. Vielä.

Kummityttö täytti viimeviikolla (ups, taas paketti myöhässä) 5-vuotta ja minä jälleen kerran koitin keksiä jotain kivaa kirjeessä kulkevaa. Pipo on käännettävä, mistä osoituksena merkit molemmin puolin. Nosrupuolella on sivussa pieni merkki, ja raitapuolella kokonainen satu. Helmet on puuta ja ostettu paikallisesta tavaratalosta.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Betonia ja raparperinlehtiä

Niin vain taas sain tehtyä jotain kauan suunniteltua! Lainasin alkukesästä kirjastosta Malena Skoten kirjan Betoni on kaunista.
Samoihin aikoihin alkukesästä näin paikallisella puutarhalla raparperin lehdelle tehtyjä laattoja ja koristealtaan, jotka veivät helppoudessaan voiton muista houkuttelevista betonitöistä.

Keskiviikkona pihaan ajoi betoniauto, joka työnsä tehtyään tyhjensi loput betonit letkuista muoville odottamaan minua. Kävin naapurissa raparperinlehtivarkaissa ja aloin tehdä kakkusia. Betoni alkoi olla jo ehkä hieman liiankin kuivaa kun tein viimeisiä laattoja, enkä tajunnut niihin lisätä vettä sileän pinnan saamiseksi.

Ja nyt muutaman päivän jälkeen löytyy lisää ongelmia.  Betoni oli tarkoitettu lattiavaluun, joten se ei ehkä sitten kestäkään pihalaatoissa, vai lieneekö vielä liian lyhyestä kuivumisesta kyse, kun muutaman sateisen päivän jälkeen näyttää muutaman laatan syy-kuviot on himmenneen. Noh, tästä oppineena teen paremmalla betonilla jonain toisena päivänä, ja saan toivottavasti on hyviä laattoja riittämiin askelmapolulle terassilta (jota ei vielä edes ole) hiekkalaatikolle.

 

lauantai 7. elokuuta 2010

Nauhoja slow-postilla

Trendikäs slow-ilmiö yltää jo yksittäisen kuluttajan nauhatilauksiin. Enää postia ei tilata suorinta tietää omaan kotipostilaatikkoon, vaan tuotteiden annetaan tehdä rauhassa matkaa useiden matkakumppanien kanssa läpi vaihtuvien paikkakuntien.

Noniin, siinähän kävi niin, että törmäsin jossakin lukemattomista blogeista Michas Stoffecke -verkkokaupan ihaniin nauhoihin. Niitä piti saada äkkiä-tänne-mulle-heti. Kuvittelin niiden tulevan litteässä kirjeessä edullisesti, mutta hups; naputtelin tilaukseni ja täytin tietoni, niin kappas, postikulut ulkomaille 25e, ei kiitos!

Toim. huom.; Seuraava kappale voi olla vaikeaselkoinen ja epäkiinnostava asianomaisia tuntemattomille. Sen voi huoletta hypätä yli ja siirtyä seuraavaan tekstikappaleeseen.
Sain luvan tilata nauhat siskoni osoitteeseen Saksassa ja postikulut tippuivat viidennekseen alkuperäisestä. Nauhat olivat parissa päivässä siskollani, missä sattui samaan aikaan kylästelemään ystäväni ja blogisti-kollegani, joka sitten toi nauhat suomeen. Toinen siskoni sattui samoihin aikoihin saapumaan etelänmatkoilta (kamerani kanssa), joten nauhat vaihtoivat kyydin kameran matkaan punaisella autolla läpi Suomen. Hyväksi onneksi mansikatkin ehtivät juuri poimittaviksi, ja sain niiden avulla houkuteltua senhetkisen kuriirin pikapikaa kotiutumisensa jälkeen Kuusamoon, ja nauhat pääsivät määränpäähänsä.

Nauhoista näkee, että osa on valittu ajatellen 4-vuotiaan neidin reaktioita nauhoja tutkiessa, ja osa taas on äidin lempivärien mukaisia. Erityisen ihana on kuitenkin Punahilkka-nauha, missä susikin kurkkii pensaan takaa, hui.  Nyt nauhat sitten pyörivät ihasteltavina ja loppusijoituspaikkaa etsien, lähtipä osa jo Hanna-naalle arpajaispalkinnon osana.

Tuota saksalaista nettikauppaa ei voi järin selkeäksi sanoa, mutta ihania juttuja siellä on kyllä myynnissä. Paha vain, että yhtään en Saksaa(kaan) ymmärrä. Katsoin sitten tärkeimmän näköiset(!) sanat sanakirjasta, ja hyvin onnistui.