Kiitokset kerhovuosista

Postaukset on nähtävästi välillä jotain muuta kuin lippapipoja ja jumpsuitteja :D 

Neiti-I on käynyt ahkerasti seurakunnan päiväkerhoissa 2-vuotiaasta asti, eli kolme vuotta samojen ihanien tätien 'hoidossa'. Syksyllä alkaa eskari, ja minä tietysti mietin mitä keksisin ohjaajille kiitoksen ja halauksen lisäksi. Lopulta päätin kysyä sitä itse ohjaajilta, ja nimenomaan niin että tekisin jotain kerhoon, ohjaajat kun sai henkilökohtaiset lahjat viimeksi joulun alla. 

No he miettivät yhden kerhon ajan, ja toivoivat jotain täytettä tyhjille seinille, tai tyhjille silloin kun ne eivät vielä ole täyttyneet lasten askarteluista, eli kesän ja alkusyksyn ajaksi, ja toki muutenkin pysyväksi seinäntäytteeksi. Aiheeksi he ehdottivat Paimenta ja lampaita. Minä otin toiveen salaa kauhistuneena vastaan, huh hei, mihin työnsinkään pääni. Onneksi aikaa oli kuitenkin vielä viimeisiin kerho-tapahtumiin, joten ehdin sulatella toivetta, ja lopulta toteuttaakin sen. 

Ja aikas kiva tästä tulikin :D  Tekemistä helpotti suuresti ajatus että kaupasta saa kukkia, jos tämä jää kesken tai lopputulos on suohonpoljettava. 

Aivan mahtavaa kangasterapiaa kaivella värikkäitä muistoja tuovia paloja jämälaatikosta ja sommitella niistä maisemaa suoraan pohjaksi valitun vanun päälle. 

Ja kääk kun herkullinen pohja aurinkoineen oli valmis, niin alkaapa 'pilaamaan' sitä paimenen ja lampaan kuvatuksilla. 

Kokoa taululla on noin 65cm x 75cm. Takana Ikean raitapuuvilla, välissä vanua ja erilaisia tukikankaita. Takana myös paikka rimalle jotta kuva roikkuisi seinällä ryhdikkäästi, ja D-lenkit ripustusnarun kera.

Vitsailinkn että seuraavaksi minulta voi alkaa tilata sitten alttaritauluja XD 

DIY-ovikranssi

 Ompelijan ovikranssi on yllätys-yllätys tehty kankaasta. Tai kankaista. 

Siellähän on ihanuuksien jämiä; Verson puodin paratiisin puutarhaa, Marimekon mummolan marjoja ja Metsolan mustavalkoista apilaa ja kelta-valkoraitaista joustista. 

Teksti on kirjoitettu permanenttitussilla satunnaiseen listanpätkään. 

Ja ite sain reiätkin tehtyä, ei tulleet ihan oikeaoppisesti kun en löytänyt (jaksanut etsiä) tarpeeksi pientä poranterää. Mutta rautalangan sai läpi, niin onnea on. 

Ompelin koneella kranssinpohjan ympärille suikaleita, mahdollisimman läheltä tuota pohjaa. Ensin ompelin palan kerrallaan tuohon ympärille, ja lopuksi ajelin koko kranssin ympäri, että palat kiinnittyivät toisiinsa. 

Ajattelin ensin ommella kangassuikaleet yhteen ja sitten kranssiin, mutta jätinkin reunat näkösille ettei liian siloista ilmettä tulisi. Leikkelin nuo ylimääräiset pois ompelun jälkeen ja käänsin seinänpuolelle. 

Ulko-oveen tämän ajattelin tällätä, saapa nähdä miten kestää, kun sisuksena on (hyvin teipattua) sanomalehteä. Että kestääkö päivän vai kaksi, vai otanko pois hyvän sään aikana. 

Mariuksen jalkojen toinen elämä

No se ikean halpa Marius-jakkara.  Se jonka päällä ei saa seisoa, mutta onpa kyllä seisottu kerran jos toisenkin, ja on se toiminut jos vaikka millaisissa temppuradoissa, ja sen mukainen on lopputulemakin. Nuo muovisen istumaosan muoviset ruuvinkolotapit on sanoneet itsensä irti, ja jäljelle jäi reikäinen lätty ja metalliset jalat.  

Toinen raukka-rumilus on joskus kierrätyskeskuksesta tuunausta varten ostettu aalto-jakkaran kopio, oletan, josta totesin hetikohta että ruuvit ei enää kiristy, enkä nähtävästi ole kovin ahkera hiomaan saati maalaamaan mitään. 

No, kaapeista vanulevyä, liimaa, kangasta, niittipyssy niitteineen ja ruuvit. Jotka muuten jouduin ostamaan ihan tätä varten. 

Tai oikeasti tarvitsin vain yhden ruuvin, kolme sopivaa löysin kotoa, mutta en kehdannut siellä miehisessä hyllyvälissä irtoruuviosastolla kokeilla mitä vaaka sanoo yhdestä ruuvista. Tarkemmin ajateltuna olisi kyllä pitänyt!! Ehkä käyn jollain toisella kauppareissulla kokeilemassa onnistuuko yhden ruuvin ostaminen. Hintalapussa siis tämän projektin budjetti, muita ei lasketa kun ne löytyi kaapeista. 

 (Pussissa on viisi ruuvia, hinta on 10 senttiä, yhden hinta olisi siis 2senttiä, olisiko sen saanut ilmaiseksi?)

Aikas herkullinen pastilli tästä tulikin! 

Mustatkin Mariuksen jalat olis olemassa, mutta mistä löytäisin sopivan puisen ympyrän? 

Onnittelut ja mukavan päivän toivotukset vielä kaikille äideille! 

Punaista punaiseen taloon

Ja minä kun olen aina luullut että en edes varsinaisesti pidä punaisesta, tai ettei se ainakaan olisi lempivärejä kysyttäessä ensimmäisten viiden joukossa. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Ensimmäinen kerta Luulajan/Luleån suurkirppiksellä oli odotuksia parempi! Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan parasta vapaata arjesta, mutta kirppiksen hintataso ja valikoima ylitti odotukset kivasti. Paljon odotuksia ei kyllä ehtinyt ollakaan, sen verran extempore-reissu oli kokonaisuudessaan, mutta jotenkin jo ajatus ajaa melkein 500km kotoa kirppiksen(!!??) takia, hei helou!!? Saahan tuota käytettyä vaatetta ja toisten vanhaa rompetta lähempääkin. 

Heti aluksi huomasin punaisen pinnatuolin vilkuttavan minulle iloisesti ja sehän piti kopata kainaloon. Pystyi sitten välillä istuskelemaan kesken kierroksen, ja oli kirkuva merkki väentungoksessa, ettei matkaseura eksynyt liian kauas minusta!  Tuossa se nyt eteisessä vilkuttaa teillekin, jotka kylään tulette. Ja Hans-muru lukee hauskaa Lego-ukkeli kirjaa jossa voi vaihdella nuita ukkeleiden päitä,vartaloita ja jalkoja. 

Aikaa ei tuhlattu liian tarkkaan tonkimiseen (mikä harmi!) kun kotimatkalla kutsui muut käyntipaikat, joten aika vaatimattomiksi lopulta jäi saalis. Lapsille löysin kevättakkeja, muutaman muun vaatteen ja jotain sekalaisia tavaroita.  Wangelin iso peltipurkki jäi huutelemaan, mnä onneton jätin sen sinne vaikka hintaa oli vain 100kr :O 

Toinen Punainen tulokas on ihn lähikirppikseltä löydetty Optinen omena-verho optimistisen ompelijan ompeluhuoneeseen.  Huippua kun ystävältä saa kuvaviestin, että olis muuten retrokankaita nyt kirppiksellä! 

Ompelin jo tuonne ylälaitaan tuon valkoisen tankokujan, mutta edelleen nämä näyttää nilkkapituisilta. Entiset oli lattiaan asti, niin saattaahan olla että silmä tottuu näihin. Vai voiko tuonne alas ommella vielä valkoista? Kuinka leveästi?  

Toinen omppu-verho odottelee vielä, päätyisikö saksien väliin ja mekoksi tai takiksi, aika näyttää!

Box bag Muijasta

Mitäs ne teini-ikäiset kummitytöt haluaa synttärilahjaksi?  Päätettiin mennä rahan voimalla (ei kovin runsaalla), mutta sitten viimehetkellä taas tuli se -jotain ommeltuakin pitää olla-tunne, ja selailin hetken epätoivoisena nettiä etsien ideoita. Pipoja ja lapasia ollaan jo viimevuosina viety useamman kerran, ja on näkyneet käytössäkin :),  niin koitin jotain muuta keksiä tällä kertaa.   

Ja tosiaan törmäsin laatikkomaiseen ommeltuun 'pussukkaan', jollaista olen suunnitellut kokeilevani, mutta vielä se on jäänyt. Box bag on kai englanniksi kutsumanimi, ja löysinkin nopeasti englannin kielisen ohjeen tapaisen muutenkin inspiroivasta blogista: LOVE LAUGH SEW. 

Sisällä Ikean lintukangasta, päällinen muijaa, ja surkia vie, jonkun ajatuskatkoksen takia tuo merkki tuli eri päähän koteloa kuin luulin sen laittavani. Taas näki ettei kannata 'nopeasti tekaista' yhtään mitään, vaan ajatukset olisi suotava olla mukana. 

Hasuska ja helpohko tuo oli kuitenkin tehdä, ja tuotahan voi käyttää joko kynäkotelona tai vaikka toilettipussina kun koko on aika reilu. 

Hauskaa vappua!

Tänäkin vuonna koululaisen naamiaisasu oli äitin tekemä.  Ensivuonna tarvitaankin sitten kaksi, joten pitää vähän aiemmin aloittaa perinteinen viimetipassa tekeminen.

Ekaluokkalainen lukee paljon aku ankkaa, ja toivekin oli sitten sieltä. Karhukoplalainen oli kohtuu helppo toteuttaa, kankaat kaapeista, kaavat jotain peruskaavoja kansiosta. Numero-kyltti on applikoitu. Lippalakin kaava summassa sommiteltu kankaan paloista ja päätä mittaillen.

Housukangasta oli just sen verran että tuli tuollaiset vähän pienen oloiset, mutta ihan päälle menevät housut. Ja K:n lempiväri taitaa olla sininen, niin luulen että housut tulee käyttöön muutenkin, pienestä koosta huolimatta. 

Tähän voitte kuvitella vielä kuvan munkeista ja ilmapalloista ja serpentiineistä ja simasta ja keväästä, ja sen myötä toivottelen  mukavaa vappua kaikille!