maanantai 19. lokakuuta 2015

Hanskoja ja housuja


Olenko laiska äiti vai erityisen ahkera äiti, jos lasten valittessa hanskapulaa, en jaksa lähteä kauppaan vaan kaivan esiin hanskakaavat ja ompelen PUL-rukkaset jokaiselle? 




Toki nämä ei haluttuja toppasormikkaita korvaa, haetaan ne sieltä kaupasta jonain päivänä.. Mutta on kuitenkin taas yhdet vaihdokit lisää.  

Housutehdasta leikin myös päivänä muutamana. 




Mutta siis, räsymattoa vasten räsymattoa, pitääkö nämä kuvatakin toisinpäin? 


Tai jos olisin kuvannut kaikki valoisassa eteisessä? No, eipä tullut kuvattua.

Koko kaikissa näissä 74cm. Kaava muutettu Ottobren jostain housukaavasta.
Ja pöh, samanmalliset mutta ruututrikoosta jäi vielä kuvaamattakin. Nämä siitä samasta kankaasta tuli kuvattua, vähän ovat erikaavalla kuin kolmet edelliset; 

Leggingsit esikoiselle. Kankaat Metsola.

Ja tämä kaunis kuva viime postauksessakin nähdystä piposta pitää vielä julkistaa loppukarkiksi tälle postaukselle.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Projekteja aina tarvitaan


Siis eikö? Joku projekti(tuoli) saa aina olla niittipyssyä odottamassa.  


Ostin esikoiselle aikoinaan kirpputorilla syöttötuoliksi tämän kammotuksen..eh söpöliinin. Jo ostaessa oli verhoilussa reikä, ja myyjän kanssa oli puhettakin, että näppärähän tähän on päälliset uusia, tuollaisia lähes neliskanttisia palasia muutama. Niimpä.  Kolme omaa lasta, noin yhdeksän(!!!) vuotta tämä palveli tuolla rikkinäisellä valkoisella tekonahka-päällisellä, (jota piilottelin kyllä tuon vihreän pehmusteen avulla) kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä mietin että tähänhän voisi käyttää kaapissa pyörivän palan Marimekon vahakangasta. 


Ei  mennyt kuin hetki, kunnes päästiin siihen niittipyssyn odotteluvaiheeseen, mies sitä niittipyssyä ajelutti väliin venäjällä, väliin töissä ja aika usein muuten vain pitkin metsiä, auton peräkontti-nimisessä tallessa.  Kerran jo kävin autostakin etsimässä, mutten arvannut että on piilotettu lattian alle, ovelaa. 


No, valmista tuli lopulta. Aika näyttää onko hyvä materiaali tässä käytössä, mutta ei haittaa jos ei olekaan, tähänhän on niin näppärä uusia hei nuo päälliset!!

Ja kun tuo kerran valmistui, haalasin kirppikseltä muutamalla eurolla uuden projektin. Tämä nyt sitten odottelee vielä sitä täydellistä kangastakin, niin että vielä on aikaa niittipyssyn hukkautua ennen sen tarvetta.


Tuoli on tukeva ja kaunis puuosiltaan, kangas likainen ja kurja. Tämän tilalta vein samantien yhden keikkuvan tuolin rumiluksen pois talosta, onnea on! 


tiistai 6. lokakuuta 2015

Lokakuu!


Paljon Onnea kummitytölle, tähti-heijastin loistakoon iltojen pimetessä! 


Pikainen pipo-ompelus juuri ennen lähtöä, niinkuin tapana on, Tupsunkin tein siitä ilosta että ko, neiti kulkee kouluun taksilla. Omatkin tahtoisi tupsuja, mutta pyöräkypärän alle ei sitten kuitenkaan sovi. Katsotaan asiaa kaikista paksuimpiin talvipipoihin uudestaan. 

Ompelut on kyllä edelleen hitaanlaisesti eteneviä, jotain on saanut ommella uudestaan ja uudestaan, ja vielä uudestaan. Kai se tekee kun keskittyminen on niin pätkittäistä, ehtii hyvä jos aloittaa kun pitää jo lopettaa. 



Isommalle neidille ompelin tarpeeseen rennon hupparin. Miehusta ( :D ) on vuoritettu, ja löytyypä sieltä vetoketjullinen sisätaskukin  kännykkää tmv. varten. 


Takana on alikeommeltu tähtönen tuomassa edes jotain piristettä tumman harmaaseen huppariin.
Keltainen ruusukangas ihanaa Babushkarosea Pehemiältä.

Muuten elämä rullailee alla olevaan malliin, aina on pienet jalat pystyssä jossain kuvan reunan ulkopuolella, tai mitä ikinä teenkin. Pikkujätkä oppi vastikään pyörähtämäänkin, hui kuinka aika juoksee.



Tuota ihanaa kippoa kuvasin Instagrammia varten ihan itseksensä, mutta taisi tästä otoksesta tulla lopulta kaikista rakkkain  ♥