Tuubikaulusmekko x3

Koin taas mielenkiintoisen ahaa-elämyksen.  Rakennan edelleen pikkuhiljaa uusia nettikauppasivuja, ja päänvaivaa aiheuttaa tilaustyövaihtoehtojen järkevä tilaustapa.  Tajusin yhtenä päivänä että on noin neljä-kuusi vaatetta jotka on Irinkan vaatteiksi 'tunnistettavia'. 

Nimittäin, no   

1. Jumpsuit ja basic-malli tietysti kaaritaskuilla, raglanhihoilla, ilman sivusaumoja ja korotetulla hupulla.
2. Vauvan nuttu neppikiinnityksellä, v-muotoisella pääntiellä ja tehostevärisillä kanteilla, aivan unisex-vaatekappale jota tarvitaan lämmikkeeksi bodyn päälle.  
3. Tuubikaulusmekko holkkihihoilla, yksinkertainen, mutta niin kaunis!
4. Lippapipo, I like ja nähtävästi myös niin moni muu!
5. Inskahousut Irinkan tyyliin. 
6. Oliskos vielä hupputunika tähän sarjaan, kenties joo.

Liivimekkoa,  monenlaisia housuja, singoallaa, haalarihousuja, takkeja, bodyja...kaikkea muutakin teen hirmu mielelläni tilauksesta juuri sellaisia kuin asiakkaan idea ja toive on, mutta nuo yllä olevat, ne taitaa olla niitä vaatteita joiden teko onnistuisi puoliunissaankin. Enkä missään nimessä väitä että minulla olisi noihin minkäänlaisia yksinoikeuksia tai vallta-asemaa yhteenkään,  toki omiin kaavoihini kyllä, mutta vastaaviin muiden piirtämiin vaatekappaleisiin, no ei. 

Mutta, the point, tajusin että se on niinkuin sitten irinkan vaatemerkin perusmallisto ilmeisesti :o

Keltainen vinoraitamekko kokoa 104/110cm joustofroteeta. 

Tämä on yhtäkuin Kesä ♥

Punavalkopilkullinen herttaisuus kokoa 80/90cm. 

Keltaraitainen ja punapilkullinen ostettavissa tuolla valmiissa vaatteissa yläpalkissa.

Ja vielä, uuden kodin jo löytänyt raitamekko, pehmoista collegea.

Vielä iiiisot kiitokset niille ensimmäisten yllä listattujen vaatekappaleiden tilaajille, joiden myötä näiden mallien ideat on päätyneet minun piirrettäväkseni ja kehitettäväkseni.  

Turkoosia ja pinkkiä

Muutamissa myyjäisissä oli palkintoja lahjakortti Irinkan ompeluksiin, ja kuinka kävikään, erään toisen ompelijan lapsihan sen palkinnon voitti.  Toivotaan että työ menee läpi syynistä ;) 

Neiti voittaja sai itse valita kankaat, ja valitsi herkullista pinkkiä ja turkoosia. Sopivan turkoosi resori muistaakseni Hannan Kankaasta. 

Kaava oma, koko n. 130cm. 

 J.k. Irinka ompelee nykyisin 'uudella' koneella Brotherin teollisuus-saumurilla :O Kiitos Tosimummon (jjk. jolla on arvonta käynnissä vielä tänään) mainostuksen, minutkin koneisti Kuopiolainen Kone-Minna. Palvelua voisi hyväksikin kehua, kotiintoimitus ylsi Kuusamoon asti ja puhelintuki on kaikenkattava uutta konetta opetellessa.

Lista.

Ahkerana ollaan oltu, laiska nyt luettelee töitään, joita ei sitten millään ole saanut blogattua.

• Merinovillainterlockista villapuku isommalle neidille, jumpsuit-kaavaa vähän leventäen ja korvaten hupun kauluksella.
• Miehekkeelle isänpäivän sysäämänä kalsarit ja poolo merinovillainterlockista.
• Villapaita-kamalus eskarilaiselle, johon nappien sijasta ompelin (rumasti) vetoketjun. Ette tule näkemään.
• Neidille mustat trikooleggarit tähtilahkeilla, kaavana Ottobren Hopsis, koko 116cm.
• Villasukat miehelle seiskaveikan jämistä, eli kolmella jämäkerällä raidoittaen. Jes, pääsin eroon noista jo hyvin kyllästyttävistä vihreästä ja vaaleansinisestä. 'Sain' siis ostaa uutta ihanaa petroolia ja turkoosia, jotka jo puikoilla.
• Itselle villasukat syksynsävyisestä ohuesta sukkalangasta, puikoilla 3.25mm. Nämä valmistui ruåttin matkalla ja olivat siellä mökkeillessä jo kovasti tarpeen. Ja kotona jo niin nukkaiset että en viitsi nähdä kuvaamisen vaivaa. Ideana oli tehdä koko sukan matkalla 1o1n-joustinta jalan päälle ja etupuolelle tuleva puoli, jolloin sukka istuu ehkä paremmin jalkaan. Njaa, hyvä idea, mutta mulla vaan käsiala tuntuu löystyvän löystymistään, pitänee hankkia vielä pienemmät puikot ohuille sukkalangoille.

• Pikapikaa synttärilahjat eräälle 5v neidille. Mäyris tyttöjen valitsemista kankaista ja fleecevuorinen lakki samaan settiin. Tähdet JNY:n velouria. Lakin kaava oma, mäyräkoira Suuri Käsityö-lehdestä keväältä 2012.

Mallin pää on aivan liian pieni tähän pipoon.

Nämä viimeiset siis sentään kuvasin. 

Ja kameraa selatessa löysin väläyksen niistä miehen jämäraita-sukistakin. 

Tässä on meille vasta muuttanut Koivumetsän Vinkka.

Kuka haluaa näyttää dalmatialaiselta?

Minä en. Kiitos ystävällisen OE ryhmäläisen, sain edullisesti mustavalkoista pilvitrikoota Ahkeraliisa-nimisen kangaskaupan alesta. Sitä oli noin metri pesun jälkeen ja ajattelin näppärästi tehdä siitä itselleni paidan. 

Vetoketjullisen. 

Korkeakauluksisen. 

Mukavan. 

Pitkillä resoreilla. 

Noh, teinkin, otin kaavan nykyisestä lempi-kotipaidasta. Ompelin innoissani kokoon paidan jonka värejä tehostin keltaisilla resoreilla. Vetoketju oli vielä kaupassa, mutta ajattelin kuitenkin sovittaa. Ja apua, näytin aivan dalmatialaiselta, niin dalmatialaiselta että en halua näyttää siltä edes kotona niinäpäivinä kun mies on töissä, en. Äkkiä sakset käteen ja tuhosin koko paidan. Leikkelin saumurisaumat irti ja tein palasista nopeasti bodyn vauvalle.

Eipä ole ennen näin paljon kangasta yhteen bodyyn mennytkään. Jäi sitä onneksi vielä lasten paidan kappaleiden verran. 5 veellä alkaa ihan selvästi olla pahin pinkki-kausi ohi, kun oli jo omimassa koko kangasta omin vaatteisiinsa.

Kaava tuli kuitenkin testattua ihan käypäseksi, sitä parempaa kangasta odotellessa.

Bodyn kaava edelleen joku oma sekoitus Ottobren peruspaitaa ja tutan bodya. Ja sekin vielä, tähän mun piti kokeilla nappilistan tekoa, mutta muistin sen vasta kun body oli jo valmis ja nepit olkapäillä..

Tunnustuksia

 Minden koruista sain seuraavan tunnustuksen, jossa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään se edelleen viiteen blogiin. Kiitos Miina!

1. Lempiruoka:   Tällä hetkellä väittäisin että riistaruoat noin yleensäkin

2. Lempimakeiseni:  Koplaan siskolta, eli ne värikkäät turkinpippurit.  Ja suklaa; fazerin sininen ja maraboun minttukrokantti. klunks, lähtisköhän kauppaan?

3. Lempiluettavani:   Ne hömppä-romaanit, kirjat siis, ei romaanit, joita vähemmän nykyisin tunnenkaan. Ja ketunpesässä-blogi.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:  Rauhaa vain rauhaa, kiitos! Ja aikaa. Jos käsityötä ei voi tehdä ilman katsomista, esim kirjaa lukien, niin juttuseura (miel yli 5.v) olisi tervetullutta viereiselle sohvalle.

5. Lempielokuva:  Noh, tähänpä en osaa vastata kovin yksiselitteisesti.

Toisen tunnustuksen sain Kewa kokeilee-blogistilta. Kiitokset sinnekin! Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa kymmenen uutta asia itsestäni. Kokeillaan:

1. Sain ensimmäisen oikean hymyn eilen omalta vauvapojaltani.

2.En ole koskaan käynyt laivassa.

3. Minulla on vihreä vyö karatessa (jota en kyllä ole harrastanut nyt moneen vuoteen)

4. En saanut koskaan valmiiksi ensimmäisiä lapasiani kolmannella luokalla.

5. Olen koukuttunut viimeviikkoina raverlyyn.

6. En saa aikaiseksi varata hiustenleikkausaikaa, mutta tämä ei tainnut olla uutta?

7. Haluaisin lähteä miehen mukaan metsälle. Nyt just, eikä sitten kun vauva on kasvanut.

8. En varsinaisesti tykkää musiikista, en osaa ostaa sitä, en muista kuunnella, enkä tiedä mistä pidän.

9. Kaapeistani löytyy useita käyttämättömiä pyyhkeitä, isoja ja pieniä. Ja nimenomaan itseostamiani.

10. Minun pitäisi olla laittamassa ruokaa eikä bloggaamassa. Tämäkään ei ole uutta

Ja sitten jaolle:

 Tosimummo

Hillan räpellykset

Olkaapa hyvät, molemmat tunnustukset tarjolla mukaville blogeillenne!

Hämmennys

Krhmm, ulkoasu hakee vielä lopullista tilaansa, ja vaihtuu aina kun olen koneella enemmän kuin puoli minuuttia.

Haaste

Sain Hillalta haasteen, kiitos tästä! Muutama päivä meni vastausta miettiessä, mutta sehän olikin sitten lopulta itsestäänselvyys, kunhan sen oivalsin. Eli:

 Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla miksi valitsit juuri kyseisen esineen. Lähetä haaste 5:lle.

Minun valintani on vuodelta -70 peräisin oleva Union Special, kolhuinen tonninpainoinen teollisuussaumuri. Kas minunhan ei ole tarvinnut vuoteen rähistä oikuttelevalle saumurille, tai harmitella paksujen samettien tai ohuiden sifonkien saumurointeja. 

 Ahkerasti on tällä koneella ommeltu; paininjalanvierestä loistaa kirkas metalli.

Moottorin tasainen hurina takaa ompelurauhan, en taatusti kuule mitä minulle muualta talosta huudellaan. Näitä polkimia on tainneet polkea muutamat jalat jo ennen minua. Koneen ostin jo hieman iäkkäämmältä naiselta, joka oli tämän kotiinsa pelastanut 90-luvulla lopettaneesta verkapuku-tehtaasta. Tälläisestä toimintavarmuudesta pitäisi muistaa iloita!

Haasteen laitan eteenpäin ainakin seuraaville blogeille: 

Tinttaran talossa

Korventiellä

Tuohikontti

Olkaapas hyvät!

Väsyneitä blogisteja?

Tuntuu että kevään aikana olen löytänyt tieni useampaankin blogiin, missä pohditaan bloggaamisen mielekkyyttä. Bloggausvälien harvetessa tuntuu väistämättä saamattomalta, tai jos bloggausaiheet tuntuvat tylsiltä, miettii kannattaako niitä laittaakaan. Toinen syy blogiharrastuksen uudelleenpohdintaan on huomata elävänsä liian julkisesti, lukijamäärien kivutessa ja bloggausten säilyessä avoimina oman elämän tilityksinä.

No, koitan pitää oman rimani matalalla (ja olla paljastamatta liikaa), ja blogata edelleen saadakseni pidettyä jonkinlaista arkistoa tekeleistäni, niiden lähteistä ja toteuttamiseen liittyvistä huomioista.  Ja toki toivoen että joku saa täältä edes jonkinlaista vinkkiä tai intoa omiin tekemisiinsä.

Viimeisimpänä on valmistunut muutamia vaatteita kokonaan kaapin kätköistä löytyneistä kankaista. Housuissa oli  sattumoisin reikä kankaassa, joten tein sitten ruman tähden päälle koristeeksi. Lahkeissa pitkät trikooresorit jatkamassa käyttöikää. Kaavana Saimin svetarihousut Ottobrestä.  Turkoosi paita on ihanan raikas, heti neidin suosikki. Helmassa Michaels Stoffecken geisha-nauhaa merkkinä.  Ja tähänkin kaava Ottobrestä.

Ja lisäänpä vielä kuvan, jossa on myös paita, jota en ole itse tehnyt, mutta on se vaan niin makeaisen retro, että pakko näyttää se teillekin!  Vihreät paksut valmiiksi kuluneen näköiset resorit yhdistettynä tuohon ä''än ruskeaan kankaaseen, hieno!

p.s. aplikoin tähden ensin turkoosilla langalla, keltainen kun oli hukassa. Mutta sitten kun keltainen lanka löytyi, niin minäpä purin turkoosin ja applikoinkin keltaisella Venyi näköjään nuo sakaroiden päät, mutta enhän minä nyt uutta tähteä sentään vaivautunut leikkaamaan.. Huh, kiva purkaa sellaista 0-etenemisellä tehtyä tiheää kiinnitys-siksakkia, suosittelen teräväkärkisiä saksia!

Punaiset vaunut

Kirppujen torilta lähti taas mukaan jotain kodin tukkeeksi. Ihan tosissani kyllä vastustan turhien ajelehtivien tavaroiden keräämistä, mutta mutta.  Näitähän ei voinut jättää ostamatta, kun ne kerran näki ja tavasi hintalapun vielä kolmannenkin kerran epäuskoisena. Kokonaista 12e nukenvaunuista, huh, olisikohan pitänyt tingata?

Vaunut on oikeasti oikein reippaan punaiset eikä tuollaiset oranssinpunaiset, mutta millään ne ei taas näytä siltä kuin haluaisin. Illat on kai jo niin pimeitä, eikä päiväsaikaan taas muistanut kuvata. Sisävalo taas saa kaiken näyttämään kummallisen väriseltä. Vaunut on kuitenkin oikeasti vielä ihanemmat kuin kuvassa. Taitaakohan noista kuitenkin puuttua sellainen päälletuleva peitekangas? Kopan kunnossa ei ole yhtään mitään vikaa, BRIOn kylttikin kiiltää mallikkaasti ja koppa raikas ja puhdas, mutta ratasosasta sentään löytyy vähän ryhmyä katu-uskottavuutta tuomaan.  Vuosiluku lienee jotain 80-luvulta?  


Uusin tilaustyöompelus on postitettu, ja odottelen että omistaja näkee sen omin silmin ennen bloggausta.  Neulominen taas....hmm. Menee sarjaan raskaita tunnustuksia: Neuloin miehen villapaidan viimeistelyjä vaille valmiiksi, mutta siitähän tulikin huono=ahdas hartioista, joten purkuun meni hihat ja yläosa raglankavennuksineen. Tulin mallia zoomaillessa sellaiseen tulokseen, että tarvittavaa väljyyttä hartioihin saisi suuremalla silmukkamäärällä hihoissa ja tekemällä mahdollisesti muutamia kavennuksettomia kerroksia ennen raglankavennusten aloitusta, jolloin yläosa olisi vähän korkeampi. Aika näyttää saako siitä jatkossa varsinaista blogattavaa vai lisää raskaita tunnustuksia..

Nukella olevan kruunupeiton olen itse vuosia sitten pikaisesti ommellut ja aplikoinut kuvan, kun nukeilla meinasi palella öisin.

Ompelus (tulevalle) kummipojalle

Blogataanpa tälläinenkin tekele, jonka pikaiseen ompelin tulevalle kummipojalle, kun olin muutakin postia lähettämässä samaan suuntaan. Kangas on ihanaa paksua joustofroteeta ja kaava taas mukailtu valmiista kaavasta (Ottobrestä), eikä se muistuta yhtään alkuperäistä haalaria. Hupun lisäsin toisesta ohjeesta, pitkät taitettavat resorit lahkeisiin ja hihoihin keksin itse (=muistin sellaiset jossain nähneeni) ja yhdistin kaavan osat niin, ettei sivuun tullut saumaa ja samalla puku kapeni aika paljonkin alkuperäisestä. Nuo Ottobret kun ainakin vuonna 2005 olivat vielä kamalan leveitä malleja, ja lehdet joita käytän ovat sieltä ajalta. Jo mallikuvasta näki, että vauva hukkuu pukuun, pitääkin koittaa jos muistaisin laittaa kuvan lehdestä tänne myöhemmin.  

Näyttää, että tuo Punahilkka-nauha tulee loppumaan ensitilassa, mutta saapahan tilata sitten lisää. On sitä oikeasti vielä pitkä pätkä, mutta se on kyllä ihanaa, kun sen valitsen näköjään joka paikkaan. Toivottavasti tuo ärtsy susi tekee nauhasta sopivan pojalle, eikö vain? Voisi heikompia pelottaa ihan.

Ja vielä: nyt taas kelpaa! Eilen meille kotiutui ihana hiljainen LG:n suoravetomoottorinen pyykkikone; tähän joku onnellinen hymiö! Kummasti mukava pestä pyykkiä kun linkoukset lisääntyi 400 kierrosta edelliseen verrattuna, ja rummun tilavuus kasvoi kahdella kilolla. Viikon tauko pyykin pesusta ei kyllä tosipuheessa juuri hetkauttanut, vaatetta riitti ja ei ollut ongelmaa keksiä tekemistä sille ajalle mikä muulloin pyykkäykseen menee...

p.s. pahoittelut taas surkeista kuvista, nappasin kuvat tositosi pikaiseen ennen postiin lähtöä ja tiesin jo silloin että on kiikunkaakun viitsiikö niitä julkaista.

Nauhoja slow-postilla

Trendikäs slow-ilmiö yltää jo yksittäisen kuluttajan nauhatilauksiin. Enää postia ei tilata suorinta tietää omaan kotipostilaatikkoon, vaan tuotteiden annetaan tehdä rauhassa matkaa useiden matkakumppanien kanssa läpi vaihtuvien paikkakuntien.

Noniin, siinähän kävi niin, että törmäsin jossakin lukemattomista blogeista Michas Stoffecke -verkkokaupan ihaniin nauhoihin. Niitä piti saada äkkiä-tänne-mulle-heti. Kuvittelin niiden tulevan litteässä kirjeessä edullisesti, mutta hups; naputtelin tilaukseni ja täytin tietoni, niin kappas, postikulut ulkomaille 25e, ei kiitos!

Toim. huom.; Seuraava kappale voi olla vaikeaselkoinen ja epäkiinnostava asianomaisia tuntemattomille. Sen voi huoletta hypätä yli ja siirtyä seuraavaan tekstikappaleeseen.
Sain luvan tilata nauhat siskoni osoitteeseen Saksassa ja postikulut tippuivat viidennekseen alkuperäisestä. Nauhat olivat parissa päivässä siskollani, missä sattui samaan aikaan kylästelemään ystäväni ja blogisti-kollegani, joka sitten toi nauhat suomeen. Toinen siskoni sattui samoihin aikoihin saapumaan etelänmatkoilta (kamerani kanssa), joten nauhat vaihtoivat kyydin kameran matkaan punaisella autolla läpi Suomen. Hyväksi onneksi mansikatkin ehtivät juuri poimittaviksi, ja sain niiden avulla houkuteltua senhetkisen kuriirin pikapikaa kotiutumisensa jälkeen Kuusamoon, ja nauhat pääsivät määränpäähänsä.

Nauhoista näkee, että osa on valittu ajatellen 4-vuotiaan neidin reaktioita nauhoja tutkiessa, ja osa taas on äidin lempivärien mukaisia. Erityisen ihana on kuitenkin Punahilkka-nauha, missä susikin kurkkii pensaan takaa, hui.  Nyt nauhat sitten pyörivät ihasteltavina ja loppusijoituspaikkaa etsien, lähtipä osa jo Hanna-naalle arpajaispalkinnon osana.

Tuota saksalaista nettikauppaa ei voi järin selkeäksi sanoa, mutta ihania juttuja siellä on kyllä myynnissä. Paha vain, että yhtään en Saksaa(kaan) ymmärrä. Katsoin sitten tärkeimmän näköiset(!) sanat sanakirjasta, ja hyvin onnistui.

Kamera lomailee

Tiukan blogitusputken jälkeen on taas ollut hiljaisia päivä, ja syyllinenkin tähän vakavaan poikkeumaan löytyy: Kamera, joka lähti etelänlomalle. Hyvä kyllä, että meiltäkin edes joku käy nauttimassa rantalomasta. Jospa siitä joku hiekanmuru tai auringon säteen heijastuma kantautuisi tänne pohjoisen kesäänkin.

On täällä tosipuheessa riittänyt paistetta, todisteeksi kelvannee viime kesänä istutettu Pioni, jonka ensimmäiset valtavat, komeat kukat on nyt ikuistettu kännykkäkameralla.

Lappiinkin ehdin minilomalle alkuviikosta. Metsien kätköistä löytyi useampikin vanha kämppä, yksi poromiesten käytössä oleva, toinen puoliksi sortunut ja kolmas josta ei ollut juuri mitään jäljellä. Mutta, mikä hauskinta kämppien seinissä oli tälläisiä:

Huomatkaa malliksi litistetty tölkki kojeen vieressä ja näitä puuhanneen yhdityksen nimi. Yhdistyksellä näyttää edelleen olevan vireää toimintaa, joten mukaan vaan sotaromua keräämään talkooleirille, voisi olla mielenkiintoinen kokemus sekin. Vieläköhän laittavat näitä litistimiä kämppien seinille?

Valmistajakin ko. käteville laitteille luki laatassa, ja ajattelimpa tilata muutaman meidänkin talon ulkoseinään kiinnitettäväksi. Panttia ei tosin tuon jälkeen taitaisi saada takaisin, ja puhelinnumeron suuuntakin oli mallia 9692 tsjp. Niin, että epäilen vastaisiko sieltä enää kukaan. Jostain syystä nämä oli minun mielestäni tosi hauskoja, ehkäpä nämä teille muille on peruskauraa ja tuttua kampetta.

Ja p.s. tiedättehän, miniloma=kaksi päivää kävelyä enimmäkseen suolla, ilman kunnon yöunia.