sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sormikkaat ja neule miehelle

Kuluneella viikolla kunnostauduin pitkästä aikaa myös ulkotyörintamalla kun miehen kanssa rakennettiin lämpöeristetty koirankoppi koiruudelle. No siinähän hajosi itseneulotut lempparisormikkaat, ah mikä hyvä valinta nikkarointikinttaiksi *ylpeänä taas tunnustaa tyhmyytensä. Keskisormi sai huimaa vauhtia rakennuksen edetessä kasvavan purkauman.  Sakset siis käteen ja amputointi vioittuneelle sormelle ja uutta tilalle. Tietenkään alkuperäistä lankaa ei enää löytynyt ja yhtä ohuita vain harvoja värejä. Päädyin Ticoticon pätkään ja sormikkaat on nyt entistä ehommat uuden yksityiskohdan myötä.

Ylpeänä esitän myös vastikään valmistuneen ja jo käytössä olleen miehen villapaidan :D Vastoinkäymisten jälkeen tästä tuli hyvä. Purin siis hihat ja yläosan kokonaan ja jatkoin siitä. Hihoissa on lopulta enemmän silmukoita kuin ohje neuvoo, ja mikä tärkeintä, tein lisäkerroksia yläosaan. Ensin tein muutamia ylimääräisiä kerroksia ennen kavennusten aloitusta, sitten kavensin vähän aikaa ohjeen mukaan ja sitten useita kertoja neuloinkin raglankavennusten väliin 2 'tyhjää' kerrosta yhden sijaan. Ja lopuksi taas ohjeen mukaan viimeiset kavennukset ja välikerrokset. Pelkäsin että tuo kavennusten harventaminen näkyy rumasti valmissa työssä, mutta eihän sitä edes huomaa, joten tylsä työ kannatti.

Lankana Katia Peru, tilattuna Käsityöpuoti Silmu&Solmusta. Puikkoina uudet 6 koon KnitPron Symfonia Wood-pyöröt. Jotka on siis osa puikkosysteemiä, jossa voi tarpeen mukaan yhdistellä erimittaisia kaapeleita ja eripaksuisia ja pituisia puikkoja. Opettelin hihojen tekoa varten vielä magic loop-tekniikan, eli neuloin myös hihat tuolla 80 cm kaapelilla.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Jääkarhu kainalossa


Kiitos ystävän ja ihanan kankaan, syntyi tälläinen Jääkarhu kainalossa-takki. Kangas on Teresa Moorhousen Marimekolle suunnittelema 'Nanuk'.  Googlailimpa ajankulukseni muitakin Moorhousen kuoseja, mutta tunnustan että niistä mitä äkkiseltään löysin, taitaa tämä Nanuk olla kauneimpia. Marimekon suunnittelijoista suosikkeihini kuuluvat ainakin Erja Hirvi ja Kristina Isola reippailla kuoseillaan.

Kuosikankaan vahvikkeena on paksu flanelli ja vuorena valkoinen fleece. Ripustuslenkin alle ompelin merkin kertomaan takin valmistajasta, koskaanhan ei tiedä minne takki vielä vuosien kuluessa kulkeutuu. Jotenkin toivon, että sillä on vielä pitkä elämä edessä. Toinen minkä halusin takkiin liittää tulevien käyttäjien tiedoksi, on käytetyn kuosin nimi, joten leikkasin kankaan reunasta suunnittelijan nimen ja vuosiluvun ja ompelin ne merkiksi takin vuoriin.  Samaan tapaan yritän verhoihin, tyynyihin jne.kaikkiin mahdollisiin ompeluksiin jättää vaikkapa käänteeseen hulpiossa lukevat tiedot kankaasta. Mukava ajatella, että jollekin on joskus iloa näistä tiedoista hamassa tulevaisuudessa.

Takki on kevyesti A-linjainen ja sivusaumoissa on huomaamattoman taskut. Kiitos ahkeran lankojen vaihdon, niitä ei edes juuri huomaa.  Hihoissa pituutta on reilusti tuomassa kasvunvaraa, mutta kuminauhat hihojen suussa estävät nyt niiden valumisen haitolle. Kuminauhat voi kyllä poistaakin sisäkautta, jos ne käsien  kasvaessa ovat haitolla.
Niin ja muistakaa: napsauttamalla kuvaa, ne näkee suurempina ja tarkempina, tosin lataamisen hitauden(!) takia en jaksa enää kovin isoja tiedostoja käyttää...

maanantai 18. lokakuuta 2010

Punaiset vaunut

Kirppujen torilta lähti taas mukaan jotain kodin tukkeeksi. Ihan tosissani kyllä vastustan turhien ajelehtivien tavaroiden keräämistä, mutta mutta.  Näitähän ei voinut jättää ostamatta, kun ne kerran näki ja tavasi hintalapun vielä kolmannenkin kerran epäuskoisena. Kokonaista 12e nukenvaunuista, huh, olisikohan pitänyt tingata?
Vaunut on oikeasti oikein reippaan punaiset eikä tuollaiset oranssinpunaiset, mutta millään ne ei taas näytä siltä kuin haluaisin. Illat on kai jo niin pimeitä, eikä päiväsaikaan taas muistanut kuvata. Sisävalo taas saa kaiken näyttämään kummallisen väriseltä. Vaunut on kuitenkin oikeasti vielä ihanemmat kuin kuvassa. Taitaakohan noista kuitenkin puuttua sellainen päälletuleva peitekangas? Kopan kunnossa ei ole yhtään mitään vikaa, BRIOn kylttikin kiiltää mallikkaasti ja koppa raikas ja puhdas, mutta ratasosasta sentään löytyy vähän ryhmyä katu-uskottavuutta tuomaan.  Vuosiluku lienee jotain 80-luvulta?  


Uusin tilaustyöompelus on postitettu, ja odottelen että omistaja näkee sen omin silmin ennen bloggausta.  Neulominen taas....hmm. Menee sarjaan raskaita tunnustuksia: Neuloin miehen villapaidan viimeistelyjä vaille valmiiksi, mutta siitähän tulikin huono=ahdas hartioista, joten purkuun meni hihat ja yläosa raglankavennuksineen. Tulin mallia zoomaillessa sellaiseen tulokseen, että tarvittavaa väljyyttä hartioihin saisi suuremalla silmukkamäärällä hihoissa ja tekemällä mahdollisesti muutamia kavennuksettomia kerroksia ennen raglankavennusten aloitusta, jolloin yläosa olisi vähän korkeampi. Aika näyttää saako siitä jatkossa varsinaista blogattavaa vai lisää raskaita tunnustuksia..

Nukella olevan kruunupeiton olen itse vuosia sitten pikaisesti ommellut ja aplikoinut kuvan, kun nukeilla meinasi palella öisin.

torstai 14. lokakuuta 2010

Reissun väri

Eteläisiä kirpputoreja ja Korian abc:tä kolunneena on taas kotiuduttu kotinetin ääreen.
Korialla on Novitan myymälä absin yhteydessä, missä toki oli pakko käydä sielläpäin kulkiessa. Mitään mahtavia alennuksia ei tämän vierailun aikaan siellä ollut, mutta tarttuihan sieltä sentään jotain. Väriksi valikoitui lämpimän oranssin keltainen molempiin lankoihin joita ostin. Floricasta tarkoitus tehdä jotain pikkuneidille, Temposta itselle.
Samaan värisarjaan kuuluu ihastuttava Marianne, jonka bongasin siskon kanssa hauskalta kirpputorilta, jonka nimi ei jäänyt valitettavasti mieleen. Siellä kouvolan suunnalla kuitenkin. Mariannella kelpaa punnita tulevien vuosien marjat, kalat ja tottakai langatkin, joten voin  tulevaisuudessa tuollaisella kymmenen gramman tarkkuudella kertoa töiden lankamenekkejä. Vaaka on ollut ostoslistalla koko kesän ja syksyn, joten tälle kahden euron löydölle oli jo tilaustakin.

Kuka saa, kuka saa..

Pikaisesti valmistui kaksipuolinen lorupussi, joka toivottavasti kelpaa sekä tilaajalle että lapsilleen :)  Viidakko-kangas on Hemtexin aikuisten pussilakanaa, josta aiemmin olen ommellut lasten peittoon sopivat vuodevaatteet, ja aina sitä vain riittääkin. Toinen puoli on Ikeasta vastikään haalittua kangasta, samaa sarjaa kuin edellisen postauksen neuvolakorttien kettukangas. Kiristysnauha ei toivottavasti ole liian nihkeä toimiakseen; kumma kun tätä tavaraa on työhuone pullollaan, mutta ei löydy sitä ainutta pyöreää liukasta nyöriä, jota tämä kaipaisi.
Nauhamerkkejäkin ompelin molemmille puolille; toiselle suosikkini punahilkan, toiselle tuollaisia kuorma-autoja (jotka ei näköjään kuvassa oikein näykään). Nyöri tulee ulos yläreunasta, jolloin molemmin puolin käyttö on yhtä helppoa (vaikeaa).

Lorupussin alla näkyy anopin varastoista pelastettu räsymatto, joka on iiihanan turkoosiraitainen ja sopii meille kuin nenä päähän. Anopin sanoin tosin: tylsän harmaa matto, josta syystä varastoon joutunutkin.