Pienten neitien huone

Innostuin kuvaamaan huoneen tämänhetkistä (eilisen lyhyttä hetkeä) tilaa, joten jaetaanpa tämä teidän kanssa. 

Ihanan keltaisen nostalgisen sängyn löytyminen anoppilan vintiltä toi pikaratkaisun lasten nukkumajärjestykseen. Sunnitellun kerrossängyn sijaan meillä onkin nyt lasten huoneessa kaksi eriparivanhaa lastensänkyä. Ja suunniteltua vähemmän lattiatilaa.

Lastenhuonetta kalustavat ja sisustavat enimmäkseen kirpparilöydöt; valkoinen kirjahylly/kaappi, harmaanvalkoinen sänky, vanha punahilkka-koulutaulu, säästönorsu, 50-luvun(?) vedettävä hiiri-puulelu ja suurin osa leluista, kuten helmitaulu, nukenvaunut ja Jukan askare-laatikko.

Toinen puoli huonetta on sitten Ikeasta mukaan tarttunutta; verhot, kettukankainen päiväpeitto, punainen seinähylly ja punaoranssiksi maalatut puiset pöytä ja tuolit.

Vintage kattolamppu on suosikkini koko talon lampuista, siitäkin kiitos anoppilan suuntaan. Tämä kaunokainen on palvellut aikoinaan heillä keittiönlamppuna.

Näitä Niemelän kalusteen sänkyjä on ilmeisesti ollut tosi monessa kodissa 70- ja/tai 80-luvuilla. Kerrossänkyinäkin nämä toimivat, tosin muistan jo lapsuudesta, että ei tainnut olla sekään viritys tukevimmasta päästä? Nyt kyllä kelpaisi toinen samanlainen, mutta ehkä en kerrossängyksi uskaltaisi ilman pulttauksia, liimauksia ja  muita tukitoimenpiteitä laittaa.

Unipöllöjä

Kauan Tilli mössönpoika ja muita ihania- Blogia kahlattuani, päätin toteuttaa juuri omaan huoneeseen muuttaneiden neitien iloksi tytöille omat unipöllöt.  Paljon on pöllöissä samaa, mutta jätin tarkoituksella katsomatta kuvia enää suunnittelun alkaessa, etten aivan kopioita saa aikaan :)


Pohjakankaana velouria, mahana trikoota, silmissä fleeceä, nokat huovutettua villapaitaa ja yhdessä velouria, sekä reunoissa kokoelma nauhanpätkiä.  Silmiin kirjoin ripset käsin virkkaus-langalla ja kiinnitystä varten tutustuin tarkemmin ompelukoneeni kuvio-ompeleisiin, ja sieltähän löytyi sopiva tikki, joka vähän muistuttaa käsin kiinni kirjotun jälkeä.

Neidit pääsi itse valitsemaan kankaat äidin antamista vaihtoehdoista, ja nauhavalikoimakin oli vapaasti käytettävissä. Yksi pidempi piti jokaisessa olla, että siitä saa pitää kiinni ( 4-vuotiaan vaatimus).

Vihoviimeinen Lehmus sekä överi-röyhelöt

Blogataampa vielä yksi Lehmus, lankana tällä kertaa Elfin Color väri rosé ja paksuus 140m/50g. Puikkoina Knit Pron pyöröpuikko 6mm.
TämäKIN lähti yhdelle kummitytölle, joten ainakin tytöt on nyt tasapuolisesti muistettu huiveilla. Poikien kohdalla taitaa olla homma vielä vähän niin ja näin, lukuun ottamatta kaivuripipoa. Tulee se joulu kai ensivuonnakin.

Omat neidit sai Tuohikontti-blogista varastetulla idealla tehdyt prinsessa-överi-röyhelöt. Kaavakin on sama, kiitos siitä, eli kaasupohjassa ilman kaavoja. Ja hyvin tai ainakin kohtuullisesti onnistui, kuten myös kruunut, joissa kullanvärisiä vanhoja kierrätyskeskuksesta haalittuja nappeja kulta-timantteina, ihan niin hienoja kun en pikaiseen saanut, mitä Tuohikontissa nähtiin.  Kruunujen kultakangas on joskus ammoin ostettu ja omaksi trumpetti-hameeksi leikattu. Ikinä en sitä hametta saanut edes sovitukseen ommeltua.

Viimeisenä vielä joulukirjojeni bloggaus, vaikka näyttääkin tulevan taas pitkää pitempi bloggaus yhteensä.  Ruotsalaisen Kajsa Ingemarssonin kirjat olen lukenut kaikki, ja tykkäsin taas tästäkin. Sopivan kevyttä, kun en nykyisin halua lukea ainakaan mitään liian jännittävää. Missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä, eikä liian imelä. 

Anna Gavaldankin muistan jo ensimmäisestä novellikokoelmasta, jonka satuin lukemaan muutamia vuosia sitten, heti sen ilmestyttyä ja ihastuin tyyliin välittömästi. Sen jälkeen sitten aina kun uutuuksia on tullut vastaan, ne on pitänyt pikapikaa varata kirjastosta.  Suosittelen siis molempia!

Lahjahuivin suuhun saa jo katsoa

 Hyvää joulunjälkeä kaikille lukijoille! Tässä näin pikainen bloggaus pukinkonttiin menneistä tekeleistä, suurimman osan taisin muistaa ikuistaakin. Jotain toki on vielä keskenkin.

Ensimmäisenä kuvissa kummipojalle lähtenyt kaivuri-pipo ja kauluri samaan sarjaan. Lankana miehen villapaidasta jäänyttä Katian Perua, ja turkoosi jotain muuta jämälankaa.  Toivottavasti kaivuri-kuvio on tunnistettava.  Ohjeet keksitty sitä mukaa kun työ eteni.

Sitten hempeä Rose Mohairista tehty Omppu-huivi, joka lähti kummitytön kaulaa lämmittämään. Tämä olikin yllättävän hidas tehdä esim. noihin Lehmus-huiveihin verrattuna. Harjoituksen puutetta ehkä tämän kuvion kanssa.

 Ja viimeisenä isompi, kahden kerän Lehmus-huivi vanhimmalle kummitytölle, toivottavasti väri ei ole aivan yökyök... Kuva on vaihteeksi huono, mutta jonkinlainen kuitenkin. Tässä lankaa jäi päättelyn jälkeen noin 10 sentin pätkä roikkumaan, joten langan menekki osui aika nappiin :O.

Neulekukkaro (ja vinkki vaippabloggaajille)

Kiitos tonttuselle, kun yhden päivän joulukalenteriluukusta tipahti kukkaron kehykset, eli ne napsuttimet.  Heti näin ne oranssin neulekukkaron reunassa, ja sehän piti toteuttaa.  Lankana vähän puuvillaa, vähän seitsemää veljestä ja vähän tempoa, eli saadakseni paksumman langan, neuloin yhtäaikaa noilla kolmella erinsävyisellä oranssilla, ja lopputuloksesta tuli pirteä.

Kiitos kirjaston, minäkin sain jo luettavakseni uutuuskirjat muutamalta suositulta kirjailijalta. Lankakaupan talvi keskittyi entistä vähemmän neuleisiin ja enemmän Dakotan muffinseihin, mutta ihan viihdyttävää luettavaa taas. Ahernin kirja on vielä alkutekijöissään, mutta edellisten kirjojen lailla luulen senkin olevan mielenkiintoinen kunhan pääsee mukaan. Ilahduin tämän kirjan pienestä fontista ja kohtuullisista rivinväleistä; Viime joulun Ahern uutuus Lahja kun oli venyttämällä venytetty isolla fontilla ja puolityhjillä sivuilla tiiliskiven kokoiseksi.

P.s.  Kaikki TSI-vaippabloggaajat!  Kannattaa käydä linkittämässä vaippabloggaus tai kuva facebookissa OnniBumin sivulla; voit saada palkinnoksi pitkälahkeiset VillaBumit, eli merinovillahousut!

Joulukuusenalusmatto

Niin sitten tämäkin valmistui jo, vaikka jouluun on vielä hurjasti aikaa, eikä kuusikaan ole vielä sulamassa. Ihastuin virkkuukoukussa.fi -sivuilta löytyviin pitsimattoihin, ja kun sellaista sitten jossain sisustuslehdessä vinkattiin joulukuusen-alusmatoksi, piti minunkin rientää ostoksille paikalliseen Käsityökeskukseen. Sopivanväristä trikookudetta ei löytynyt varastosta, joten päädyin sitten ostamaan hieman kalliimpaa ontelokudetta, mikä ei kyllä yhtään harmita. Niin mukava ja nopea oli virkata tasaista kudetta ja lopputulos on siistin näköinen. Tosin omanlaisensa kauneus olisi epätasaisemmassa trikoossakin, mutta tällä kertaa näin. 

Purkamista oli taas luvattoman paljon joka välissä, mutta kylläpä se taas kannatti. Matto ei kupruile, kuten kuvasta näkyy :D  Viimeiset rimpsukierrokset taisin tehdä yhteensä noin kolmeen kertaan, ja lopulta ne kelpasivat. Mitään muutahan en tänään aikonutkaan tehdä...

Koukkuna siis koko 8 ja ontelokudetta mattoon meni 1850 grammaa ja jäljelle jäi huimat 75 grammaa.  Ohjeena käytin epätarkkaa mielikuvaa virkkuukoukussa.fi:n matoista, ja tietysti sovelsin itse purkamisen kautta löytäen sopivan määrän silmukoita ja osioita mattoon. Ja lisätään vielä, että maton halkaisija on n. 110cm.

Outo kalenteriviritelmä ja Lina-pipo

Inspiroivasta  joko knits -blogista löysin aikaa sitten Lina-pipon ohjeen ja se raukka on joutunut odottelemaan toteuttamista jo monta kuukautta. Lankakaupasta omaa pipoa varten oli kuitenkin mukaan lähtenyt kerä oranssia Novitan Tempoa, joka myös odotteli puikoille pääsyä. Päätin sitten soveltaa ja tadaa, kuudestoista yrityskerta toden sanoo ja kaksi kaunista pääsi yhteen.

Silmukoita loin 80, jolloin ne menevät tasan kuvioihin ja kavennuksiin, eli kun ohjeessa pään ympärillä on 12 palmikkoa, on tässä niitä 8. Ennen kavennuksia tein kolme kokonaista kuviota, tosin 8 krs:n väleillä, kun ohjeessa niitä oli 10. Puikkoina nro 8 sukkapuikot, surkea Novitan vanha pyörö kun ei millään taipunut pipon tekoon. Ilokseni tosin Novitallakin näytti nyt olevan uusi taipuisampi tumma kaapeli pyöröissä sen entisen kirkkaan ja jäykän tilalla! 

Viimevuotisille 'Tontun pusseille', eli joulukalenteri-pussukoille piti keksiä systeemi, missä ne pysyvät tallessa ja avaaminenkin onnistuu. Mitään isoa seinän peittävää taustaa en halunnut alkaa virittelemään, osittain säilytyksen, osittain sopivan pitopaikan vuoksi. Kääntelin siis ylimääräisestä sankon rautalankasangasta ympyrän ja kiersin ympärille valkoista trikookudetta. Systeemi myös roikkuu trikookuteiden varassa.  Koristeena on öh...tuollaista tyylikästä punaista lahjanauhaa. Luulen että viitsiessäni kehitän siihen jotain vähän..öh vähemmän tylkikästä.

Pussit on valkoista vanhaa pellavaverhoa ja numeroita varten tulostin sopivalla fontilla numeroita paperille, leikkasin ne paperiveitsellä sabluunoiksi ja piirtelin kangastusseilla pusseihin.

Lehmusten varjossa

Kuinka monta tonttulakkia saa 50x55cm kokoisesta punaisesta joustofrotee-palasta? No ainakin neljä.  Pienempi neiti sai oman sopivan viimevuotisen vauvalakin tilalle, ja nuket kasan lakkeja. Nuken lakkien koko määräytyi täysin jäljellä olevien kankaanpalojen mukaan, ja jokaiselle näyttää käyttäjä löytyvän. Nämä pitääkin muistaa kerätä joulukrääsän kanssa talteen sitten joskus joulun jälkeen, niin ovat sitten jouluntuojia ensijoulun alla.

Kuviin niistä ei tietenkään löytynyt enää kahta enempää. Isompi malli on nimeltään Meiya, ja se kuuluu ruotsalaiseen Rubens Barn- perheeseen. Meiya, tutummin Meija, kotiutui meille Minvillasta, ja saa tästedes toimia vaippamallina mm. hulinoidessa.

Edellisen postauksen langoista on kiitettävästi syntynyt valmista. Miehen pipoa tehdessä ei mennyt kauan, ja viikonlopun mökkireissulla oli sopivasti aikaa yhden kerän Lehmus-huivin tekoon. Puikkoina KnitPron 6mm pyöröt. Lanka tosin loppui kun jäljellä oli vielä 13 senttiä pääteltävää, mutta onneksi on lankakori täynnä jämiä, ja sieltä löytyi huomaamaton lanka loppupätkän päättelyyn. Jotenkin koomiseen kohtaan loppui mielestäni.

Puikoilla on nyt toinen Lehmus vihreänsävyisestä mohairista. Nyt se tosin odottelee nurkassa vuoroaan, lanka kun jo ehti loppua, ja tarkoitus on tuosta tehdä isompi kuin oranssista. Oranssi on sopiva tuollaiselle pikkuneidille, mutta hieman nysä aikuiselle tai nuorelle, joten pitänee hakea vihreää toinen kerä pikapuoliin, että pääsee näiden lehmusten varjosta ja jatkamaan taas muita tekeleitä. 

p.s. miehen pipoa näköjään esittelee joku muu kuin mieheni :D  Kavennusohjeet peruspipoon lainasin aiemmin blogatusta Neuleita miehelle- kirjasta.

Ostin sitten akryylilankaa

Ja pitkästä aikaa tartuin taas puuvillalankaan ja neuloin pikaisesti tiskirätin kolminkertaisella langalla. Rätti saa kuitenkin heti kohta uuden kodin, ja toivottavasti pääsee käyttöön :D  

Tosiaan, niinhän siinä kävi, kuten otsikko sanoo. Lämpimän oranssi-väri olkoon syyllinen tähän hairahdukseen. Suurin osa tuosta ihanan näköisestä mohairista on siis akryyliä, loput sentään mohairia. Ja toiveissa siis että muuntautuvat huiveiksi ennen joulua. Oikeastihan välttelen tekokuituja, kun ne ei millään voita oikeita pehmoisia materiaaleja, mutta nämä jotenkin eksyivät kotiin asti. Voihan nyppy siis.

Kuvassa mukana taas yksi kerä Oliivin-vihreää Katia Peru lankaa, josta tulossa paidan kaveriksi vielä pipo miehelle. Paidasta jäi jämiä, muttei ihan kokonaisen pipon vertaa, huoh. Joten lankakauppaan piti taas lähteä. En raskinut tilata yhtä kerää enää netistä, kun tiesin että tuota saa täältäkin Taitoneulasta. Erä ei tietenkään ole sama, mutta teen sitten vaikka väärän sävyisen joustimen pipoon, jolloin pientä sävyeroa tuskin huomaa.

Blogataanpa vielä uusin kirpparilöytökin, uusin isompi ainakin. Eli hauska rohjo vanhahko arkku muutti meille samalta luottokirpparilta kuin kaikki muukin.

Toivottavasti tämä kuva on se ennen-kuva, sillä toivon joskus ehtiväni tekemään tuolle värille jotain. Mitään vastaavaa tai edes sinnepäin punaista meiltä ei löydy, joten vierastan tuota aikalailla.Toisaalta haaveissa on löytää jostain puusohva aulaan, kulman taakse arkusta, ja haaveilen että sohva tulisi olemaan sellainen kiiltävän petrooli/tumma turkoosi, jolloin tuo saatatisi olla hauska kaveri sellaiselle. Noh, aika näyttää, joskus ehkä luvassa niitä jälkeen-kuvia. Arkku siis säilöö tällä hetkellä polttopuita, mutta noh, olisihan se aikas ihana myös vaikka lankojen säilytykseen...

Inspiraatiota hakiessa

Kirjastosta tarttui kasapäin mielenkiintoisen näköisiä virkkaus- ja neulekirjoja. Nyt siis pikainen bloggaus, kun ne tuli oikein kuvattuakin heti kotiin tullessa. Monet kirjoista tuntui pikaselailun jälkeen melko tylsiltä, mutta kun niitä nyt tarkemmin tutkii ja miettii mitä värejä ja lankoja ja muutoksia ohjeisiin voisi itse soveltaa, alkaakin tekemisen paljous hirvittää. Josko sitä nyt mitään tulee edes aloitettua.

Ommellutkin olen hiukkasen, mutta hyshys..tuotoksia ei valitettavasti voi vielä täällä julkaista, erinäisistä merkillisistä syistä. Numero kympin virkkuukoukussa roikkuu tällä hetkellä maton tekele, joka syö tällä hetkellä tehokkaasti aikaa. Bongasin joko Divaanin tai Kotivinkin joululehdestä Virkkuukoukussa- nimisen firman käsinvalmistaman pyöreän maton ja siinä vinkattiin, että matto käy hyvin myös kuusenalusmatoksi.  Ajattelin tehdä vastaavan oman version, tosin Onteloneuloksesta trikoon sijasta. Lopputulos jää blogattavaksi myöhemmin.

Hauskahko idea Erika Knightin kirjasta Neuleita Miehelle oli seuraavanlainen palmikkohuivi...tuotahan voisi käyttää muutkin kuin miehet, ja taitaisi olla mukavan nopea neulottava paksusta langasta. Tämä kirja oli ilahduttava varsinkin kuvien puolesta, suosittelen!

Muutamista muista kirjoista myös pari sanaa: Alimpana oleva Son of Stitch'n bitch oli yllättävän hauska taas teksteiltään, mutta ohjeet taas minun makuuni hieman oudohkoja. Vaikka kai niistä jonkinlaisella muuntelulla saisi omankin näköisiä...

Wenlan Chian kirja isot puikot, paksu lanka oli oikeastaa näistä karmein, ohjeista ehkä yksi oli sellainen, jota voisin tekemisen ankarassa puuttessa kuvitella tekeväni, mutta makunsa kullakin.

Joo, ihan kohta...

Ah tiedättehän tämän neulomisen, kun ei malta lopettaa. Niin moni uusi työ odottaa valmistumistaan ja suurin osa vielä aloittamistaankin, että vaikea on saada neulomusta laskettua käsistä. Neiti neljä vee jo kyselikin: miksi sinä äiti kokoajan  vaan kudot?  Tulossa on joulukin ja mm. kummilapsille olisi kiva ehtiä tekemään yhtä jos toistakin, mutta omat työt hidastaa niiden aloittamista. Tällä hetkellä työllistää herkullisen värinen Novitan Ticotico, josta on tulossa neideille ohuempia villasukkia entisten paksujen lisäksi.

Seuraava kuva onkin arvoitus: etsi sukkien eroavaisuus:

Ja vastaus kysymykseen on:


Nämä isomman neidin sukat (jalan koko n. 28) on tehty toinen kärjestä, toinen varresta alkaen. Laiskuuttani en jaksanut purkaa hukkaan lankaa niin pitkästi että aloitusvärit olisi kohdillaan, niin kävihän se näinkin. Kantapää on nimeltään Tiimalasikantapää ja helposti ymmärrettävä ohje löytyy Ulla-neuleen sivuilta.