Revontuli-huivi

Hieno siitä tuli! Malli on taas Ullaneuleen Ullakolta, nimeltään Revontuli, ja siltähän se näyttääkin. Kovin on syksyiset värit, mutta jospa ne huivin saajaa miellyttäisivät.  Lankana aiemmassa bloggauksessa esiintynyt Regia Hand-Dye Effect, jota jäikin vähän, tosin en tehnyt huivista aivan yhtä suurta kuin ohje neuvoo, vaan aloitin huivin mallinmukaisen päättelyn noin sadannen kerroksen korkeudella.   

Tämän työn valmistumisessa on rehellisesti mukana onnistumisen iloa! Lanka tuntui jo aloittaessa hitusen oudolta, no värin takia enimmäkseen, se kun ei ole lähelläkään lempiväriäni ja malli oli taas uusi. Langan riittäminenkin epäilytti alusta saakka, eikä valmistuvasta huivista oikein saanut selkoa, miltä se tulisi näyttämään, työ kun oli ruttautuneena pitkille puikoille. En raaskinut enkä muistanutkaan ostaa sopivan paksuisia pyöröpuikkoja ihan tätä työtä varten.

Pientä jännitystä vielä näin loppusella, tässä blogatessani. Neiti tuli juuri olkkarista saksien ja langanpätkän kanssa. Avuliaana oli katkaissut loppulangan huivista ja tietty niin tappiin kuin ikinä voi. Pienellä venytyksellä purkautuikin pitkästi päättelyä....*puhisee kiukusta* No pelastin minkä voin, eli neulan kanssa solmin ne viimeiset silmukat, joten kestää se nyt. Ihania tuollaiset avuliaat kolmevuotiaat. Alla vielä neidin tekemä kettu, joka muutti jo mummolaan, on siis taidettu katsoa neppajymyä..

Huopahelmet

The foorumilta löytyy ketju huopahelmistä ja olipas siellä tehty hienoja helmiä, niimpä minäkin siis. Huopapalloja sain  Salaiselta ystävältäni, ja tein itse vielä lisää jo joskus reilusti ennen joulua. Tilailin silloin Barbapapoihin turvasilmiä Napsakasta ja samalla sitten vähän muutakin, no ei paljoa, vaan oransseja pieniä puuhelmiä huopahelmien välihelmiksi. Omat helmet on pujotettu miehen kalastustarvikkeista 'lainattuun' vahvaan siimaan ja rannekoru kuminauhaan.

Isompi neiti tietysti oli kärppänä paikalla kun aloin helmirasioita availla, ja sai tehdä sitten oman korunsa, hieno kuin mikä. Eikä varmaan huomaa jos joskus tarvitsen nuo helmet johonkin muualle... Ei vaan ihan oikeasti voisin  käyttää tuollaista vihreäsävyistä korua itsekin, niin että koitanpa lainata sopivan tilaisuuden tullen.

Uutta Vuotta 2010 ja Lankalöytöjä

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille lukijoille ja uteliaille! Olkaapa hyvät ja jättäkää edelleen jälkiä käynnistänne, mittari kun kertoo jo hurjia lukemia kävijöiden määrästä.

Kirpparilta tarttui jo ennen joulua mukaan kasa herkullisen värisiä oransseja ja vihreitä puuvillalankoja. Muutamassa oli vyötekin jäljellä, eli ovat Jasmine Fino -nimistä merseroitua puuvillalankaa, edelleen vyötteestä päätellen ovat ruotsalaista alkuperää. Hintakaan ei ollut paha, jäi reilusti alle euroon kerältä.  Johonkin virkkaukseen taitavat päätyä, kunhan keksin jotain missä ainakin tuo hehkuva oranssi väri pääsee oikeuksiinsa. 

Vieressä kerä Regia Hand-Dye Effect-lankaa, josta yrittän neuloa huivia, siitä toivottavasti myöhemmin lisää. Regian ostin hurjaan 10e hintaan paikallisesta lankakaupasta, paljonkohan maksoin pienen kaupungin lisää? 

Barbapapat ja amigurumi-dino

Virkkuukoukku ei millään pysähdy näin joulun alla. Tein sitten vielä toisen vähän räyhäkämmän dinon, joka kenties lopulta päätyy kummipojalle. Tämäkin on tehty pelkän kuvan perusteella, joten ohjetta ei olekaan.

Pienemmät kummilapset saavat tyytyä kahvileipään, jota onkin kertynyt melkoinen kasa. No nyt onneksi alkavat jo olla ainakin suurin osa pakettiin käärittynä lähempänä saajaa kuin antajaa. 

Vielä tälle joulua en ehtinyt lahjapussien ompeluun keskittymään, mutta jos vaikkapa alennusmynneistä löytyisi sopiva jouluinen, tosin hillitty, yksivärinen? pöytäliina, jonka ompelisi ensijoulun tarpeisiin pusseiksi.

Tuostapas mieleeni tulikin....meillä ei taida olla minkäänlaista joulupukinsäkkiä. Mihinkäs tuo lahjapaljous nyt laitetaan? Muovikassit ei niin kauniita ole, hmm...prisman pukkikassitkaan. Ainoita tarpeeksi isoja taitaa olla ikean siniset, mutta ne on meillä halonkantokasseina, joten saattaisivat herättää ihmetystä tuossa kolmevuotiaassa. Ainoa joulunpunaista lähelläkään oleva kangas näyttää olevan trikoota, taitaa tulla melko venyvä pussi meille. *miettii tekisikö vuoren säkkiin jostain tukevasta.

 Oma neiti saa lahjaksi Barbapapoja. Osa näyttää avaruusolioilta seilaavine silmineen, mutta osa on ihan symppiksiä. Nuo pojat ainakin, ja vanhemmat.  Tytöillä nuo silmät tekee hullun katseen, ja värit on sellaisia ettei nuo naamataulukirjonnat oikein näy. Silmäripsiäkään en saanut niinkuin olisi pitänyt, maalattuine luomineen. Silmät on turvasilmiä, tilattu Näpsäkkä-nimisestä verkkokaupasta, eli toivottavasti pysyvät ja ovat turvallisia. Hahmot on muuten virkattu, mutta kädet neuloin icordina(?), kun tuli siistimmin ja nopeammin niin. No, mielenkiinnolla katsotaan tajuaako neiti nämä äidin tekemiksi ja saavatko ilahtuneen vastaanoton. Samalla pakettiin kääriytyi pari barbapapakirjaa, jotka on varmasti mieluiset.

Amigurumi ja lapaset..shh.

Tämä pitää blogata ihan The Foorumin takia, siellä kun ihmettelin mitä tekaisisin vielä itse 6,5 vuotialle pojalle pukinkonttiin. Niin vastauksia tuli, kiitos! Ja yhdessä ehdotettiin amigurumi-dinon virkkausta, toisaalla taas vakuutettiin minut että tuon ikäisen käyttää välillä myös lapasia. Toivottavasti myös lahjan saava henkilö.

Etsiskelin ohjetta dinoon, myös raverlystä, ja sieltä yhden jo printtasin paperillekin. No Duplystä olisi tullut hurjan iso minun langastani ainakin, enkä jaksanut pysyä kärryillä silmukka silmukalta, niin päätin tehdä ilman ohjetta. Foorumille oli linkitetty Stegosauruksen ohjeiden ostopaikka: http://www.planetjune.com/ .  Mistä kuvaa katsomalla virkkasin oman stegosaurukseni. Arvoitukseksi jää, päätyykö tämä suunnitellulle saajalle, vai tuliko tästä liian vauvamainen versio linkin sauruksesta?

Neuvolakortteja

Nythän nämä voi paljastaa kun ovat onnellisesti matkanneet muille maille, eli ompelin sysvylleni 'neuvolakortti'-kansiot. Ihan tarkkaan en tiedä millaiset kirjat siellä on, mutta koko on kuitenkin a5, eli ovat hieman isompia kuin aiemmin tekemäni. Toinen kangas on marimekon alekorista tarttunutta Taikamyllyä (jos en ihan väärin muista) ja punainen on ihanaa leijonakangasta vanhasta tyynyliinasta, jonka olen joskus pelastanut kierrätyskeskuksesta tai kirpparilta. Tuota leijonaa oli kotonani lapsena ainakin keltaisena pussilakanoissa, tosin en tainnut silloin olla kovin ihastunut jellonalakanoihin.

Minulla on tapana tulostaa jokainen neuleohje pienellä präntillä paperille, etten ole riippuvainen netin ja koneen toimimisesta ja yleensäkin koneelle pääsystä, jos ohjeessa paljon seurattavaa. Näitä  papereita sitten ajalehtii pitkin taloa ruttuisina, eikä niitä ikinä löydy, jos aion jotain viikonvanhan projektin ohjetta esitellä kiinnostuineille...niinpä ajattelin tähän löytää ratkaisun ja seuraavaksi on tarkoitus tehdä omille neule ym. ohjeille nuita nlakorttikansioita vastaava kangaskansio. Ajattelin toki laittaa sisälle sellaisen muovitaskukansion, johon papereita on helppo pujotella ja sitten selailla. Ja tukikanngastakin mietin, pitäisikö kokeilla tähän (tai johonkin muuhun) kun kangaskaupassa näin sellaista toooodella kovaksi menevää tukikangasta..laukkuun ehkä? No tämä saa varmaan odottaa ehkä joulunkin ohi, tontun päivät kun on kiireiset.

Niin se villapaita.

No siitä 'itse keksitystä' villapaidasta tuli ihan käypä, jos jollain vaikka epäilytti. Katselin modasta jotain ohjetta vähän suuntaa-antavasti, ja tein kuitenkin paljon toisin, niinkuin kavensin kädentietä varten reilusti silmukoita. Ja hyvä niin. Nytkin tuntuu että tuosta tuli vähän sellainen hartioita korostava ylä-pönötys, mitä en halunnut, ja mitä nuiden ohjeiden paidat yleensä on. Niin vastakos se tekisi hartioita jos olisin noudattanut ohjetta orjallisemmin ja tehnyt leveämpänä olat.

Vähän pidempi tuo ehkä saisi olla.. mutta muuta vikaa siinä ei olekaan. Halusinkin sopivan nyt, eikä ensivuonna ja tarkoitus on tuota pitää nyt kun pakkasten on luvattu alkavan.

Keittiön uudet tulokkaat

Meille muutti marketin hyllystä seuraavanlainen Tärkeä Käyttö Esine. Tärkeän Käyttö Esineen suunnittelija on Sanna Annukka, joka tekee mielenkiintoisia värikkäitä töitä, niinkuin ne kalevala-jutut Marimekolle. No ja nimikin on jotenkin sellainen että jää näköjään mieleen. Useimmat töistä on kyllä hieman liian värikkäitä kokonaisuuksia, että niitä ostaisin kotiini, ne kun vaatisivat kohtuullisesti tilaa ympärilleen.

Toinen tulokas on rahapuu, kiitos pikkusiskot! Jospa tuosta riittäisi rahaa jatkossakin. 

Täältä mm. löytyy Sanna Annukan printtejä.

Ei täällä mitään ihmeitä sentäs ole

Nimenvaihdos, näin unettoman yön jälkeen. Uni ei tullut silmään, joten otin projektiksi keksiä paremman nimen ensimmäisen häthätää rimmaavan tilalle ja itseteossa minut tullaan vastaisuudessa yllättämään. Toivottavasti löydätte tänne edelleen!

Jättääkää kiltit vierailijat jälki itsestänne! Kummasti innostaa bloggaamaan, kun huomaa että jokin bloggaus houkuttelee lukijat kommentoimaan tai vielä mukavampi on tietää Kuka ja Ketkä tätä viitsivät lukea.

Shhh...joululahjoja

Kurkkaus joululahjoihin, joista ei sitten hiiskuta ainakaan meidän pikkuneideille, eikä kummilapsille. Tiedä kenen paketteihin nämä eksyvät, tontuthan sen päättävät.  Eli kahvileipää on lähdössä pukinkonttiin, jospa näistä muutkin kuin omat lapset innostuisivat.

Jäätelöiden teosta kuuluu suurin kiitos eräälle bloggaajalle, jonka blogista idean varastin. Täältä löytyy Pieniä aikaansaannoksia-blogi. Ja siellä on aivan mahtavia leikkuruokia, vaikka miten paljon. Tässä siis hyvä syy ostaa tikkujäätelöitä, joita meidän pakkasesta ei juuri ennen ole löytynytkään, ja neidin ei enää joulun jälkeen tarvitse käyttää tusseja jäätelöinä, joita tarjollaan ahkerasti sekä oman perheen jäsenille, että vieraillekin.

Neulottua

Ja taas on valmistunut kummasti jotain. Oma huivi on valtavan ihana, suuri ja pehmeä ja ilmava pingotuksen jälkeen. Harmi vain että joku innokas poisti kamerasta turhia kuvia, ja siinä sivussa vähemmänkin turhia, mm. nuo pingotuskuvat, joissa näkyi kuinka iso tuo huivi oikeasti on. Vielä kun tietäisin onko tuo tarpeeksi juhlava itsenäisyyspäivänkekkereihin, joihin päälle pitäisi saada tehtyä musta pitkä puku mattasatiinista. Kertoo ken tietää, onko tuo mohair liian pörröistä ja 'kaulahuivimaista' ykköspukujuhliin?

Lisäksi siskon innostuksesta, aloin kokeilla pikkuneidille villapaitaa talvenpakkasille ihan omalla mallilla. Mielessä oli jonkinlainen visio tuosta raidoituksesta, muistelen jossain vanhassa villapaidassa sellaisen nähneeni, ja modasta löytyi joskus idea tuohon pääntiehen. Ihastuin siihen koska on yksinkertainen toteuttaa vähillä ompelemisilla, ilman nappeja ym. väkerrystä sitten pukiessakin. Keskeneräistä työtähän ei tavata esitellä, mutta laitetaan nyt, jos nimittäin valmiista ei tulekaan esittelykelpoista, ja sen verran innoissaan tästä valmiusvaiheesta jo olen :P.

Vihreä lanka on aiemmassa postauksessakin näkynyttä Gjestalin Vestlandsgarnia, ja sen riittävyyttä jännitin neulomisen ajan varpaat ristissä. Sitä kun löytyi se kaksi kerää, ja epäilen että hankalaksi kävisi löytää samaa lisää. Valkoinen on lahjaksi saatua merinosilkkilankaa, ihanan pehmeää vaikka mihin, mutta sitäkin löytyi vaan se yksi kerä, niin en ole osannut mihinkään aiemmin käyttää.  Ja pingotuspohjana ah, niin ihana kukallinen lasten patja, joka pyörii leikeissä, eikä löydä tietään roskiin eikä kaappiin.