Ja taas on valmistunut kummasti jotain. Oma huivi on valtavan ihana, suuri ja pehmeä ja ilmava pingotuksen jälkeen. Harmi vain että joku innokas poisti kamerasta turhia kuvia, ja siinä sivussa vähemmänkin turhia, mm. nuo pingotuskuvat, joissa näkyi kuinka iso tuo huivi oikeasti on. Vielä kun tietäisin onko tuo tarpeeksi juhlava itsenäisyyspäivänkekkereihin, joihin päälle pitäisi saada tehtyä musta pitkä puku mattasatiinista. Kertoo ken tietää, onko tuo mohair liian pörröistä ja 'kaulahuivimaista' ykköspukujuhliin?
Lisäksi siskon innostuksesta, aloin kokeilla pikkuneidille villapaitaa talvenpakkasille ihan omalla mallilla. Mielessä oli jonkinlainen visio tuosta raidoituksesta, muistelen jossain vanhassa villapaidassa sellaisen nähneeni, ja modasta löytyi joskus idea tuohon pääntiehen. Ihastuin siihen koska on yksinkertainen toteuttaa vähillä ompelemisilla, ilman nappeja ym. väkerrystä sitten pukiessakin. Keskeneräistä työtähän ei tavata esitellä, mutta laitetaan nyt, jos nimittäin valmiista ei tulekaan esittelykelpoista, ja sen verran innoissaan tästä valmiusvaiheesta jo olen :P.
Vihreä lanka on aiemmassa postauksessakin näkynyttä Gjestalin Vestlandsgarnia, ja sen riittävyyttä jännitin neulomisen ajan varpaat ristissä. Sitä kun löytyi se kaksi kerää, ja epäilen että hankalaksi kävisi löytää samaa lisää. Valkoinen on lahjaksi saatua merinosilkkilankaa, ihanan pehmeää vaikka mihin, mutta sitäkin löytyi vaan se yksi kerä, niin en ole osannut mihinkään aiemmin käyttää. Ja pingotuspohjana ah, niin ihana kukallinen lasten patja, joka pyörii leikeissä, eikä löydä tietään roskiin eikä kaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti