Hupputunika ja suuri lupaus!

Sain lahjatonttuna olla ja ommella tilauksesta hupputunikan koossa 116cm.

Musta on velouria, tähdet JNYn jerseytä ja resori Hannan Kankaan lämmintä keltaista. 

Ihan hurjasti tuntuu olevan lahjatontun töitä vielä edessäkin, joten taitaa jäädä omat lahjomus-ompelut sinne viimeisen postituspäivän jälkeisiin päiviin :D  Tai niihin yöntunteihin kun ei uskalla luottaa tekevänsä aivan asiakas-kelpoista jälkeä.

Ompelupenkin kulumista teille muillekin ahkerille! Joulun jälkeen saa penkkikin levätä.

Ja erityispaljon taas kiitoksia jokaikisestä kommentista, joita olette jättäneet! Vaikka huonosti niihin vastaan, niin ilolla luen jokaisen. Ja taidan uskaltaa arvontaakin luvata kunhan joulukiireet helpottaa, viimeistään sitten tammikuussa!

Tonttulakki ja leijonamekko

Trendikäs tonttulakki Metsolan joustofroteesta tuli ommeltua tilauksesta ystävälle, ei vaan hänen pojalleen.  

Aivan herkullinen!

 

Malliin piti tehdä kaksi saumaa että sai molemmille puolille raidat haluttuun suuntaan, ja eteen tuli sitten tuollainen hauska kolmio. 

Mallina oma poeka, ja taustana sotkuinen ompelupöytä..

I-neiti, joka vastikään täytti neljä vuotta, sai Marimekon ihanan pehmeästä ohuehkosta collegesta huppumekon/tunikan. 

Mustat resorit ja tasku-ja huppukankaat tuo mukavasti ryhtiä ahtaaseen kankaaseen. 

Koko sellainen 98cm, vaikka siitä pituudesta puuttui vielä monta senttiä kun juuri neuvolassa mitattiin.

Pipe leg

Neiti I sai herkullisesta turkoosista joustofarkusta uudet housut. Kaavana Ottobre 2/2012 Pipe leg, koossa 98cm. Lisäksi vähän tarkistelin mittoja eräistä serkun vanhoista sopivista pillifarkuista. Ompelin vyötärökappaleen sisäpuolen trikoosta, että olisi pehmeämpi iholle osuessaan. 

Housut on tyylikkästi rutuilla, ne piti riistää suoraan käytöstä, että sain tasokuvatkin otettua. Tahtoo sanoa että tykätyt housut, hyvä mieli siis itselläkin. 

 

Takataskut toteutin aikalailla ohjeen mukaan, mutta kaavaan kuuluvat reisitaskut jätin laiskana pois. Ja kun nämä on käytössä paljon erilaisten mekkopaitojen kanssa, niin eipä ole ne taskut haitolla helmaa ruttaamassa. 

 

Tikkaukset tein Korventien Annin ja Tosimummon innostamana tavallisella ompelulangalla, mutta kaksinkertaisena. Eli laitoin lisätapin langalle koneeseen, ja pujottelin kaksi lankaa yhtämatkaa  läpi langaanohjainten ja neulansilmän. Valkoinen tikkaus olisi ollut toinen vaihtoehto, raikkaampi luulen näin jälkikäteen, mutta testaan sitä sitten loppukankaasta tulevaan tuotteeseen.

 

On hienot kerhovarkut!

 Temputkin onnistuu.

Jemmassa on vielä pinkkiä joustofarkkua, mutta harmittaa että tilasin niin lyhyet pätkät, ettei oikein  isommalle neidille saa housuja...paitsi jos kikkailisi jotain.  Kangas on tilattu keväällä(?) jo lieblingsstuckelta, ja nyt tuntuu että olisi pitänyt ottaa muitakin värejä. (ihan kuin minulla ei olisi jo aivan liikaa kangasta muutenkin..)

Lista.

Ahkerana ollaan oltu, laiska nyt luettelee töitään, joita ei sitten millään ole saanut blogattua.

• Merinovillainterlockista villapuku isommalle neidille, jumpsuit-kaavaa vähän leventäen ja korvaten hupun kauluksella.
• Miehekkeelle isänpäivän sysäämänä kalsarit ja poolo merinovillainterlockista.
• Villapaita-kamalus eskarilaiselle, johon nappien sijasta ompelin (rumasti) vetoketjun. Ette tule näkemään.
• Neidille mustat trikooleggarit tähtilahkeilla, kaavana Ottobren Hopsis, koko 116cm.
• Villasukat miehelle seiskaveikan jämistä, eli kolmella jämäkerällä raidoittaen. Jes, pääsin eroon noista jo hyvin kyllästyttävistä vihreästä ja vaaleansinisestä. 'Sain' siis ostaa uutta ihanaa petroolia ja turkoosia, jotka jo puikoilla.
• Itselle villasukat syksynsävyisestä ohuesta sukkalangasta, puikoilla 3.25mm. Nämä valmistui ruåttin matkalla ja olivat siellä mökkeillessä jo kovasti tarpeen. Ja kotona jo niin nukkaiset että en viitsi nähdä kuvaamisen vaivaa. Ideana oli tehdä koko sukan matkalla 1o1n-joustinta jalan päälle ja etupuolelle tuleva puoli, jolloin sukka istuu ehkä paremmin jalkaan. Njaa, hyvä idea, mutta mulla vaan käsiala tuntuu löystyvän löystymistään, pitänee hankkia vielä pienemmät puikot ohuille sukkalangoille.

• Pikapikaa synttärilahjat eräälle 5v neidille. Mäyris tyttöjen valitsemista kankaista ja fleecevuorinen lakki samaan settiin. Tähdet JNY:n velouria. Lakin kaava oma, mäyräkoira Suuri Käsityö-lehdestä keväältä 2012.

Mallin pää on aivan liian pieni tähän pipoon.

Nämä viimeiset siis sentään kuvasin. 

Ja kameraa selatessa löysin väläyksen niistä miehen jämäraita-sukistakin. 

Tässä on meille vasta muuttanut Koivumetsän Vinkka.

Metsolan (ruskeat)pallot

Mitä kalliimpi kangas, sitä nopeammin se näyttää valmistuvan vaatteiksi.

 Kettupaita kokoa kapea 116cm.

Eli kannattanee ostaa kalliita kankaita jos haluaa saada ne pilkottua käyttöön joskus.  Vaikka sijoitusmielessä taitaisi tämäkin olla sitä jota kannattaisi marinoida muutama vuosi kaapissa ja myydä sitten. Sama juttu apila-joustisten kanssa muutama vuosi sitten; tilasin palat ja ompelin samantien viimeistä suikaletta myöten käyttöön. Nyt metrihinta on moninkertainen jos kangasta jostain löytää.. Mutta niin, jokainen voi päättää itse hankkiiko kankaansa käyttöön vai sijoituskohteeksi.

Nämä siis Metsolasta ostettua joustofroteeta.  Pohja on ihan tumman ruskea, melkein musta.  Kaavat omia muokkailuja mistä lie suurinpiirtein sopivista kaavoista. Isomman neidin paita kohtuullisen kapea, tuli jo kankaan leveys vastaan, mikä taitaa tarkoittaa sitä että pieninkin on jo kasvanut isoksi, kun ihan pikkupaloista ei enää vaatetta hänellekään tulekaan.

Kettu on muistaakseni Farbenmixin ilmainen applikaatiokuva netistä. En etsimälläkään enää löytänyt paikkaa mistä sen tulostin, kuva kun ehti vanheta paperipinossa varmasti parivuotta ennen kuin sen nyt toteutin.  Hauska ja yksinkertainen kuva. Käytössä taas sekä kaksipuolinen tukikangas välissä, että irtirevittävä kuvan takana, jolloin tekeminen on helppoa.

Pienemmälle ompelin paitaan piristykseksi nappihalkion. 

Ja kyllä, ei tuo pallojen valkoinen ole ihan puhtaan valkoinen. Mutta olkoon, ehkä tuon kanssa pärjää. Pinkki-valkoisen pallokankaan pallot sen sijaan näyttää pysyvät aivan valkoisina. Sen kankaan käytöstä myöhemmin lisää.

Zumpjuit

Viimeisin jumbzuit valmistui mustasta velourista tilaustyönä. Tuttu malli, nyt mausteena Ladat.  Yksi lada pääsi rintapieleen koristamaan rentoa zhumpjuithia. 

 

Kuvaaminen on nykyään entistäkin haastavampaa. Vanhempi kamera kuvanvakaustoiminnolla ja käsisäädöillä on tutumpi ja sillä saan yleensä väreistä sitä mitä haluan (paitsi tosiaan, alkaa olla pian marraskuu..), mutta se on uitettu niin monessa paikassa, mukaan lukien Iijoessa ja pillimehussa, ettei linssien sumeutta taida saada enää katoamaan. Uudempi, uusi ei sekään, taas tuntuu vielä hieman vihoittelevan minulle. Värit on vääriä, tai sitten tärähtää. Tai ehkä minun pitäisi vähentää kahvinjuontia?  Näillä nyt kuitenkin on pärjättävä. 

Voitte vaikka hjuviksenne aina arvailla oliko bloggauksen kuvat tällä kertaa enemmän sumeita vai tärähtäneitä. 

Taas kaikki kauniit kankaat, mun tulee mielehen

Kaikkein ihanimmista tilkuista ja suikaleista leikkelin neliöitä ja ompelin pienen peiton. Harmi vaan että poika alkaa olla, varsinkin talvivaatteissaan jo liian pitkäjalkainen kaukaloon, johon koko olisi optimaalinen.  

Kävi mielen vieressä ajatus lahjoittaa tämä jollekin lähipiirin vauvalle, mutta enpä taida raskia, kun mukana on monien kankaiden viimeisistä viimeiset palat, joista tulee monta tehtyä työtä ja vaatteisiin liittyvää hetkeä mieleen. Niinkuin metsolan joustis apilat. Ja naapurilta varastettu (kahdesta osasta tehty tilkku??! ) punakeltainen oravatilkku. Ja ja ja kioskikissat ja ruiskukka ja blossom ja tuo nordic forest. Niin ja punavalkoiset velourtähdet. Ja vihreäpohjainen multistar-velour.

Tausta raidallista joustofroteeta, välissä vanua. Suunnittelin 'oikeita' tilkkutyötikkauksia, mutta luovuin ajatuksesta kun ymmärrys sanoi ettei näin joustavilla ehkä kannata aloittaa. Tein sitten ympyrätikkauksia joka toiseen neliöön.  Tikkauksen malliksi piirsin ympyrän muotilla kaavapaperille ja nuppineulasin ympyrän aina kohdilleen ja ajelin ympäri. Toki olin ensin neulannut kymmenillä nuppineuloilla peiton kerrokset pysymään paikoillaan.

p.s. on meillä jo joululaulujakin ihan pikkuisen kuunneltu.

Ruskeaa ja keltaista; velour-setti

Tummanruskeasta velourista ja JNYn kelta-valkoisesta tähtitrikoosta yhdistyi ihana huppari ja housut-setti koossa 104cm.

Ihanat, tykkään! 

Malli asiakkaan toiveen mukaan; raglan-hihat, korotettu hupun etureuna, puolipitkä vetoketju kantattuna ympäri, reilun mittaiset resorit ja kaaritaskut.

kiitos helikoptelipaidasta!

Ole hyvä vaan, monesti olen jo otsikon lauseen kuullut, joten taisi olla lahjansaajan mieleen :D (tiettävästi tätä on jo jopa kätetty, oman neidin ranttuilua kuunnellessa olen käyttöön pääsevistä vaatetkappaleista hyvin iloinen.)

Synttärilahjaksi kohta neljävuotiaalle siskonpojalle hutaisin yhtenä päivänä helikoptelipaidan. Kaavan pohja alunperin 104cm  More Grey Ottobrestä, tosin venytettynä ja muokattuna moneen suuntaan. 

Helikopterit leikattu siitä isopalloisesta kankaasta. Resori on 'lime'-nimellä tilattu jostakin nettikaupasta, ja oli hienoinen pettymys värin suhteen, lähempänä neonvihreää sanoisin. No näin sitten tuon kopterikankaan ja ajattelin että siihen väri sopii kuin suunniteltuna.

p.s. huomaatteko monia uusia blogeja listallani? Oma blogi päivittyy hitaasti, mutta muiden blogeissa olen viettänyt viimepäivinä paaaljon normaalia enemmän aikaani. Jonkinlainen neuloosi ja sisustushinku on päällä, toteutuspuolella tosin aika hiljaista.

Jalkalampun tuunaus

Pitkästä aikaa minä tuunasin jotain jännää.  Jotain, minkä lopputulos ylitti omatkin odotukset.

Kerran kauan sitten katsoin hyllyn takaa kateellisenä kun kaksi naista tutkivat kädessään kierrätyskeskuksessa puista pöytälampun jalkaa ja ääneen miettivät millä värillä sen maalaisi ja millaisen varjostimen siihen voisi laittaa ja mihin se sopisi jne. No, sen jälkeen minä sitten olen kulkenut silmät lampunjalkatutka-auki-asennossa kirppiksiä ja etenkin tuota edullista kierrätyskeskusta.

Sehän sitten sattui kohdalle kerran, käsittelemätöntä puuta  (eli ei poistettavaa lakkaa, jee) oleva lampunjalka. Päällä oli oranssi rimpsu-kauhtana, mutta sen jätin suosiolla kierrätyskeskukseen, kun sieltä läksin lampunjalka kainalossa kotiin. Rautakaupasta hain jonkun jossain kehumaa Empire-kalustemaalia ja jalka sai valkoisen pinnan. Sitten seurasikin suvantovaihe, kun varjostimen tyylistä tai värityksestä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa. Nättihän tuo oli ilman varjostintakin. Niin, tai ostin toisella reissulla kierrätyskeskuksesta vaaleanharmaan varjostimen, jota yritin spray-maalata valkoisemmaksi. Lopputulos oli paljon törröttävää karvaa kankaan pinnassa ja laikukas valko-harmaa väritys. Öh, muoto ja koko kuitenkin miellyttivät niin en onneksi heittänyt vielä mäkeen.

Ikean reissullakin pyörittelin mustavalkoista varjostinta kädessäni, mutta sitä ei ollutkaan hyllyssä, joten se siitä, olisi ehkä ollut liian isokin. Ahaa-elämys tuli, kun eräs ystäväni oli päällystänyt samantapaisen varjostimen tapetilla, ja sitä tutkiessa tajusin että ehkäpä tuossa minunkin varjostimessani on sen nukkakankaan alla erikseen sellainen muovi-lieriö, jonka päälle voin vetää millaisen pinnan haluan. Ja jee, karva-kangas lähti kohtuudella (no ei tod.) irti ja minä käytin yhden aamun googlaamalla varjostimen päällystämistä ja erikeeperin laimennusta, ilman tulosta. 

Pakko siis vain kokeilla. Kankaaksi valitsin Marimekon upean Räsymatto-kuosin, jota ostin vastikään kappaverhoja varten eteiseen ja josta vielä tähänkin riitti.

Tykkään! Ihana! Jee, osasin!!

Tuohon vaakatasossa olevan peilin alle voitte kuvitella mielessänne vanhan (kolhiintuneen?) kauniin muotoisen sivustavedettävän puusängyn. Sen, jota en laiskasta etsimisestä huolimatta ole vielä löytänyt. 

(Jos sinulla on ylimääräinen, tarjoa minulle!)

Linnietä mukaillen

Mulle näyttää käyvän nykyisin niinkuin ihanan neuleblogin nimi kertoo: Napit puuttuu. 

Aloitin jo alkusyksystä neulomaan jämälankojen tuhoamismielessä  pikkujätkälle neuletakkia. Ihastuin raverlyssä malliin nimeltä Linnie (by Justyna Lorkowska). Linkki raverlyyn.  Ohjetta en jaksanut kääntää suomeksi, eikäpä siinä kai tarpeeksi isoa kokoakaan ollut. Mutta idean varastin ja tälläinen on lopputulos.  

Neule roikkui pitkään nappeja vailla työhuoneen seinällä, ja kiireisen viimeviikon jossain pienessä välissä sain ne sitten ommeltua paikoilleen ja neule pääsi käyttöön nyt kun se vielä sopii. 

 

Musta on  seitsemää veljestä, raitalangat mikä mitäkin, suurinpiirtein samaa vahvuutta mustan kanssa.

Malli sopii hyvin mahakkaille.

Ja tosiaan, toinen neuletakki valmistui odottamaan nappeja samantien kun sain tähän edelliseen napit paikoilleen. Toivottavasti tämä jatkuu, että aina on joku vailla nappeja, koska yhä edelleen aion aloittaa myös sen the neuleen myös itselleni. Jospa se sitten olisi vailla nappeja kun saan seuraavaan napit paikoilleen.