Sinistä silmäniloa

Elokuun ensimmäiset ja viimeiset jäi välistä, syyskuulla sentään muistin tulla kylään blogin puolelle. Kuvat on ala-arvoisesti kaikki suoraan instakuvia, jossa myönnän olevani helpommin aktiivinen kuin täällä, kiitos mm. bloggerin hankalan käytettävyyden ainakin nykyisellä puhelimellani. 

Seli, seli, käsi sydämellä kuitenkin totean, että toivon jaksavani pitää blogin hengissä, toivottavasti pienen hiljaiselon jälkeen taas uudella puhdilla aktiivisemmin. 

Synttärilahjaksi pojan kaverille 5-paita alikeompeluna.

Valikoin tähän sinisiä asioita elo- ja syyskuun ajalta.  

Miehelle neuloin metso-kuvioiset villasukat Norjan reissulta Rema1000- kaupasta ostetusta Mor Aase-langasta. 

Samoista langoista itselle vähän marisukkia matkien villasukat myös. 

Ja numeropaitojen jatkeeksi sai kummipoika t-paidan omalla etukirjaimellaan. 

Toivottavasti palaan pian :D  (voiko niin toivottaa postauksen lopuksi?)  Ja toivottavasti tekin pysytte vastaanottimien ääressä :D 

Reissuvaatetta part 1

Isommalle poitsulle ompelin muutamia paitoja reissuunlähdön alla parisen viikkoa sitten.

Pari vuotta sitten tein H:lle paidan jossa applikoituna numero 3. Nyt ikä lähentelee jo numeroa 5, siispä saa nelonen jäädä välistä. Vitonen on ensin ommeltu kankaaseen mallin mukaan niin että alapuolella on toinen kangas. Ompelun jälkeen leikkelin paitakankaaseen vitosen muotoisen reiän ja jätin puolisen senttiä reunaa rullautumaan pesussa. Tämän paidan olkapäillä takana on lyhyet hapsutkin pojan toiveesta, vaikkei ne kuvassa näykään. 

Hapsut lienee muodintapaista tällä hetkellä, joten niitä siis enemmänkin. 

Hapsuja on tullut tehtyä myös tyttöjen hihattomiin toppeihin.  Ennen hapsujen leikkausta näytti kuin olisi tulossa toppeja kiinteillä ruokalapuilla..

Hupparitkin on isommalla pojalla kaikki pieniä ja puhkikulutettuja. Tämä syntyi eri collegekankaiden jämistä, enkä tehdessä osannut päättää onko värit hienot vai karmeat yhdessä. Käytön myötä olen kallistunut ensimmäisen puolelle.

Kesälomareissu tuli tosiaan tehtyä hienoihin maisemiin; Tornion kautta Norjaan ja Inarin kautta kotiin. 

Taisin itse ensimmäisenä potea koti-ikävää, ja myönnän, että osa ikävästä kohdistui etenkin ompeluhuoneeseen. Ennen reissuunlähtöä oli toki perinteinen viimetipan ompeluinspis, ja totesin että meistä on Bernina220:n kanssa tullut entistä parempia kavereita keskenämme..  

Aikas mukava tunne reissun (ja pesun) jälkeen viikata niitä uusia vaatteita kaappeihin ja huomata että nehän tulivat meille jäädäkseen, eikä vain reissun(muka)vaatepulaa helpottamaan.

Lokakuu!

Paljon Onnea kummitytölle, tähti-heijastin loistakoon iltojen pimetessä! 

Pikainen pipo-ompelus juuri ennen lähtöä, niinkuin tapana on, Tupsunkin tein siitä ilosta että ko, neiti kulkee kouluun taksilla. Omatkin tahtoisi tupsuja, mutta pyöräkypärän alle ei sitten kuitenkaan sovi. Katsotaan asiaa kaikista paksuimpiin talvipipoihin uudestaan. 

Ompelut on kyllä edelleen hitaanlaisesti eteneviä, jotain on saanut ommella uudestaan ja uudestaan, ja vielä uudestaan. Kai se tekee kun keskittyminen on niin pätkittäistä, ehtii hyvä jos aloittaa kun pitää jo lopettaa. 

Isommalle neidille ompelin tarpeeseen rennon hupparin. Miehusta ( :D ) on vuoritettu, ja löytyypä sieltä vetoketjullinen sisätaskukin  kännykkää tmv. varten. 

Takana on alikeommeltu tähtönen tuomassa edes jotain piristettä tumman harmaaseen huppariin.

Keltainen ruusukangas ihanaa Babushkarosea Pehemiältä.

Muuten elämä rullailee alla olevaan malliin, aina on pienet jalat pystyssä jossain kuvan reunan ulkopuolella, tai mitä ikinä teenkin. Pikkujätkä oppi vastikään pyörähtämäänkin, hui kuinka aika juoksee.

Tuota ihanaa kippoa kuvasin Instagrammia varten ihan itseksensä, mutta taisi tästä otoksesta tulla lopulta kaikista rakkkain  ♥

Sinipunainen one piece

Vastavalmistunut jumpasensuide; Sinistä ja punaista ja samantien rei'illä koko puku. Kaaheeta!

Pikku kamulle ommeltu uusi 'peli'jumpsuit, kuten kohta kolmeveen oma tilaus kuulemma kuului. 

Viillot on leikelty collegeen ja alle ommeltu punainen kangas irtirevittävän tukikankaan avulla. Tekniikka lienee jonkinlainen versio alikeompelusta, mitä toki voisi tehdä 'siistimminkin' applikoinnin tapaan. Taas yksi asia jota olisi hauska kokeilla, kun vaan olisi sitä ylimääräistä aikaa, joka vielä osuisi samaan hetkeen inspiraation ja ompeluinnostuksen kanssa. 

 Tein jopa testejä kuinka ko. kangas käyttäytyy, ja jotta että millä tikillä nuo reikien ympärykset kannattaa ommella. Päädyin siksakkiin, ettei rispantuminen pääsisi kovin helpolla ompeleesta yli.  

Kankaat on tapani mukaan pesty ennen ompelua, mutta pukua en kuitenkaan pessyt ennen kuvaamista ja luovutusta asiakkaalle. Pesutestien perusteella nimittäin nuo reunat rullaantuu ja rispaantuu ensimmäisessä pesussa vielä kivemmmiksi kuin näissä kuvissa. 

Ihanan räyhäkkä haalari!