maanantai 16. elokuuta 2010

Merkkejä nauhoista

Michas Stoffecke -verkkokaupasta tilatut nauhat on päätyneet jo moneen paikkaan; helistimen syötäviksi osiksi, neulotun boleron koristeeksi ja kummitytön synttärilahja-pipoon.  Miten kummassa olenkaan tähän asti pärjänyt ilman tälläisiä kivoja nauhoja? :D

Boleron ohje on mukailtu Puolivillaisen plokin ohjeesta; laskin silmukkamäärät sopivaksi ohuemmalle langalle ja pienempään kokoon. Toinen samanlainen, mutta vieläkn pienempi on vielä puikolla pienempää neitiä ajatellen. Kaunis nauha ei oikein pääse oikeuksiinsa levotonta eläintoppia vasten, mutta jo sovittaminen kuvaa varten on niiiiiin paljon vaadittu, etten enää yrittänytkään neuvotella aluspaidan vaihtamisesta. Nauhan sisään on piilotettu neppi. Lisäksi nauhaa on vasemmassa hihassa pieni merkki. Lankana on Gjestalin Spire, joka on blogattu jo jossain aiemmssa lankabloggauksessa, kiitos Helsingin pään diilerille vielä! Spire on 100% perulaista villaa ja paksuus 50g= n. 250m.

Helistin syntyi pienistä paloista norsukangasta, toinen puoli on vihreää, toinen ruskeaa. Sisälle piilotin pienen kulkusen puuvillataskuun ja reunojen merkit ovat toivottavasti mukavia imeskellä. En testannut. Vielä.

Kummityttö täytti viimeviikolla (ups, taas paketti myöhässä) 5-vuotta ja minä jälleen kerran koitin keksiä jotain kivaa kirjeessä kulkevaa. Pipo on käännettävä, mistä osoituksena merkit molemmin puolin. Nosrupuolella on sivussa pieni merkki, ja raitapuolella kokonainen satu. Helmet on puuta ja ostettu paikallisesta tavaratalosta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten oot saanu noi helistimet siististi umpeen? Mulla menee aina hermo, kun käsin ompelemalla tulee niin karua jälkeä ja tuntuu että vauvakin saa pistot helposti hajalle. Mitä pistoja kannattaisi käyttää?

Unikuu kirjoitti...

hauskoja noi helistimet mutta mä olen noista helmistä ihan et <3

irinka kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Ne ilahduttaa aina!

Jätän aina mahdollisimman pienen aukon alunperinkin, tai jos käännän reilusta aukosta, niin ompelen sitä kääntämisen jälkeen vielä koneella pienemmäksi, niin että maksimissaan pari-kolme senttiä jää käsin ommeltavaa. Sitten ompelen ihan 'tavallisilla pistoilla'(?!) aukon käsin kiinni, mutta kahteen kertaan, ettei jää irvisteleviä pitkiä välejä pistojen väliin.

Ja unikuu: Helmiä meinasi olla mahdoton saada omien neitien käsistä pakettiin, kun saivat niitä vähän aikaa kokeilla. Kyllä ne minullekin kelpaisivat :)