Neuvolakorttikansia, taas!

Bikainen Bloggaus taas neuvolakorttikansista, lahjaksi tai omaan käyttöön, aika näyttää. Kankaat Ikeasta.

Sisäpuolelle räätälöin nyt sopivan tiukan taskun kela-kortille, neideillä kun ne kulkee neuvolakorttikansiossa, ja pelkään kortin tippuvan väljistä taskuista.

Villapusero Novitan Floricasta

Tammikuun päivät on hyytävän kylmiä näillä korkeuksilla, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan, puikoilta valmistui pienemmälle neidille noin 86 senttinen neulepaita. Lankana aiemmin blogattu Novitan tehtaanmyymälästä Korialta hamstrattu Florica-lanka.  Puikkona pyöröpuikko 3 ja ohje taas keksitty tekemisen myötä. No, ideana sama yksinkertainen raglan-malli, kuin miehen neuleessa. Laskeskelin neuletiheydet ja tein aivan liian suuren aloituksen. Purin ja tein uuden sopivan, paljon pienemmän kuin laskennallinen tulos antoi.....tosin ikinä en saa mallitilkkua tehtyä, vaan teen mieluummin puoli työtä valmiiksi, ja puran sitten sen. Fiksua, eikö?

Napit ovat jostakin vanhasta keräyksestä, ehkä kierrätyskeskuksen nappipurkista, ihanat. Ylimmäinen nappi on toimiva, että kaula-aukko ei olisi liian tiukka.

Poseerauskuvan on napannut 4-vuotias heti ulkoilun jälkeen, mistä kertovat myös punaposket ja myssyn alla suttaantunut kampaus.

Pienten neitien huone

Innostuin kuvaamaan huoneen tämänhetkistä (eilisen lyhyttä hetkeä) tilaa, joten jaetaanpa tämä teidän kanssa. 

Ihanan keltaisen nostalgisen sängyn löytyminen anoppilan vintiltä toi pikaratkaisun lasten nukkumajärjestykseen. Sunnitellun kerrossängyn sijaan meillä onkin nyt lasten huoneessa kaksi eriparivanhaa lastensänkyä. Ja suunniteltua vähemmän lattiatilaa.

Lastenhuonetta kalustavat ja sisustavat enimmäkseen kirpparilöydöt; valkoinen kirjahylly/kaappi, harmaanvalkoinen sänky, vanha punahilkka-koulutaulu, säästönorsu, 50-luvun(?) vedettävä hiiri-puulelu ja suurin osa leluista, kuten helmitaulu, nukenvaunut ja Jukan askare-laatikko.

Toinen puoli huonetta on sitten Ikeasta mukaan tarttunutta; verhot, kettukankainen päiväpeitto, punainen seinähylly ja punaoranssiksi maalatut puiset pöytä ja tuolit.

Vintage kattolamppu on suosikkini koko talon lampuista, siitäkin kiitos anoppilan suuntaan. Tämä kaunokainen on palvellut aikoinaan heillä keittiönlamppuna.

Näitä Niemelän kalusteen sänkyjä on ilmeisesti ollut tosi monessa kodissa 70- ja/tai 80-luvuilla. Kerrossänkyinäkin nämä toimivat, tosin muistan jo lapsuudesta, että ei tainnut olla sekään viritys tukevimmasta päästä? Nyt kyllä kelpaisi toinen samanlainen, mutta ehkä en kerrossängyksi uskaltaisi ilman pulttauksia, liimauksia ja  muita tukitoimenpiteitä laittaa.

Unipöllöjä

Kauan Tilli mössönpoika ja muita ihania- Blogia kahlattuani, päätin toteuttaa juuri omaan huoneeseen muuttaneiden neitien iloksi tytöille omat unipöllöt.  Paljon on pöllöissä samaa, mutta jätin tarkoituksella katsomatta kuvia enää suunnittelun alkaessa, etten aivan kopioita saa aikaan :)


Pohjakankaana velouria, mahana trikoota, silmissä fleeceä, nokat huovutettua villapaitaa ja yhdessä velouria, sekä reunoissa kokoelma nauhanpätkiä.  Silmiin kirjoin ripset käsin virkkaus-langalla ja kiinnitystä varten tutustuin tarkemmin ompelukoneeni kuvio-ompeleisiin, ja sieltähän löytyi sopiva tikki, joka vähän muistuttaa käsin kiinni kirjotun jälkeä.

Neidit pääsi itse valitsemaan kankaat äidin antamista vaihtoehdoista, ja nauhavalikoimakin oli vapaasti käytettävissä. Yksi pidempi piti jokaisessa olla, että siitä saa pitää kiinni ( 4-vuotiaan vaatimus).

Vihoviimeinen Lehmus sekä överi-röyhelöt

Blogataampa vielä yksi Lehmus, lankana tällä kertaa Elfin Color väri rosé ja paksuus 140m/50g. Puikkoina Knit Pron pyöröpuikko 6mm.
TämäKIN lähti yhdelle kummitytölle, joten ainakin tytöt on nyt tasapuolisesti muistettu huiveilla. Poikien kohdalla taitaa olla homma vielä vähän niin ja näin, lukuun ottamatta kaivuripipoa. Tulee se joulu kai ensivuonnakin.

Omat neidit sai Tuohikontti-blogista varastetulla idealla tehdyt prinsessa-överi-röyhelöt. Kaavakin on sama, kiitos siitä, eli kaasupohjassa ilman kaavoja. Ja hyvin tai ainakin kohtuullisesti onnistui, kuten myös kruunut, joissa kullanvärisiä vanhoja kierrätyskeskuksesta haalittuja nappeja kulta-timantteina, ihan niin hienoja kun en pikaiseen saanut, mitä Tuohikontissa nähtiin.  Kruunujen kultakangas on joskus ammoin ostettu ja omaksi trumpetti-hameeksi leikattu. Ikinä en sitä hametta saanut edes sovitukseen ommeltua.

Viimeisenä vielä joulukirjojeni bloggaus, vaikka näyttääkin tulevan taas pitkää pitempi bloggaus yhteensä.  Ruotsalaisen Kajsa Ingemarssonin kirjat olen lukenut kaikki, ja tykkäsin taas tästäkin. Sopivan kevyttä, kun en nykyisin halua lukea ainakaan mitään liian jännittävää. Missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä, eikä liian imelä. 

Anna Gavaldankin muistan jo ensimmäisestä novellikokoelmasta, jonka satuin lukemaan muutamia vuosia sitten, heti sen ilmestyttyä ja ihastuin tyyliin välittömästi. Sen jälkeen sitten aina kun uutuuksia on tullut vastaan, ne on pitänyt pikapikaa varata kirjastosta.  Suosittelen siis molempia!