Mansikkahuppari

Ompelin Paapiin joustocollegesta kummitytölle hupparin. 

Kangas on kyllä herkullinen, ja olis ollut niin monta muutakin ihanaa kuosia tarjolla, mutta hurja huomata, että aika on muuttanut tämän talouden kuosi/kangasvalintoja melkoisesti muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Ennen mulla oli pieniä tyttöjä ja vielä pienempiä poikia, ja kangasvalinnat omassa vallassani. Nyt on isoja tyttöjä ja pieniä poikia, ja kaikki niin tarkkoja vaatteistaan. Nuorimmalle sentään saan vielä jonkin verran ujutettua mitä haluan, mutta kyllä hänkin osaa vaatekaapilla vaatia sinistä pelipaitaa..

Joka vanhoja muistaa, sitä voi blogissa seurata

Tässä ulkoasua päivittäessä (ja päivitellessä) mietin, jotta jos kuitenkin laittaisin tänne vielä jälkijunassa juttuja, joita olen tehnyt ja instagramin puolella esitellytkin, mutta täällä blogissa en. Pitkähkö ja ajassa pomppiva postaus, olkaa hyvät! 

Marimekon Kaunis Kauris -kankaasta ompelin laskosverhon makkarin ikkunaan. Verho on kaksinkertainen, siinä on pimentävä kangas takana. Vähän reunoilta paistaa valo, kun verho ei tule ihan seinää myöten, mutta mukavan hämärän tällä saa kesäöihinkin.

Tämä pikkuinen body lähti lahjaksi toiselle omankin koirarotuni harrastajalle. 

 Kangas Ommellisen, ja voi että kun sitä saisi lisää!!

Ja tämä, ihanaa harvinaista herkkua. Löysin kauniin tuunaamista kaipaavan pöydän ja tein siitä tälläisen. Väri on oikeasti vähän kylmempi ja enemmän lila, kuin kuvassa. Pöytää oli kidutettu kalkkimaalilla, jonka pesin ja hioin mahdollisimman vähiin.. en kuitenkaan niin kaunista puuta saanut esille, että sen olisi voinut käsitellä lopulliseksi pinnaksi. Paitsi jaloissa, ne on pesty, hiottu ja lakattu.

Ja tämä, oi ja voi!  Kultaisen mummuni vanha paita pääsi jatkamaan elämää minun kanssani.  Tein siitä vähän kapoisemman  ja hihattoman, taidan viettää tulevan kesän tämä päälläni 💗

Joulukuun koittaessa viime vuonna, meillä juhlittiin kymmenen vuotta täyttävää tyttöäHarry Potter- teemalla. Lahjaksi tein paidan omasta neuleesta, joka liki käyttämättömänä odotti pääsyä kirpputorille. No, siitä sai hyvin kappaleet, hyväksi käyttäne pääntien ja hihojen sekä helman resoreineen, ja paidan kruunasi eBaysta tilattu silityskuva HP-tekstillä. 

Kynsikkäät valmistui Sweet Things -blogin  adventtilapasten ohjeen edetessä. 

Muokkasin lapaset itse kynsikkäiksi, ja lähetin ne lahjaksi siskolleni. Voi, miten värikkäät *ironiaa*!

Ja sitten, joulun aikaan olimme kipeitä, sukuloinnit ja muut menot jäi väliin liki kokonaan. No pelasimme kotona blokusta ja neuloin ainakin nämä yhdet lapaset, muistaakseni toisetkin, mutta kuvaa en nyt löytänyt.  

Voisin esitellä vielä myös tämän porukan; ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevat Olli- jänis, Annu- kettu ja Lempi-kärppä. Nämä tyypit asuvat siis lasten koululla, ja minä sain olla hovivaatturina tekemässä heille vaatteet, jotka väreiltään ja malleiltaan jäljittelevät aapisen kuvitusta.  Itse pehmot ovat muiden äitien tekemiä, eli kaupasta ostettuja. 

Talvella tein ystävän vauvalle raitaisen karkkisen bodyn. Taisi ongelmana olla söpöjen kankaiden puute, tai palojen pienuus, joten jotain piti keksiä.  Kuvat on kyllä ihastuttavan pimeitä hämärän valkoisella hangella.. ehkä se päivä oli niin lyhyt etten ehtinyt valoisammalla kuvaamaan, tai ehkei sitä valoa tuona päivänä enempää ollutkaan? 

Yksi samaan kivakangaspulaan melkein kaatunut ompelus oli myös tämä: Super Mario t-paita yksivärisistä trikookankaista applikoiden. Ihan peruspaita, netistä etsityn kuvan inspiroimana, ja nähdäkseni se ilahdutti saajaansa!  Ja omien kävi niin kateeksi, että tein perään kaksi samanlaista lisää.  

Jotenkin viimeaikojen ompelufiilisten vähyys on näkynyt (onneksi, toki) myös kankaiden ostelussa. Uutuudet, joita ihaniin kotimaisiin kauppoihin ilmestyy liki viikottain, eivät jotenkin innosta tilaamiseen asti.. turhaanko niitä kaappiin tilailee oleskelemaan? 

Paitsi että, poikkeus vahvistaa säännön;  piti vastikään käydä tsekkaamassa Paapiin Popup-myymälä paikallisessa Taitokeskuksessa, ja heräteostaa tietysti muutama kaunis kangas, ihan ilman etukäteen päätettyä käyttötarkoitusta. 

Neulerintamalla lähdin mukaan syksyn(?) trendiin tehdä feikkiadidas-sukkia lapsilleni. 

Nämä on muistaakseni nallea tai jopa seitsemää veljestä. Tein kuvion kirjoneuleena molemmin puolin sukkaa, en ollenkaan tykkää jälkeenpäin tehtävästä silmikoinnista, mitä monet on käytäneet.

Tein kolmet, kuvasin yhdet. Sain ne yhdet blogattua puolen vuoden päästä valmistumisesta.

Perus. 

Kuvastaa kokonaisuudessaan tätä tekemisen tahtia sinänsä hyvin. 

Pikkutassun myötä vielä hyvää kesän alkua kaikille toivottaen!

Gepardit

Kevään aikana olen taas haikaillut bloggaamisen perään.. aina kun jotain valmistuu, ajattelen että olisi kiva kun se tallentuisi automaattisesti blogiin kaiken muun tallennetun jatkoksi.  Mutta ei vielä pelaa silmä-kamera ja ajatus-äppi aivan saumattomasti yhteen bloggerin kanssa, pöh. Ehkä joskus vielä.  No kokeilen näin puhelimen kautta ainakin nyt yhdesti, millaista jälkeä saan aikaan.

Eli uusimpana, tai no ei aivan, mutta melkein, tein pojilleni hupparit gepardi-kankaasta. Kangas on ostettu huhtikuun puolella Tallinnasta, Karnaluksista. 

Nuoremmalle minttua lisävärinä, ja tavallisemmat taskut, isommalle vetoketjullinen kännykkätasku ja resorit tylsemmin -tai tyylikkäämmin- mustat.

Kaverina ja erittäin hyvänä apuna kuvatessa huppareita, oli tälläinen karvainen pieni otus. Tae, suomenpystykorva 😍 Nyt noin 11 viikkoa, alemmassa kuvassa vasta 8viikkoa.

Irinka tässä hei

Irinka ihan itse! Kas, kun huomasin ohimennen väittäväni tuolla Onnibumin sivulehdellä, että äitiyslomailen, ja pisti niin pahasti silmään kohta kolmivuotiaan synttäreitä suunnitellessa, että kirjauduin pitkästä pitkästä aikaa tähänkin osoitteeseen ja löysin täältä vanhat tutut.  Monet mukavat blogit, joiden seuraaminen on jäänyt, ja monet vanhat omat tekeleet, joita en ole edes muistanut. Jokin kaihomieli ajoi avaamaan tänne ajatuksiani. 

Ehkä siellä on vielä joku, joka tämän tekstin huomaa ja lukee. 

Viimevuodet on kai olleet jo niitä ruuhkavuosia, vaikka se ura vähän heikolta näyttääkin omalta osaltani toistaiseksi. Kaikki muu kyllä löytyy; lapset ja koirat ja harrastukset, opiskelu, satunnaiset työpäivät ja -projektit, omakotitalo ja ikääntyvät sukulaiset.  

Ompelu ja tekeminen kulkee puuskissa. Jos ompelee noin korkean kasan kuoropukuja kuin kuva näyttää, on harrastusompelut hetken heikommassa asemassa. Jos tulee yllättäen (esim vain kahden viikon varoitusajalla tjtn.) lähtö vaikkapa synttäreille, niin äkkiäkös siinä lähtiessä jotain hurauttaa. Tai jos laps yhtäkkiä onkin kasvanut eiliseen verrattuna ja tarvitsee uusia housuja (ei tietenkään puhuta teini-ikää kolkuttelevasta murustani enää) niin mieluumminhan niitä ompelee kuin lähtee ostoksille, eikö? Tai toisaalta, jos joskus harvoin käy Helsingissä asti ja siellä on ihanaakin ihanampi Kuusi, josta löytyy monen valmistajan ihania kankaita, niin ostettavahan se on. Ja ommeltava sitten kanssa.  Ja jos kerran jossain kampanjassa, niin kuin kankaiden yössä vaikka, ihan tyrkytetään edullisia kankaita, niin pitäähän niistä etsiä joitakin lapsille kelpaavia, että saisi edes uusien kauniiden kuosien myötä kerrankin ommeltua. Eli sen kaiken muun edellä ommellun lisäksi.

Neulominenkin on taas kevän valossa maistunut. Ja katsokaa hei, mikä kiva kevään valoisa väriskaala on valikoinut työn alle viimekuukausina!!  

Mukavaa loppukevättä!

Kotelo bujon kylkeen

Kaupan päälle toinen postaus  -*peukku!

Aloittelin muiden vanavedessä pitämään bujoa, eli Bullet Journalia. Sisältö ja käyttö on vielä vähän hakusessa, mutta puitteet kuitenkin pikkuhiljaa kohdillaan.  Jostain bongasin suositukset MUJIn kynille, vihkoksi löytyi kaunis kierrevihko Suomalaisesta, mutta.. kynäkotelohan minulta puuttui.

Jonain vilkkaan aivotoiminnan yönä koitin keksiä aivoille mielekästä työtä, ja tajusin että tälläisenhan minä ehdottomasti tarvitsen: kansioon kiinni tulevan kynäkotelon. Olisi muuten kätevä vaikkapa opettajan kalenterin kyljessä myös?  Muutamia  sijaisuuksia tehneenä, kuskailen kyllä sujuvasti kalenteria kainalossani, mutta kynät onkin sitten toinen asia.

No, eli nahkaa; väri sitä mitä sattui olemaan, tuoksu on kuitenkin ihana ja muistuttaa menneistä ajoista; koulun nahkatöistä, työ- ja työharjoittelujen nahkaompeluista ja kenkäkurssista muutaman vuoden takaa.

Takana leveä kuminauha tuomassa pelivaraa kannen koolle. Samalla kotelo toimii kirjanmerkkinä, tai voihan se olla vain kannenkin ympäri.

Saas nähdä pysyykö bujoni kauan hengissä :)  

Kotikirkko

Nohniin, kesä jo takana (taisi olla se yksi torstai tänä vuonna säiden puolesta?) ja uusi syksy jo ryminällä sylissä; jos vaikka muutaman rivin päivittelisin kuulumisia tännekin.

Tätä seuraavaa työtä voinee sanoa jo perinteeksi; ompelin vaihteeksi kerhoon seinätaulun. Edellisen Hyvä paimen-taulun ompelin kiitokseksi tyttöjen kerhotaipaleesta, molemmat kävivät srk-n kerhoja kolme vuotta säännöllisesti, mistä iso kiitos edelleen. Nyt tuli isomman pojan vuoro jättää kerho taakseen ja lähteä eskariin, ja esitin taas että voisin jotain ommella kerholle.  Toiveena oli kuva kotikirkosta.. ja sitä tuli mitä sattui tulemaan :D  

Kirkon railakas valko-musta-ruskea-harmaa väritys sai ympärilleen tuollaisia rauhallisia ruusuja babuska roses-kankaasta. Pilvet tai sen tapaiset on vanhaa puuvillaa. Hankalimmalta tuntui kellotaulujen tarkka ompelu, mutta lopulta niistä tulikin odotuksiani paremmat..

Taululla on kokoa 46x55cm, ja pingotin kankaisen työn lopuksi valmiiseen kehykseen.

Suomi100 Joutsenet

Ainakin Kuusamon kouluissa satavuotiasta Suomea on juhlistettu monella tavalla, kevään lopulla myös isomman juhlan merkeissä. Juhlissa eri koulut esittivät omia ohjelmia sekä toisilleen että kutsuvierailleen. Minä sain työtehtävän muodossa olla mukana puvustamassa omien lasten koulun esitystä.  Ompelin puvut neljälletoista joutsenelle, jotka esittivät oppilaskuoron laulaessa kuusamolaisen kansanlaulun Joutsenet.

Joutsenet

"Yli soiluvan veen ne sousi,
Ne aallon ulpuina ui,
kun aurinko nuorna nousi,
yöt pohjan, kun punastui.

Lumikaulat kaartehin ylpein
Veen kuultoon kuvia loi;
Povet aamun kullassa kylpein
Ne outoja unelmoi.

Vain joskus onnensa julki
Ylen suuren ne joikuivat,
Ja soinnut aalloilla kulki
Niin aavistuttelevat

Ne rauhassa souti ja solui
Suven kerkeän kestämän,
Jonot valkeat joikuen jolui
Syvän päällitse päilyvän.

Kohos siiville kerran ne sitten,
Suvi kun oli muistoja vain,
Kukat laulavat lainehitten
Unet valkeat ulappain."

Otto Manninen. (Alkuperäisessä laulussa on muutama säkeistö ennemmän.) 

Pukujen siniset nauhat symboloivat suomalaisuutta. Siipien idea ja tietysti toteutuskin olivat omia ajatuksiani, ja oli ihana nähdä joutsenten ja siipien juhlalliset ja toimivat liikkeet. Oli ihana nähdä myös joutsenten juhlalliset kampaukset ja ryhdikäs esiintyminen. Kuorokin oli yhtenäisissä juhlavissa asuissa, ja jännityksestä, suuresta yleisöstä ja Kuusamo- talon isosta esiintymissalista huolimatta laulu kajahti upeasti. 10-vuotiaan pojan komeasti lausuma yksi säkeistö toi varmasti jokaiselle kuulijalle joko tipan linssiin, kylmät väreet tai vähintään hiljaisen juhlan tunteen. Palaute esityksestä ja oman koulun panostuksesta onkin ollut mahtavaa kuultavaa.

Toteutus puvuissa oli paitsi sarjatyön, mutta myös yksinkertaisen toteutustavan vuoksi ihan kohtuullinen urakka, jopa kevyempi kuin suunnitellessa ajattelin. Uskon että puvuille löytyy koululta vielä monenlaista käyttöä paitsi joutsenina, myös pienillä muutoksilla ja asusteiden vaihdolla esimerkiksi joulunäytelmän enkeleinä tai lumen ja talven rooleissa.

Vastaavat projektit voisivat olla mahtavia jatkossakin, miksei myös päiväkodeille, urheiluseuroille, näytelmäkerhoille jne.

Kuvissa esiintyy oma neitini, omalla suostumuksellaan.

Ompelukerholainen

Jotenkin ihanaa olla kerholainen, etenkin ompelukerholainen.

Kerholaisuus on niin vapaaehtoista koululaiseen tai työläiseen verrattuna, niin helppoa ja hauskaa!

Kerho mihin kuulun, ja siihenkin vain halutessani on Verson puodin ompelukerho. Käytännössä olen face-ryhmän jäsen ja ostan paketin jos haluan ja ehdin ja huomaan. Eli en oikeasti kuulu mihinkään, sittenkään, seuraan vain ryhmää josta voin ostaa sian säkissä silloin tällöin.

No kolme olen tainnut ostaa, ainakin kaksi tai kolme jättää ostamatta.

Ensimmäinen, johon osallistuin tämän hetkisen muistin mukaan, oli  joulun kieppeillä, jolloin kangas taisi olla nimeltään Taikalamppu. Siitä valmistui ensin huppari 10-veelle, ja huivi itselleni.

Myöhemmin, itseasiassa joululahjaksi, toinen neiti sai samasta kankaasta omaan paitaansa tähden ja puolivaltakuntaa. Kuva kuitenkin on äsken otettu, pesusta ryppyisenä ja hihan kangas puhki kuluneena resorin vierestä, paljon pidetty ja paljon pidetty paita!

Toisena oli harmaanmusta kangas, joka ei oikein iskenyt minun makuuni ollenkaan. Siihen ohjeistettiin lisäämään jotain keltaista; minä menin siitä mistä oli aita matalimmillaan, ja laitoin poikien t-paitoihin keltaiset niskalaput, että paita osuisi useammin oikein- kuin väärinpäin päälle.  Kuvasin paidat sitten kuitenkin aurinkoisen keltaisella tuolilla (josta voisi päästä aivan toiseen aiheeseen; kevään aikana olen tarttunut maalipensseliin kerran jos toisenkin ja seinät ja tuolit on saaneet uutta väriä pinnoilleen).

Ja viimeisenä, toukokuun lopulla, oli ompelukerhon yllätyskankaana keltapohjainen Bali-kangas. Ensin järkytys, sitten ihastus. Isompi neiti halusi itselleen kesäleggarit, ja sai sellaiset. Muut lapset ei halunneet mitään, joten tein pienimmälle bodyn koossa 92cm. Bodyn suhteen tosin toivon ettei sillä ole pitkää käyttöikää, vaan saataisiin pikkuhiljaa jättää jo bodyt ja vaipat pois tältäkin pikkujätkältä.

No, kangasta jäi vielä, joten edelliseen ajatukseen viitaten tein jämäpalasta vielä hihattoman kesäpaidan samaiselle nuorimmaiselle. Selässä yläosa mustaa, että sain kuvat kohdistettua vaatteeseen niin ettei jokaiselta eläimeltä katkennut kaula.

Ei nyt sitten muuta kuin uutta -ehkä- kerhoa odotellessa. Ja kesää.

Jatkuva maaliskuu

Hei, vaan!  Jos varovaisesti yritän taas kurkkia tänne blogiinkin ja muistella vanhoja tekosiani kesäloman alun kunniaksi. Lasten lomahan se tänään alkoi, ei siis suinkaan minun.. no kouluaamuherätykset saa heittää hetkeksi tauolle, tai ainakin myöhäisemmäksi kesäkerhojen myötä. Kesältä tosin ei tunnu ainakaan ulkona, lunta sataa joka päivä ja lämpötila on sen mukainen. Jonkinlainen tavoite tälle lomalle on tehdä enimmäkseen mukavia asioita, sekä sisällä että ulkona. Ja saada projekteja kirjattua muistiin myös tänne blogin puolelle.

Tämän postauksen kuvat on melkoisen suoraan instagram-tililtäni, kas kätevä one drive ei olekaan enää niin kätevä win10 päivityksen ja koneen kaatuilun myötä, ja kuvien otto ja siirto koneelle piuhaa pitkin sisältää liian monta vaihetta.

Talven varalle edellisessäkin postauksessa esittelin villoja, ja valmistuihan niitä lisääkin talven aikana. Mm. yläkuvan neuletakki, se Loki-neule, joka on monessa blogissa tullut tutuksi, valmistui myös minulla viimein. Aloittelin jo mooonta vuotta sitten tekemään neuletakkia isommalle pojalle, mutta se valmistuikin vasta pikkuveljelle viime vuoden syksyllä.  Mummoiset napit nappasin mukaan kierrätyskeskuksesta.

Lapasia sain neuloa useammatkin, omille koululaisille tein pokemonpallo-lapasia, nuorimmalle aaltokuviolla samikset omien vanhojen kanssa.

Yhdet pokemonpallot tikuttelin myös koululaisten arpajaisiin, ja ihana oli nähdä lapasten saaja myöhemmin iloisena lapasistaan.

Talven myötä testasin myös luistinten suojien ompelua. Mallia otin kaupan pehmeistä suojista, ja lopputuloksena Marimekon markiisista vähän iloisemmat suojat kuin perus mustat KOHOt. Suojissa vahvikkeena nylon-nauhaa, ja yläreunoissa soivat kuminauhat.

Itselle sain pitkään aiottuani lopulta ommeltua talvikauden jumppia (=pelejä) varten kassin kengille ja juomapullolle. Päällinen kangaskapinan scubaa, nauhoina ja pohjana nahka-albertin nahkahousuja.

Sisus samaa Marimekon mansikkavuori-markiisia kuin luistinsuojissa, ja sisäpuolelle näpersin myös vetoketjutaskun ja tilanjakajan, jos ei juomapullo niin helposti enää pääsisi keikkaamaan. Onnistun nimittäin epäsäännöllisen säännöllisesti jättämään korkin huonosti kiinni, ja vesi on milloin auton lattialla, milloin pelikengissä..

 Sellaista, kiitos teille jotka edelleen roikutte mukana tai muuten löysitte taas itsenne täältä. Koitan taas palata pian!

Villaa talveen

Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 

Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 

Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 

 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 

Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 

Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?