Joulukuuta! (ja lahjavinkki ompelijalle)

Joulukuu jo!  Näin se syksy on mennyt sitten kuitenkin nopeasti ja talon pikkuisin mies kasvanut kovasti. 

Ompelukset alkaa olla enimmäkseen toistaiseksi piiloteltavaa mallia, jospa saan pläjäytettyä niitä näkyviin kunhan joulupukki on ne kantanut erisuunnille Suomea. Uusia kankaita on joku tyyppi tilannut muutamaankin otteeseen taas.. kukahan? 

Muutamia joulunalusompeluksia kuitenkin. Nimittäin tonttulakkeja. Omiksi ja muidenkin tarpeiksi. Laitan muutaman tuonne valmiisiin, jotta voisit osaa omasi. 

Sain yhteistyötarjouksen Burda-kaavalehdeltä ja tartuin siihen muutamastakin syystä. Burda-lehdet nimittäin on olleet jo kouluajoista asti minulla käytössä jos olen tarvinnut jotain istuvampaa tai monimutkaisempaa takin, jakun tai juhlapuvun kaavaa (tai kaavan pohjaa josta lähteä tekemään sopivampaa.) Valikoima malleissa on ihan huima moneen muuhun kaavalehteen verrattuna. 

Nyt lehti on (taas?) suomenkielisenä saatavilla, voi niitä aikoja kun oppi väkisin saksaa yläasteen kässäntunnilla burdan ohjeita selvitellessä :D  Niin ja ainakin  minun mielestäni tämä pätkä olisi nyt edullinen hinnaltaankin.  Saan tästä muutaman lehden itsellenikin lahjana (palkkiona...verot ja tulot ja jne :D ), mutta ihan vilpittömästi voin sanoa että jos en saisi, niin voisin nuo muutamat numerot tilatakin. Eli; 

Joululahjavinkki! Tilaa itsellesi tai ystävällesi lahjaksi suomenkielinen Burda-lehti 3 nroa hintaan 16,50 €. Tilaus alkaa tammikuun numerosta, joka ilmestyy 14.1. Tilauksen voi peruuttaa milloin tahansa 3 numeron jälkeen. Yhteystiedot ja tilaukset osoitteeseen marianne.koskimies@burdastyle.fi.  

Rauhallista ja ressitöntä joulukuuta jokaiselle!!

Vauvalahjus ja lapaset

On jopa tällekin syksyä vähän puikot neuloneet. Sain aikaan lapaset, ihan itselleni. 

Malli on saanut vaikutteita Muita ihania-blogin aalloista, mutta itsepä ne kuitenkin ruutupaperille piirtelin, kun en mökkeillessä saanut puhelimella kätevästi auki auttavia mallikuvia.

Ystävä sai pienoisen vauvan, ja hänelle ompelin Viljamin pandoista bodyn, raitatrikoosta (omat) suosikkihousut, sekä settiin sopivia tumppuja. 

Pakkaus on kierrätetty, taidettiin nimittäin saada omalle nuorimmalle jotain ihanaa (marimekon) vaatetta tässä paketissa. Mulla niin lopahtaa tekeminen siihen kun vaatteet on valmiit. Kaunis, tyylikäs kiitos, pakkaaminen tuntuu (enimmäkseen) aivan tähtitieteeltä, samoin kuin kortin askartelu(??!) tai sama homma siinä, että saan kyllä leivottua hyviä muffineja, tai piirakkaa, mutta se päällinen ja koristelu; sen suunnittelu ja toteutus meneekin sitten liian hankalaksi. Lopptulema on monesti sellainen röpöstys, samaa luokkaa kuin tein joskus ala-asteella jo.

Äh, ehkä minä voisin osata, mutta into siitä jo puuttuu ja vaikea saada aikaan. Olisko diagnoosia? Vai saanko vain itseni tuntien skipata tuon kortti ja pakkaus vaiheen lahjoista (jos ei ole sopivaa lahjakassia jemmassa)? ja unohtaa muffineista kuorrutukset?

Metsolan pisarat ja Marimekon Mansikkavuoret

 Oijoi sentään, tämähän meinaa kuitenkin pyörähtää siihen että saan laitettua instaan ensin monia juttua, ja sitten vasta blogiin. Tänne nyt kuitenkin syntyy enemmän tätä sanallista asiaa, instaan pikaisia räpsyjä sen hetken tekemisistä. Niin, no samat tai puolisekuntia erit räpsyt päätyy kyllä tännekin. Kameraa siis tulee kuljetettua entistä vähemmän mukana missään (paitsi mies kuljettaa sitä metsällä..mutta en postaa haukkuvideoita..toistaiseksi :D )

Poikanen, nuorempi sellainen, kohta jo puolivuotias! kasvaa hurjaa vauhtia, hurjempaa kuin muut ikinä tuossa vaiheessa. Pipot ja tumput ompelin taas uudet, ja tälle pojulle sain tupsunkin laittaa, pyöräkypärä kun ei vielä ole käytössä. 

Tämä mintunvihreä on oikea väri, kangas metsolan trikoo ja vähän paksumpi vuori.

Ja se penkkiprojekti.. niin. se valmistui vähän edellistä reippaammin. Hitainta oli päättää laitanko Mansikkavuoret oikein vai väärinpäin, tai kumminko päin ne tuollaiseen tuoliin kuuluisi edes tulla että ne olisi oikeinpäin? 

Ihanaihana aurinkoinen penkki nyt meillä!   Kangas on markiisia, jonka ystävä toi Marimekon ysmyistä, eli pitäisi olla kestävä.  Vielä jos laittaisi jonkun tekstiilisuoja-myrkyn päälle, niin olisi kaunis kauemmin! 

p.s. päivitin joku aika sitten muutaman valmiin vaatteen tuonne myytäviin :)

Hanskoja ja housuja

Olenko laiska äiti vai erityisen ahkera äiti, jos lasten valittessa hanskapulaa, en jaksa lähteä kauppaan vaan kaivan esiin hanskakaavat ja ompelen PUL-rukkaset jokaiselle? 

Toki nämä ei haluttuja toppasormikkaita korvaa, haetaan ne sieltä kaupasta jonain päivänä.. Mutta on kuitenkin taas yhdet vaihdokit lisää.  

Housutehdasta leikin myös päivänä muutamana. 

Mutta siis, räsymattoa vasten räsymattoa, pitääkö nämä kuvatakin toisinpäin? 

Tai jos olisin kuvannut kaikki valoisassa eteisessä? No, eipä tullut kuvattua.

Koko kaikissa näissä 74cm. Kaava muutettu Ottobren jostain housukaavasta.

Ja pöh, samanmalliset mutta ruututrikoosta jäi vielä kuvaamattakin. Nämä siitä samasta kankaasta tuli kuvattua, vähän ovat erikaavalla kuin kolmet edelliset; 

Leggingsit esikoiselle. Kankaat Metsola.

Ja tämä kaunis kuva viime postauksessakin nähdystä piposta pitää vielä julkistaa loppukarkiksi tälle postaukselle.

Projekteja aina tarvitaan

Siis eikö? Joku projekti(tuoli) saa aina olla niittipyssyä odottamassa.  

Ostin esikoiselle aikoinaan kirpputorilla syöttötuoliksi tämän kammotuksen..eh söpöliinin. Jo ostaessa oli verhoilussa reikä, ja myyjän kanssa oli puhettakin, että näppärähän tähän on päälliset uusia, tuollaisia lähes neliskanttisia palasia muutama. Niimpä.  Kolme omaa lasta, noin yhdeksän(!!!) vuotta tämä palveli tuolla rikkinäisellä valkoisella tekonahka-päällisellä, (jota piilottelin kyllä tuon vihreän pehmusteen avulla) kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä mietin että tähänhän voisi käyttää kaapissa pyörivän palan Marimekon vahakangasta. 

Ei  mennyt kuin hetki, kunnes päästiin siihen niittipyssyn odotteluvaiheeseen, mies sitä niittipyssyä ajelutti väliin venäjällä, väliin töissä ja aika usein muuten vain pitkin metsiä, auton peräkontti-nimisessä tallessa.  Kerran jo kävin autostakin etsimässä, mutten arvannut että on piilotettu lattian alle, ovelaa. 

No, valmista tuli lopulta. Aika näyttää onko hyvä materiaali tässä käytössä, mutta ei haittaa jos ei olekaan, tähänhän on niin näppärä uusia hei nuo päälliset!!

Ja kun tuo kerran valmistui, haalasin kirppikseltä muutamalla eurolla uuden projektin. Tämä nyt sitten odottelee vielä sitä täydellistä kangastakin, niin että vielä on aikaa niittipyssyn hukkautua ennen sen tarvetta.

Tuoli on tukeva ja kaunis puuosiltaan, kangas likainen ja kurja. Tämän tilalta vein samantien yhden keikkuvan tuolin rumiluksen pois talosta, onnea on! 

Lokakuu!

Paljon Onnea kummitytölle, tähti-heijastin loistakoon iltojen pimetessä! 

Pikainen pipo-ompelus juuri ennen lähtöä, niinkuin tapana on, Tupsunkin tein siitä ilosta että ko, neiti kulkee kouluun taksilla. Omatkin tahtoisi tupsuja, mutta pyöräkypärän alle ei sitten kuitenkaan sovi. Katsotaan asiaa kaikista paksuimpiin talvipipoihin uudestaan. 

Ompelut on kyllä edelleen hitaanlaisesti eteneviä, jotain on saanut ommella uudestaan ja uudestaan, ja vielä uudestaan. Kai se tekee kun keskittyminen on niin pätkittäistä, ehtii hyvä jos aloittaa kun pitää jo lopettaa. 

Isommalle neidille ompelin tarpeeseen rennon hupparin. Miehusta ( :D ) on vuoritettu, ja löytyypä sieltä vetoketjullinen sisätaskukin  kännykkää tmv. varten. 

Takana on alikeommeltu tähtönen tuomassa edes jotain piristettä tumman harmaaseen huppariin.

Keltainen ruusukangas ihanaa Babushkarosea Pehemiältä.

Muuten elämä rullailee alla olevaan malliin, aina on pienet jalat pystyssä jossain kuvan reunan ulkopuolella, tai mitä ikinä teenkin. Pikkujätkä oppi vastikään pyörähtämäänkin, hui kuinka aika juoksee.

Tuota ihanaa kippoa kuvasin Instagrammia varten ihan itseksensä, mutta taisi tästä otoksesta tulla lopulta kaikista rakkkain  ♥

Viime vappu

Ei edes puolta vuotta vapusta ja minä saan aikaan postata lasten naamiaisasut. 

Silloinen eskarilainen ilmoitti hyvissä ajoin haluavansa olla Tähkäpää.  Niinkuin nukkensa on, tälläinen. 

Homma selvä, selkeä toive on aina parempi kuin en tiiää-pelaaminen. Kangasta näytti löytyvän. 

Ja tälläinen tuli lopputuloksesta, rusettia vailla tosin vielä kuvassa. Sopivakin tuli, mieluinen jopa!

Mutta tuota, olisko ollut päivää vaiko jopa kahta ennen, kun neiti tajusi että hyvänen aika eihän nyt Kouluun voi mennä prinsessana!!!  

No siinä vaiheessa isompi neiti oli keksinyt toiveensa ja melkein valmiina oli jo hänenkin pukunsa Risto Räppääjästä tuttu Viileä Venla (Kiitos yle areenan joka näytti Räppääjät kevättalven aikana, ja hahmot tuli entistä tutummiksi meillekin. Aiemmin ne tunnettiin kirjojen ja cd-kirjojen kautta kyllä melko hyvin niinkin).  

kuva lainattu yleltä

Näistä vaatteista ja asusteista tuli hauskat, hauska oli tehdäkin ja samanlaisia pukuja olisi saanut perästä tehdä yhdelle jos toisellekin luokkakaverille. 

Mutta siis kaksi pukua valmiina, mutta vain toiselle käyttäjä. Minä hellämieli-äiti lupasin sitten miettiä vielä uutta jos sellainen toive löytyisi,

Ja niin päädyttiin Venlan kautta Nelliin.
Kaapista löytyi farkut ja sukat, paitaan löysin materiaaliksi liian ison ja vähän tahraisen Marimekon paidan kierrätyskeskuksesta.  Leikkelin hihat ja kyljet auki, ja pienensin paitaa. Pätkäisin hihat ja laitoin tilalle yksiväristä punaista hihaa. Ompelin vyötärölle sisäpuolelle kujaa varten suikaleen ja laitoin sirkat narua varten. Yöksi hiukset letille että saatiin Nelli-kiharat kouluun. Kainaloon lähti vielä raidallinen pehmokissa Alpoksi (ja jäätävän  aamujännityksen jälkeen) saatiin nämäkin naamiaiset hoidettua.  

Käyttämättä jäi hieno tähkäpää mekko, mutta onhan tuolle löytynyt leikeissä käyttöä kuitenkin. Jos ensivuonna aloittaisi vähän aiemmin niin ehtisi tehdä enemmän valikoimaa! (vitsi.)

Villavauvani

Neulominen on tökkinyt, ihan kirjaimellisestikin välillä, jo pitemmän aikaa.  

Joskus keväällä jo ostin Novitan Woolia vauvan villapukua varten ja aloitinkin neuleen, mutta ei tullut valmista, ei. 

No vauva syntyi ja kasvoi jo yli keskeneräisestä puvusta. Purkuun meni hihanpätkiä lukuunottamatta, kun niitä pystyi jatkamaan ja leveyttäkin riitti, toisin kuin lahkeissa. 

Nyt sitten syksyn tullessa äkkiä (hah) mm. muutamalla automatkalla tikuttelin haalarin valmiiksi, ennenkuin nykyinenkin versio jäisi pieneksi :D 

Söpö makkarankuori tuli, vai toukkapukuko tämä on?  

Ohje on itse neuloessa keksitty; resorit 1o1n, muuten sileää, mutta hartioilla aina oikeaa. 

Napit, joita ehkä tuli vähän turhan tiheään, on pelastettu vanhasta roskiin joutaneesta nyppyisestä neuletakkiretaleesta. Nyt jos saisi aikaan asusteet valkoisesta ja petroolista, niin sen jälkeen voisi tehdä jotain värikkäämpää..

Vauvoille

Syksyn aikaisia vauvalahjaompeluksia tässä muutama pieni ihanuus! 

Ja näistä jos jostain huomaa että oma vauveli kasvaa kovaa vauhtia, kun enää ei kannattaisi 62cm kokoisia ommella, josko ehkä juuri ja juuri vielä päälle sopisikin. 

Toisena setti, joka lähti lasten mukavalle opettajalle, joka jäi vastikään äitiyslomalle. 

Bodyn kangas on Pikku Piltiltä, tasaraidan ostopaikka ei millään tule mieleen. 

Nuoska-huppari ja uimakoppia

Kesän aikana tunnustan innostuneeni Käpysen kankaista. Niitä jo taisi näkyäkin aiemmin, ainakin mehujää- ja suomut-trikoot oli käpyseltä.  

Itselle tuli sitten tilattua Nuoska-collegea. Ihanaa nurjalta nukattua collegea, josta tein hupparin. 

Sovituskuvia ei ole kuin ihanan venuksen päällä vain, sorry. 

Käpyseltä oli tosiaan myös uimakoppi-trikoo, josta esikoinen sai perus t-paidan ja nuorimmainen muru huppubodyn.  Kuvaa varten nakattu pitkälle apila-nurtsille joten vetävät itseään ruttuun ihan nurmikon mielen mukaan. 

Tämä oli nyt tälläinen 'päänavaus' että saisin bloggaamisen taas käyntiin, ettekä ihan unohtaisi minua :)