Mustaa villaa ja värikkäitä nappeja

Oi visio, joskus se tulee ja sen vieläpä toteuttaa.

Neitikin tykkää. 

Välillä mietin että olisko tämä pitänyt tehdä vähän isommassa koossa, niinkuin vaikka suurinpiirtein siinä jota itse käytän...?

Kaavan teossa meni aikaa, kuin myös yksityiskohtien; nappilistojen ja kauluksen teossa, ja kaikki niin mustaa niin mustaa. Illatkin on vielä pimeitä ja purkaakin piti että tuli hyvä. Mutta kyllä kannatti, oli oikein juhlaa lopuksi ommella käsin noita värikkäitä nappeja kun kaikki mustuus oli valmista.

Napit Tiimarista ( ja niitä jäikin vielä, mitä seuraavaksi?), musta merinovilla Irinkan varastosta ;)  Kaava oma muunnelma jostakin peruspaidasta.

 

128senttistä paitaa

Uusi nettikauppa se pikkuhiljaa etenee, aina välillä. Ompelukonekin laulaa, mutta blogi on hiljainen.  Omat muija-sukat valmistui 50km hiihtoa seuratessa ja jokunen uusi kangaskin löytyy taas varastosta, kunhan vaan vielä päivitän ne jossain välissä. 

Yläkuvan 'raato'paita omalle neidille.

Neonpinkki-harmaa paita synttärilahjaksi naapurin neidille. 

Ja Metsolan kankaasta mekkotunika toisen naapurin neidille synttärilahjaksi. 

 Tämän viikon lauantaille ei ole vielä tullut kutsua kenenkään syntymäpäiville, mutta jos tulee, niin yritän ehtiä taas paidan ommella.  Koko mielellään sellainen 128cm niin voin hyödyntää pöydällä pyöriviä kaavoja.

Ja ihan tässäkin mainittakoon että tilasin mustaakin merinovillainterlockia myös varastoon. Siitä tulee ihania villavaatteita ja kypärälakkeja, tilauksesta tällä hetkellä. 

Ja työn alla tästä mustasta on yksi herkullinen visio jonka pian täälläkin esittelen.

Muijat ja tosimuijat

Muija-sukkia piti minunkin tekemän.

Ihania Marimekko-sukkia on tehneet muutkin, blogimaailman etunenässä tietääkseni Eilen tein-blogisti täällä ja muitakin Marimekko-kuoseja sisältävät marisukat täällä! 

Jotain toista kuviota minäkin vielä kokeilen joku kaunis päivä, ehkä räsymattoa?

Ensin siis aloitin omat musta-turkoosina, ja ihanat koti-hiihtely sukat tuleekin, vaikkakin hitaasti. 

Välissä nappasin omistani puikot pois ja neuloin nopeasti oikein pikkuruiset sukat ristiäislahjan kylkeen.

Ja kun ne puikot kerran oli irti varsinaisesta työstä, niin tein samantien välissä  niillä sitten ekaluokkalaiselle uudet sukat, kas kun entiset villasukat on taas kaikki liian pieniä. Musta ja ruskea lanka ovat 7 veljestä, pinkki ja sininen Jannea.

Kuvat siniruskeista on hätäiseen aamuhämärässä kuvattuja, sukat piti saada mukaan kouluun luistinten sisälle.  Luistimille olin luvannut ommella vetoketjukassin muovipussin tilalle, ja tälläiset lupaukset muistaa tietysti parhaiten luistelua edeltävänä iltana seitsemän jälkeen kotiin tullessa.

Jep, nopea palikka malli Ikean lintukuvioisesta kankaasta, vetoketjulla ja muutamalla purkamisellakin. Hyvä tuli, kypärä saa keikkua ulkopuolella, kun kassista olisi muuten tullut maata viistävä ekaluokkalaiskokoiselle. 

Ja ne omat tosimuijat sukat on vielä kesken. Pitääkin mennä etsimään irrallaan lainehtivat puikot taas yhdelle koolle..

Uusimmat inskat ja vauvoille ihania

Vauvat on pieniä. Taas toivelahjoja tehtailleena, tällä kertaa merinovillan lopuista kypärälakki ja tumput. 

Ja mekkonen sukua edelliselle keltaiselle siksak-mekolle. 

 

Ja suuri Kiitos! Taas oli mainittu naamakirjan palstoilla, että ompelen insuliinihousuja, ja sain taas muutamat tehdä tilauksesta helpottamaan pienen koululaisen päivää.  

Toiset pehmeää lämmintä  collegea tumman violeteilla tehosteilla.  Tumma violetti resori Royal-tuotteelta.

Toiset joustofarkkua huomaamattomammilla pystyvetoketjuilla, joissa farkkua myös nuo vetoketjujen päälle tulevat läpät.

Molemmissa on leveä kuminauha vyötäröllä ja sitä on mahdollisuus vähän säätää takana resorissa/vyötärökappaleessa olevan aukon kautta.  Kuminauhan on kuitenkin tikattu sivuista kiinni että ei kiertyisi käytössä.  Ja siksi tosiaan ei kokonaan ommeltu ympäri saumurilla, että olisi mahdollisuus kiristää se muutama sentti sieltä takakappaleen mitalta.

p.s. Ihanaa ottaa kuvia Helmikuun-kansiosta.  Pitkä ja kylmä tammikuu on ihan selvästi siis ohi!

Ympyrähame

Taas 'rauhassa' odottelin inspraatiota ommellakin jotain synttärilahjaksi yhdelle pienelle sankarille. Kumma vaikka tietää viikkoa tai kahta ennen synttärit, niin se idea tulee vasta sitten saman päivän aamuna. Tai tunti ennen lähtöä (tai on se joskus jäänyt tulemattakin, jos ei ehdi niin ei ehdi, ei etukäteen eikä viimetipassa). Mutta siis tutkin ja tongin kankaita ja mikään ei huudellut olevansa kassi eikä paita eikä pipo eikä mikään juuri tälle tutulle lapselle.  

No sitten lopulta, joskus hamstrattu ohuen farkun tapainen kangas, jossa menee tuollaisia kudottuja värikkäitä raitoja, halusi ympyrähameeksi. Hameita tästä aioin alunperinkin tehdä, omilleni, mutta on sitten jäänyt tekemättä, eikä mallikaan tainnut olla tälläinen ainakaan ensimmäisissä mielikuvissa. 

Sovittajana oma neiti. Ehkä teen vielä toisen, kiva on!

Pöllöjä, raitaa, siksakkia ja Musti!

 Hyvää yötä pöllöpuvussa, luulen että uni maistuu kun on itse saanut valita kankaan uuteen haalariyökkäriin. 

 

Tilauksesta siis, koko 110cm, ja kaavana vähän yksinkertaistettu jumpsuitin kaava. 

Jäbä siinä nojailee ompelupöydälläni ja kangaskasojen laidalla. Nuo ihunat raitaiset on neo-harmaameleerattu-raitoja, jotka nähdessäni ajattelin heti reippaita raikkaita kevätpipoja. 

Olikin aikas vaikea saada nuita neosävyjä näkymään kuvissa; mutta, neonpinkkiä, neonkeltaista ja neonoranssia. Ja perusharmaata meleerattuna, eli ei erityisen tummaa harmaata, kuten kuva saattaa väittää.

Sitten postikustin mukaan lähti setti tumppuja ja kypärälakki, nyt ei tainnut jäädä kuin rippeet enää tuota siksak-neulosta jäljelle.  Tumpuissa on merinovillavuori.

Ja vielä viimeisenä, sain joulun alla DIY-paketin metsolan Musti-kankaasta. Ihana ihana Musti joka sopii niin hyvin sekä tytöille että pojille, ja joka jäi kankaana ostamatta kun sitä vielä myytiin.  Paita kaipasi tosipuheessa vain resoreja hihoihin ja kaula-aukkoon, ja hei, paita oli valmis. Nopeaa. Jes. 

Kiitos sisko, jonka pojalle tämä jäi pieneksi ennen kuin valmistui :D

Vauvojen toivelahjat?

Vauvat on usein vaatelahjojen saajia, raukat kun ei ymmärrä vielä että voisi toivoakin jotain, vaikka ipadia tai jotain. Mutta onneksi ne on niin pieniä että vaatteita on nopea ja hauska ommella,  jos kaikille merkkipäiviä viettäville aikuisille tekisi tätä tahtia lahjavaatetta, niin kankaanmenekkikin olis ihan toista...  ja palautekin voisi olla, tai jos suoraa palautetta ei kuulisikaan niin tuskin näkyisi päällä kaikkia ompelijan tai tilaajan maun mukaisia vaatekappaleita. 

Tällä kertaa tilauksesta yllä oleva ihana kaunis reipas Metsolan froteeta oleva mekkonen kokoa 62/68cm. (Jonka i-n pisteeksi tilaaja kuvitteli punaiset helmet! Ai herkku mikä yhdistelmä olisi!)   Malli on sukua Orelmalle, mutta itsehän sen piirtelin jonkun normi raglanin pohjalta, kun Orelmalla toki on tekijänoikeutensa ja kootkin alkaa vasta muistaakseni 86 tai 92 koosta.

Sitten pikaisesti sukuloimaan lähtiessä hjurautin raitaiset haalarihousut, omalla kaavalla nämäkin, koossa 68cm. 

Ja seuraavaan vauvataloon lähtiessä valmistui metsolan Apilasta body, jossa myös koko jotain 62 tai 68cm, Who knows?     

Kun siis tiedättekö, minulla on kahdessa minigripissä kaikki kokomerkit, ja niitä ei löydy m-i-s-t-ä-ä-n. Niih, en sitten saa laitettua senttimerkkejä vaatteiden niskaan niinkuin haluaisin. 

Villapaidat

Talvi ei yllättänyt minua tänäkään vuonna.  Paremminkin on nautittu kun on ollut lauhaa eikä juuri montaakaan yli -20 asteen pakkaspäivää, yli -30 asteen päiviä yksi tai kaksi, ja yli -40 astetta ei ole näkynyt vielä kertaakaan :O

No joulun alla tilasin jälkeläisiäni varten ihania merinovillakankaita, jotta saadaan välivaatetta pakkasten varalle. Mitään kiirettä näitä ei ollut ommella lauhan  (mutta valkoisen kuitenkin kuusamossa) alkutalven takia. 

Kankaita sai ja osaa saa edelleenkin, Majapuulta ja Pehemiältä.  

Ihanan pehemää ja joustavaa, lämmöstä en tiedä kun en vielä itselle asti raskinut ostaa.  Nyppyäkin on jo saatu tuon pinkin pintaan kun I-neiti niin paljon tykkää paidasta ja on pitänyt sitä jo monta päivää putkeen. 

Kuvioneuleita ja eriparisukkia?

Välillä on aikamoisen sitkasta tehdä jotain tarpeeseen. Tällä kertaa 5-vuotiaalle uudet lapaset, kadonneen kappaleen tilalle. 

Taisi olla lopulta kolmas yritelmä tämä paksusta langasta tehty patakintas-pari, joka saa jäädä viimeiseksi tällä erää. Olin päättänyt tehdä tälläistä hauskaa ja aika yksinkertaista pallokuvio-neuletta, ja kun en millään meinaa oppia että kuvioneuleesta tulee tiiviimpää ja joustamattomampaa kuin yksinkertaisesta, tuli ensimmäisistä yrityksistä aivan liian tiukat. No niistäpä aiemmista ei tullut kuin roskiksen täytettä, ja näistä kuitenkin ihan söpöt, niin ollaanpa sitten tyytyväisiä kuitenkin. 

Vielä löytyy kansioistakin joululahjoiksi menneitä neuleita. Yhdet kolmiokuvioiset lapaset meni kummitytön pakettiin.  

Ja pirteät neonväriset sukat ystävälle. 

Vielä en tiedä että pitäisikö häiriintyä tuosta että värit menevät eritavalla sukissa? Oikeastaan en itse kai häiriinny, mutta mutta, olisiko se harmoninen ja kauniimpi lopputulos palkitseva jos näkisi vaivan värienkohdistuksessa?

Juhlapukuompeleet

Toisinaan Irinka ompelee myös mittojen mukaan juhlavaatteita, ihan aikuisväestölle enimmäkseen, mutta ne ei useinkaan pääse blogiin (ja taas hyvien kuvien puutteen takia.) 

No nyt muistin marraskuun pimeydessä vai olisiko ollut ihan joulukuun valkeudessa ottaa pari kuvaakin tilaustyöpuvusta. 

Kangas on paksua pellavaa ja malli yksinkertainen mutta juhlava, kun varsinkin yhdistää sopivat asusteet pukuun.  Uskon myös että puku on monikäyttöinen, värinsä puolesta tähän yhdistyy mikä vain väri pinkeistä isoista helmistä mustaan jakkuun, joten ihan mihin kekkereihin vain..

 

Oma ekaluokkalainen ihastui paratiisin puutarhaan ja halusi siitä mekon. No kangasta riitti hihattomaan, ja siihen kaveriksi sitten bolero valkoista trikoota, käyttökohteeksi ajateltiin joulujuhlaa, vaikka vallan kesäinen kuosi onkin.  Kävi tosin sitten niin että joulujuhla-aamuna neiti muisti että opettaja oli pyytänyt laittamaan jotain 'ei kovin kuviollista' kun esiintyivät kirkossa edessä laulaen. Jeps, eli siis viimevuotinen marianne-raitamekko valkoisen boleron kanssa päälle ja menoksi.  Onpahan kaunis mekko ensikesää varten valmiina, vaikka sitten kevätjuhlaan jos ei aiemmin päädy arkimekoksi.

Boleron malli on sama kuin millä olen tehnyt itselleni, aiemmasta postauksesta löytyisi tarkemmat lähteetkin, taisi olla yhden taitavan Emmin käsialaa alunperin, kiitos sinne. Minä siis pienensin mittasuhteet n. kokoon 120cm.