Tidittiditti-tiii

Tiedättekö kellä kävi säkä? No minulla kerrankin :D Naama messingillä tälle aamua!

Paperipörriäisen Kevätarvonnassa  minulla sattui olemaan hyvää tuuria! En muistakaan milloin viimeksi olisin yhtään mtään arvonnasta saanutkaan. Sen sijaan muistan usemmankin kerran kun kolmevuotias on vieressä odottanut milloin me saadaan jotain, kun viereen on kannettu palkintoja palkintojen peräänkin, ja mitään ei ole meille osunut. Selitäppä siinä sitten, jep, kaikki maksaa, mutta nuo nyt vaan saa kaiken ja me ei mitään B) No sitähän se on, mutta nyt näin onnekkaasti!

Sitten taas jos lähtisi kevättakkien ompeluun niin olisi jotain blogattavaakin joskus. Kuvaksi nyt kuitenkin kauneimmat Barbapapat huiskuttelmaan teille!

Kirpparipäivä

Pikaiseen kävin neitien kanssa kiertämässä kierrätyskeskuksen ja antiikki-kirpparin. Kierrätyksestä ei tällä kertaa tarttunut yhtään mitään, siellä oli kyllä hienot puna-valkoraitaiset verhot, varmaankin -70 luvulta. Raitojen leveys oli jotain 6 cm näin muistelemalla arvellen. Johonkin ne olisi kyllä voinut käyttää, vaikka vuoreksi takkiin tmv. Jotenkin tuo ihan punaisen punainen ei nappaa edes lasten vaatteissa, joten sinne jäivät. Joskus vielä harmittaa jotain tehdessä, kun niitä en ottanut.

No kirpparilta löytyi neidille farkut, 5e, uudenveroiset 104 senttiset. Juurikin olen katsellut että entiset 'paremmat' farkut ei mene enää kauan, vaan jäävät kohta pieneksi. Kotona neiti harvemmin haluaa farkkuja laittaakaan, mutta joskus jonnekin lähtiessä ne pitää olla, kun iskällä ja äidilläkin on. Lisäksi reippaasta hammaslääkärikäynnistä palkkioksi ostettiin Viiru ja Pesonen-kirja, ne on olleet tykättyjä viimeaikoina. Sitten äidin löytö oli Pinokkio, jossa myös tietysti Hyödyllinen elämänviisaus loppulehdillä, ajan hengen mukaan. Kirja lienee kuulunut jonkun kirjakerhon valikoimaan menneillä vuosikymmenillä. Taidan tietää jonkun kenen kirjahyllyyn tämä sopisi...

Norsu- sekä maatilapaitoja

Ehdinmpä taas omiakin juttuja ompelemaan ja bloggaamaan töiden välisssä. Viikonloppua edeltänyt työryysis on onneksi ohi ja norsupaidat syntyikin sukkelaan. Oli ne tosin leikattu viimeviikon alkupuolella jo ennen kuin kankaat päätyi vallan muuhun käyttöön. Kumma kun kaikki kankaat näkyy vaippoina minun silmiini. Onko teillä muilla samaa ongelmaa? Mistäköhän johtunee?

Molemmat neidit sai siis norsupaidan, pienemmälle ruskea, isommalle lime. Molemmissa on paikallisesta kangaskaupasta ostettua reippaan pinkkiä trikoota kaula-aukossa ja helmassa. Hihat käänsin ja ompelin jousto-ompeleella. Paitojen kaavat on Ottobre-lehdestä.

Heti kankaiden tultua varsinkin isompi neiti ihastui maatila-kankaaseen, jonka tilasin lähinnä pienemmän paidaksi. Onneksi sitä oli reilusti ja molemmat sai paidan tästä järkyttävästä kankaasta. Jotenkin tuosta vihreän sävystä tulee sellainen -80 tai -90 luvun collegepaita mieleen....  Pienempää paitaa en löytänyt kuvaan, pyykkikorin pohjalla varmaan, mutta paidat on samanlaiset; kanttasin helman ja hihansuut punaisella trikoosuikaleella ja kaula-aukkokin sai samaa kangasta  resorin korvikkeeksi.

Voi tätä kaikkea ihanuutta..

No, Nyt Ne Tuli! Ja omavaltaisesti bloggaan vilauksen myös muiden tilanneiden kankaista. Voi miten nämä näyttääkin herkullisilta kun näitä on paljon ja monissa ihanissa väreissä!

Kankaat on yllättävän paksua laatua, trikoot siis. Ja niillä taitaa siellä Ruotsissa olla jotkut erit mittayksiköt kuin suomen kangaskaupoissa. Kaikkia, ainakin niitä mitkä pikaiseen mittasin, on leikattu mukaan reilulla kädellä. Itselleni tilatuista paras oli maatila-kangas, jossa ylimääräistä oli melkein 20 senttiä :o

Eli rutkasti hyvää palautetta teille Jofotex! Minusta tuo toimitusaikakaan ei erityisen pitkä ollut. Maksoin tilauksen 25.3. ja eilen, eli 8.4. olisivat olleet jo haettavissa Valintatalosta.  Väliin sopii pääsiäinenkin ja monta viikonloppua, sekä piiiitkästi matkaa ja maksun perillemenopäiviä.


Näistä kuullaan varmasti lisää myöhemmin!
Kiitos mukana olleille tätäkin kautta! Seuraava tilaus sitten Mjukatygeriin *viheltelee*.

Niin ja pikkuvinkkinä, OnniBumilla on nykyään fanisivut Facebookissa! Sinne kuulemma kannattaa liittyä :D

Omena-lakkeja joustofroteesta

Lakkimania yrittää iskeä, tai sitten koukuttavat blogit joita seurailen. Pakko oli tehdä Tassunjälkiä-blogistakin löytyviä lakkeja lapsille, kun kaavakin oli niin helposti saatavilla. (linkki blogiin ja kaavaan löytyy blogilistastani).  Vanhempi neiti halusi ehdottomasti hiipallisen lakin ja minä sain vielä valita nuoremman neidin version. Aplikoitu omena on kieltämättä sukua lähde-blogin omenoille, mutta omalla kädellä sen muodot kuitenkin piirsin. Olin jopa niin reipas että jaksoin käyttää aplikoinnin apuna tukikangasta, kannattaa näköjään tuollaisia venyviä materiaaleja ommellessa.

Ruskea kangas on joustofroteeta ja kantit itse vinoon leikattua trikoota. Värit on sitä mitä kaapista löytyi, mutta silti herkulliset ja sopivat hyvin yhteen. Mitään näihin sopivaa ulkovaatetta meiltä ei vielä löydy, mutta pitänee korjata asia :D  

Onkohan nämä oikeastaan aika syksyisiä kuitenkin? Sopiikohan ne silloin enää päähänkään..hmm?

Viimeinen lakki on ihanan pieni ja päässee lahjaksi. Muutamia muitakin lahjoja olisi kiva saada aikaan, mutta aika ei tahdo riittää.

Ja sitten tunnustus: Jofotexiin lähti tilaus muutama päivä sitten ja nyt malttamattomana odottelen, kuinka nopeasti kankaat sieltä kotituisivat. Kimppatilauksen puuhaajana itseltä karkasi vähän mopo käsistä kankaiden määrän suhteen, mutta eiköhän niille ihanuuksille löydy käyttöä.

Keltaista ja oranssia

Neidille valmistui ystävältä saadusta kankaasta aurinkoinen liivimekko. Olalle iskin nepit ja yläosa on vuoritettu samalla kankaalla.  Kangas lienee alunperin ollut verhokappa, ja jo ystäväni oli pelastanut sen kierrätyskeskuksesta ja leikannut liivimekon etu-ja takakappaleet. Minun tarvitsi vain ommella ja leikata kappaleiden mukaan vuorikappaleet, helppoa ja nopeaa!

Uusi monsteri-puhelin tarvitsi mielestäni pehmusteet kovaa maailmaa vastaan ja lopultakin keksin edes vähän käyttöä pirteille puuvillalangoilleni. Lisäsin ompelukoneella tarrat ja pisteeksi iin päälle pääsi SYSVYltäni saatu kaunis huopakukkanen, juuri minun väriseni! 

Upeasta SikSakSis -blogista (linkki blogilistassa) bongasin ihastuttavan retron Lentokonelakin ohjeen, se piti heti totetuttaa ja suunnittelen antavani lakin lahjaksi ystävän vauvalle.

Kaakkua kansalle

 Auringon lisääntyessä meidän keittiössä, lisääntyy näemmä into kokeilla uusia reseptejäkin. Herkullista valkosuklaa-lime hyytelökakkua, olkaatte hyvät! Niin ja harmittaako kun ette sattuneet meille kahville viime sunnuntaina? 

Appelsiinipuukin näyttää kukoistavan, ja täytyy ihan jakaa tämä iloinen perhetapahtuma täällä blogissani, puusta nimittäin löytyi kaksi hedelmän tekelettä! Nyt mielenkiinnolla odotellaan kuinka pitkään ne sinnittelevät ja tuleeko niistä lopulta oransseja. Puuhun paistava aamuaurinko on ilmiselvästi tehnyt tehtävänsä.

Tänään sitten makeanhimossa testasin Turkinpippurirouhepussin kyljestä löytyvää marenkiohjetta. Luulin että 15kpl:tta on vähän, onneksi en tehnyt enempää. Ovat nimittäin U-S-K-O-M-A-T-T-O-M-A-N äklönmakeita. Eli suosittelen!  Paistoin leivinuunissa, se kun eilisen jäljiltä näytti liki oikeita lämpötiloja.

Säärystimet ja Brion vetolelu

Jo syksyllä taisi must-to-do listaltani löytyä säärystimet. Nyt ne vasta tuli tehtyä, mallineuleen pitsi on Ullan arkistoista, Nukkumaijan unisukista. Lanka on seitsemää veljestä, ja kerrankin oli mieluinen väri tarjolla. Tein säärystimeen molemmille puolille tuon kuvion ja väleihin kaksi kahden silmukan palmikkoa. 

Alemmasta kuvasta tuon pitsineuleen erottaa vielä vähän selvemmin. Kuviossa on vain neljä erilaista kerrosta, joista kolme on samanlaisia, joten malli on helppo muistaa.
Kuvaan pääsi myös joulupukin meille lahjoittama vanha BRIOn vedettävä lelu. Todella liukas liikkeissään, ja kulkee myös 'ylösalaisin'.  Voikohan tuo oikein päin ollakaan, vai onko se aina ylösalaisin? Milläköhän luvulla tuo on valmistettu?

Nukenvaatteita, osa 2

Tässäpä sitten lopulta valmiiksi asti kyhättynä omien nukkejen garderobia. PUL-kankaan jämistä tehty ulkoiluhaalari ja samassa kuvassa oleva kierrätyskankaasta tehty mekkonen, sekä virkattu pipo ovat jo vanhempaa tuotantoa, muut lähiviikkoina ja päivinä valmistuneita.

Vaaleanpunaisen haalarin omistaa kuvien Herra Virtanen, sievä tyttönen siis, joka on isomman neidin ensimmäinen ja rakkain. Useasti hukattu ja yhtämonesti löydetty, onneksi. Virtsu on viettänyt yötään mm. miehen työkaverin halkopinojen välissä ja sitä on ommeltu ehjäksi useampaan kertaan.     

Vaatteiden kiinnityksenä on enimmäkseen tarranauha, mitä on helppo käyttää lapsienkin. No, ainakin riisuminen jo sujuu. Olisikohan sittenkin pitänyt laittaa oikein tiukoilla nepeillä kiinni, niin vaatteet ehkä pysyisivät hetken aikaa nukkejen päälläkin? 

Kaavat on mukavan simppeleitä, kaula-aukossa ja hihoissa ei tainnut olla lainkaan eroa etu- ja takapuolella, joten minä puen kiinnityksen selkään ja neiti eteen.

Tykästyin tuohon raglanmalliseen puseroon ja sitä muunnelleen tein kai jokaisen yläosan. Kaavahan oli alunperin tuon suurimman nuken (eli Isän :D ) kokoinen, mutta pienensin sen itse kokeilemalla pikkunukkejenkin kokoon. Keskikokoinen nukke (eli Äiti-nukke) taas oli mittasuhteiltaan jotain aivan muuta. Pää on valtavan suuri, mutta vartaloon sopivat kohtuu hyvin nuo pikkunukkejenkin vaatteet. Hupusta piti siis tehdä järkyttävän iso muuhun vaatteeseen nähden. Tummansiniset velourpotkarit neiti nimesi heti farkuiksi. 

Sekoite-villaa ja Auringonkeltaista

 

Kirpparilta käteen tarttui ihan kevään kunniaksi keltaista, oranssia ja ruskeaa villa-sekoitelankaa. Mainittiin olevan kierrätysvillaa, joten tarkat materiaali prosentit ei ole tiedossa. Lanka on hitusen karheaa, mutta ihanan paksua ja muhkeaa kuitenkin. Vielä kun tietäisi mitä noista tekisi? :D Luultavasti ennenmmin jotain sisustukseen kuin kenenkään päälle.

Ylemmässä kuvassa on aiempaankin postaukseen päässyt sitruspuu, silloiset kukat ei edenneet kuin pieniksi hedelmän raakileiksi, joita tälläkin hetkellä löytyy muutama.  Puu ja sen ruukku on ihan lemppareitani olohuoneen sisutuksessa.

Seuraavalle sijalle päässee Kettutyyny, joka on siskoni käsialaa. Kettutyynyn kuva on käsinhuovutettu ja päälle on tehty ompeleita jollain merseroidulla puuvillalangalla tai vastaavalla. Tausta on kaunista oranssia kangasta, ehkä käsin värjättyä sekin. Nyt sitten syyhyttäisikin hankkia uusia keltaisia verhoja, tai vihreää ripauksella keltaista.

Keittiökin  on keltaisen vallassa; ainakin viisi vuotta vanha orkideani on taas tehnyt kukkasen ja ruokakaupasta en päässyt ulos ilman tulppaanikimppua. Jopas oli keväistä aamuauringon paistaessa, sekä kukille että minulle. Orkidean takana komeilee vielä uusi Kahvin Kuningas, jonka kävin takuuseen hakemassa, joten aamukahvitkin on taas kahvin makuisia.

Nukenvaatteita, osa 1

Nämä valmistuivat jo aiemmin, mutta työt kummasti haittaavat harrastamista, joten bloggaaminen on ollut hidasta. No nukenvaatebuumi iski, tosin ensin ihan myyjäisiä varten, minne tämä ensimmäinen kasa lähti jo kokonaisuudessaan. Hyvin teki kauppansa ja vaatteet saivat, toivottavasti, huolehtivat kodit.

Kannattaa talkoillessa ottaa mallia meidän mahtavasta systeemistä, että ensin tavataan ja vaihdetaan kankaita niin ettei tarvitse omista 'jo nähdyistä' kankaista ommella, vaan saa valita ne uudet ja innostavat sieltä kaverin kankaista. Huvittavaa, mutta niin totta.  Pitäisi tuollainen vaihto järjestää isompienkin kankaiden kesken, niin tiedä vaikka innostuisi lapsille tai jopa itsellekin ompelemaan ja samalla kangaslaatikoiden pohja häämmöttäisi hieman lähempänä.

Piirsin itse nuken tavallisten housujen kaavaan tuollaisen yksinkertaisen kärkiosan. Jotenkin ihmettelen miksi niitä ei aina nuken vaatteissa ole, kun sukat tai kengät on niin onnettoman pieniä ja aina hukassa. Muutkin vaatteet on melkolailla sovellettuja valmiista kaavoista. En taida edes kyetä sellaiseen ohjeen kohta-kohdalta lukemiseen saati toteuttamiseen.

Alla taustalla on kasa nuken kylpytakkeja, jotka ei kunnolla taida näkyä. Kauppa kävi niilläkin, tokihan kylpyyn pääsevät nuket takinkin tarvitsevat.

Olisitko arvannut että neitejä, varsinkin isompaa, jäi sitten harmittamaan kun hienot ja moneen kertaan sovitetut vaatteet eivät jääneetkään leikkeihin? Eli ei kun jatkamaan myyjäisrutistuksen jälkeen, ja omatkin nuket on nyt saaneet lisäyksiä garderobiinsa.  Ne tosin pitäisi vielä kuvailla...joten nukenvaatteita tiedossa lisääkin.