Nukenvaatteita, osa 2

Tässäpä sitten lopulta valmiiksi asti kyhättynä omien nukkejen garderobia. PUL-kankaan jämistä tehty ulkoiluhaalari ja samassa kuvassa oleva kierrätyskankaasta tehty mekkonen, sekä virkattu pipo ovat jo vanhempaa tuotantoa, muut lähiviikkoina ja päivinä valmistuneita.

Vaaleanpunaisen haalarin omistaa kuvien Herra Virtanen, sievä tyttönen siis, joka on isomman neidin ensimmäinen ja rakkain. Useasti hukattu ja yhtämonesti löydetty, onneksi. Virtsu on viettänyt yötään mm. miehen työkaverin halkopinojen välissä ja sitä on ommeltu ehjäksi useampaan kertaan.     

Vaatteiden kiinnityksenä on enimmäkseen tarranauha, mitä on helppo käyttää lapsienkin. No, ainakin riisuminen jo sujuu. Olisikohan sittenkin pitänyt laittaa oikein tiukoilla nepeillä kiinni, niin vaatteet ehkä pysyisivät hetken aikaa nukkejen päälläkin? 

Kaavat on mukavan simppeleitä, kaula-aukossa ja hihoissa ei tainnut olla lainkaan eroa etu- ja takapuolella, joten minä puen kiinnityksen selkään ja neiti eteen.

Tykästyin tuohon raglanmalliseen puseroon ja sitä muunnelleen tein kai jokaisen yläosan. Kaavahan oli alunperin tuon suurimman nuken (eli Isän :D ) kokoinen, mutta pienensin sen itse kokeilemalla pikkunukkejenkin kokoon. Keskikokoinen nukke (eli Äiti-nukke) taas oli mittasuhteiltaan jotain aivan muuta. Pää on valtavan suuri, mutta vartaloon sopivat kohtuu hyvin nuo pikkunukkejenkin vaatteet. Hupusta piti siis tehdä järkyttävän iso muuhun vaatteeseen nähden. Tummansiniset velourpotkarit neiti nimesi heti farkuiksi.