maanantai 25. huhtikuuta 2011

Jämälankasukat

Talven aikana olen kaikki viimevuotiset villasukat kävellyt puhki (pitäisi ehkä istua enemmän). Kevät on tuonut vimman tuhota varastoja, joten neuloin kahdesta jämälangasta raitasukat; väriä vaihtava on Novitan Ticoticoa ja oranssi Novitan Floricaa. Onneksi tein molemmat jalkaterät valmiiksi ennen varsia, koskapa niihin varsiin ei olisi lanka riittänytkään. Varsissa lisänä siis jotain maanläheistä vihreää lankakorin pohjalta, ja yläreunassa vielä raidat jämälankoja.
P.s. Piti ihan tarkistaa mitkä viimevuotisista sukistani on oikeasti puhki, ja mitkä vain kulahtaneet kovasta käytöstä: Sandnes mini palett superwash -langasta neulotut on rehellisesti rei'illä, kuin myös Novitan Nalle-lankaiset, sensijaan Step-langasta neulotut on 'vain' nyppyiset ja pohjat on täynnä sinitarraa(??!!).

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kasaritakki 4-vuotiaalle

Ja taas kerran... öh..tuli tehtyä jotain hieman outoa. Malli ja yksityiskohdat on sopivat, mutta kangasvalinta taas mielenkiintoinen. Ainakin saa olla tarkkana millaiset housut ja lakin tämän kanssa kelpuuttaa ihmisten ilmoille. Toivotaan tälle jotain pientä haaveria heti alkuunsa, niin on hyvä syy tehdä uusi vähän hillitymmästä kankaasta. Ja alentaa tämä samantien kotipihatakiksi. Neiti tykkää kyllä.

Kaavat on moneen kertaan muokatut omat tekeleet, koko noin 110cm. Etukappaleen kukan kohdistus onnistui onneksi hyvin. Hupun mallia muokkasin tarkoituksella niin, että päälle ei tullut saumaa, vaan kukka sai jatkua kokonaisena. Hupun reunaan ja selkään ompelin kuminauhakiristykset, kuten myös hihoihin, etteivät ole turhan pitkät. Taskut tein mallia napinläpi, ja kätevät tuli, pitäisi viitsiä useamminkin. Paikkataskuja en näin levottomaan kankaaseen edes suunnitellut.

Alareunaan tietysti merkki, punahilkka taas. Niin ja se kangastunniste, eli Ikea/suunnittelija/vuosiluku, jäi hupun reunaan kuminauharypytyksen kohdalle. Ei häiritse silmää, mutta on löydettävissä taas.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Haaste

Sain Hillalta haasteen, kiitos tästä! Muutama päivä meni vastausta miettiessä, mutta sehän olikin sitten lopulta itsestäänselvyys, kunhan sen oivalsin. Eli:
 Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla miksi valitsit juuri kyseisen esineen. Lähetä haaste 5:lle.
Minun valintani on vuodelta -70 peräisin oleva Union Special, kolhuinen tonninpainoinen teollisuussaumuri. Kas minunhan ei ole tarvinnut vuoteen rähistä oikuttelevalle saumurille, tai harmitella paksujen samettien tai ohuiden sifonkien saumurointeja. 
 Ahkerasti on tällä koneella ommeltu; paininjalanvierestä loistaa kirkas metalli.
Moottorin tasainen hurina takaa ompelurauhan, en taatusti kuule mitä minulle muualta talosta huudellaan. Näitä polkimia on tainneet polkea muutamat jalat jo ennen minua. Koneen ostin jo hieman iäkkäämmältä naiselta, joka oli tämän kotiinsa pelastanut 90-luvulla lopettaneesta verkapuku-tehtaasta. Tälläisestä toimintavarmuudesta pitäisi muistaa iloita!
Haasteen laitan eteenpäin ainakin seuraaville blogeille: 
Olkaapas hyvät!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Vauvoille housuja

Ihanaa kun jonkinlainen ompeluinnostus on taas löytynyt. Kankaanpaloista syntyi vauvalahjoiksi n. 56 senttisiä velourhousuja pitkillä resoreilla, jotka voi kääntää tarvittaessa kaksinkerroin. Nauhat edelleen Michaels Stoffeckelta (tjsp). 


Turkoosien ja ruskeiden housujen luonnonvalkoinen 'resori' on ohuen ohutta bambujoustofroteeta. Luonnonvalkoinen väri tekee noista ruskeista sopivan unisex-väriset, kun lahjottavan vauvan sukupuoli ei ole vielä tiedossa.
Yhdet turkoosit housut jäi vielä odottamaan resoreita, kaupasta kun oli sopivan ruskea resori juuri loppunut, mutta onneksi sitä oli jo tilattu lisää.... ostelin sitten kuitenkin ihanaa turkoosia, limeä ja luonnonvalkoista, jos vaikka johonkin keksisi käyttöä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Tuunattu äp-makuupussi

Niin sitten taas minäkin, muiden perässä. Tuunasin vuoden 2006 äitiyspakkausmakuupussin uuteen kuosiin, ja kas, sitähän voisi vaikka käyttääkin joskus. Tähän asti kuosi oli beigepohjainen, kuviona jotain haaleita nalleja ja ruutuviivoja, muistaakseni, minä kun unohdin sen samantien enkä tarkoituksellakaan halunnut siitä kuvaa... Hyvää oli se, että vetoketju ym. ovat valkoiset, eikä mitkään mintunvihreät.


Marimekon kangas oli valmiina kaapissa, tosin kahdessa osassa, mikä kyllä harmitti. Harkitsin jo uuteen kankaaseen investointia, mutta järki voitti ja sain taas kangaspinoa vähän pienemmäksi. Terenauha yrittää naamioida tyhmää kuvion vaihtoa, ja sisäpuolelle taas piti saada tunnisteet kuosikankaasta tulevia vuosikymmeniä(?!) varten. Toteutin koko pussin neulaamalla reunat kohdilleen ja tikkaamalla päältä.