keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vauvalahjus ja lapaset



On jopa tällekin syksyä vähän puikot neuloneet. Sain aikaan lapaset, ihan itselleni. 


Malli on saanut vaikutteita Muita ihania-blogin aalloista, mutta itsepä ne kuitenkin ruutupaperille piirtelin, kun en mökkeillessä saanut puhelimella kätevästi auki auttavia mallikuvia.

Ystävä sai pienoisen vauvan, ja hänelle ompelin Viljamin pandoista bodyn, raitatrikoosta (omat) suosikkihousut, sekä settiin sopivia tumppuja. 


Pakkaus on kierrätetty, taidettiin nimittäin saada omalle nuorimmalle jotain ihanaa (marimekon) vaatetta tässä paketissa. Mulla niin lopahtaa tekeminen siihen kun vaatteet on valmiit. Kaunis, tyylikäs kiitos, pakkaaminen tuntuu (enimmäkseen) aivan tähtitieteeltä, samoin kuin kortin askartelu(??!) tai sama homma siinä, että saan kyllä leivottua hyviä muffineja, tai piirakkaa, mutta se päällinen ja koristelu; sen suunnittelu ja toteutus meneekin sitten liian hankalaksi. Lopptulema on monesti sellainen röpöstys, samaa luokkaa kuin tein joskus ala-asteella jo.


Äh, ehkä minä voisin osata, mutta into siitä jo puuttuu ja vaikea saada aikaan. Olisko diagnoosia? Vai saanko vain itseni tuntien skipata tuon kortti ja pakkaus vaiheen lahjoista (jos ei ole sopivaa lahjakassia jemmassa)? ja unohtaa muffineista kuorrutukset?


torstai 5. marraskuuta 2015

Metsolan pisarat ja Marimekon Mansikkavuoret


 Oijoi sentään, tämähän meinaa kuitenkin pyörähtää siihen että saan laitettua instaan ensin monia juttua, ja sitten vasta blogiin. Tänne nyt kuitenkin syntyy enemmän tätä sanallista asiaa, instaan pikaisia räpsyjä sen hetken tekemisistä. Niin, no samat tai puolisekuntia erit räpsyt päätyy kyllä tännekin. Kameraa siis tulee kuljetettua entistä vähemmän mukana missään (paitsi mies kuljettaa sitä metsällä..mutta en postaa haukkuvideoita..toistaiseksi :D )


Poikanen, nuorempi sellainen, kohta jo puolivuotias! kasvaa hurjaa vauhtia, hurjempaa kuin muut ikinä tuossa vaiheessa. Pipot ja tumput ompelin taas uudet, ja tälle pojulle sain tupsunkin laittaa, pyöräkypärä kun ei vielä ole käytössä. 

Tämä mintunvihreä on oikea väri, kangas metsolan trikoo ja vähän paksumpi vuori.

Ja se penkkiprojekti.. niin. se valmistui vähän edellistä reippaammin. Hitainta oli päättää laitanko Mansikkavuoret oikein vai väärinpäin, tai kumminko päin ne tuollaiseen tuoliin kuuluisi edes tulla että ne olisi oikeinpäin? 



Ihanaihana aurinkoinen penkki nyt meillä!   Kangas on markiisia, jonka ystävä toi Marimekon ysmyistä, eli pitäisi olla kestävä.  Vielä jos laittaisi jonkun tekstiilisuoja-myrkyn päälle, niin olisi kaunis kauemmin! 


p.s. päivitin joku aika sitten muutaman valmiin vaatteen tuonne myytäviin :)