lauantai 31. maaliskuuta 2012

Ruiskukka-mekko ja puhelinpussi

Kuinka saadaan aikaan kevätsiivous? Vastaus: varaamalla kotikutsut, joita ennen iskee armoton vimma siivota, siivota ja siivota. Ja vaihtaa verhot. Ja järjestellä kaapit. Ja oksennustauti jokaiseen vuorotellen. Verhojen, joista kuvia kun keittiö on taas siisti, lisäksi viimepäivien ompeluksia on olleet mm. tilattu kännypussi ja liivimekko Ruiskukka-kankaasta. 

Ihania molemmat, mutta heti minut jättämässä. 


Kännykkäpussin idea oli toive tilaajalta, hiemanhan tämä muistuttaa erästä kaupassa nähtyä mallia, mutta ulkoasu on vähän toinen. 

 
Päällinen tekonahkaa, sisällä ärhäkän pinkkiä trikoota, jolla tein myös kanttaukset. Klipsi käyttämättömästä mainos-avainnauhasta. Toisella puolella myös tasku esim. kortille tai suurille seteleille.


Liivimekon kaava oma, koko 86. Kangas siis Metsolan Ruiskukka.


p.s. otsikonkeksintäsuoni taas ihan pulppuaa ideoita.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

One piece for my baby



Niin sitten minäkin, vaikka en aikonut. Ompelin jumpsuitin, toiselta nimeltään one piecen ja kolmannelta nimeltään haalarin. Marraskuussa näin ensimmäiset järkyttävät kokopuvut kaupoissa, vieläpä neonvärisinä ja aikuisten koossa ja fiilis oli never-never-luokkaa. Tämä on kuitenkin vain kokoa 74cm, kaava taas oma aikaansaannos. Halusin raglanhihat, halusin sivusaumattoman ja takasaumattoman. Ja halusin hupun. Ja halusin kapeahkon retron mallin. 


Kaavojen piirtäminen on oikeastaan ihan kivaa, ainakin näin randomina. Kaavojen jäljentäminen lehtien kaava-arkeilta sen sijaan ei ole kivaa. Olen jopa muutamana päivänä pyöritellyt mielessäni ideaa tehdä toiveiden mukaisia kaavoja myyntiin, käytännön toteutus on kokonaan miettimättä.


Leena Rengon suunnittelema Kruunu-velour Ikasyriltä, hupun sisuksena oleva musta trikoo leikattu vanhasta paidasta, resorit Hannan Kankaasta. Pikku kämmejäkin tähän haalariin sopii, mitäs ompelin niin innoissani etten ehtinyt loppuun asti ajatella. Hupun olisi voinut ommella niin ettei kaula-aukon sauma jää ollenkaan näkyviin, ja alavaran olisi voinut laittaa fiksummin, mutta eipä nuo käytössä paljon näy.


Pitkästä aikaa myös kirpparilta tarttui mukaan jotain bloggaamisen arvoista. 2 eurolla koon 21 kengät poikaselle. Ihanat, todella hyväkuntoiset ja niin makeat. Pesin resorit varovasti käsin, valkoiset raidat kun oli vähän likaiset. <3 tykkään näistä.


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kesä saattaa tulla

muoks. lisäsin loppuun sovituskuvan.
...mutta meille tuskin vielä pitkään aikaan. Ensimmäinen hellevaate on kuitenkin jo nyt ommeltu. 


Inspiraatiosta saa kiittää monen kankaan suunnittelijaa Johanna Ahlardia, jonka blogista tämän mekon tapaisen piirroksen bongasin. (ja pitihän minun tuota kesä-kangastakin tilata, kun sitä ikasyrillä vähän aikaa sitten vielä oli, hups.)


Kaavan piirtelin itse pienemmän neitin (huonosti otettujen) mittojen mukaan, mutta siitä tulikin leveydeltään sopiva K:lle, eli isommalle neidille. Pituus jäi ehkä vähän miniksi, mutta mietin josko jaksaisin purkaa helman ja vaikkapa kantata sen, niin käänteestä saisi 3-4cm lisää pituutta.


Kangas on Metsolan Ruiskukkaa, resori Hannan Kankaasta. 


Ja ei, en varsinaisesti tykkää kanttaamisesta, vaikka se helpolta vaihtoehdolta nykyisin tuntuukin.
Muoks. Lisätäänpä vielä se sovituskuvakin, se kun tuli neidin kanssa puheeksi ja heti piti päästä keikistelemään B)

 

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kantattu Ankka-takki

Kirpparilöytö-kankaasta ompelin poikaselle kevättakin, koko n. 80cm. Sisäkankaana on fleece paikallisesta kangaskaupasta ja takki on kantattu resorista leikatulla suikaleella.


Kaavan piirtäminen aloitettu pöydällä lojuneesta Ottobren Villi Viikinki-kaavasta.  Levensin mm. hihakappaleita olkapäiltä monta senttiä, madalsin etu- ja takakappaleiden kaula-aukkoja ja lisäsin hiippahupun. Takakappaletta pidensin ja pyöristin.



Kanttaamalla takki oli tosi nopea ommella; ei alavaroja, ei pussituksia jne. Taskutkin päätin jättää tekemättä; näin pieni ihminen kun ei niitä vielä tarvitse ja kuviollinen kangas ei välttämättä taskuja kaipaa. 

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kristallimuovikokeiluja

Ei taas nämäkään kokeilut menneet ihan kerrasta putkeen. Ensimmäiseen tarpeeseen löysin pussukka-materiaaliksi makaronipussin. Kristallimuovia tajusin OE-keskustelun jälkeen ostaneeni kangaskaupasta kangaspöytäliinan päällä pidettäväksi suojaksi, ja sitä oli pakko päästä silppuamaan ja kokeilemaan mm. makee designin käyttämää tekniikkaa.  Pussukasta tuli muuten ihan ok, mutta suunnitteluvaiheessa hauskalta tuntunut läpinäkyvä osa pussukan laidassa ei ollutkaan valmiina yhtään hauska, siitä kun näkyy langaspätkiä, saumanvaroja ja ompeleita pussukan ja vuoren välistä...  

Taustalla vastikään virkattu kori trikookuteesta.  <3 tuo väri.

Sitten ostin karkkia että saan hienoja karkkipapereita. Luin vinkin, että ne kannattaisi silitttää varovasti liimatukikankaaseen kiinni, jolloin ompelu olisi helpompaa. Silitin, ja ompelin pussukan valmiiksi kääntämistä vaille. Kääntämisen jälkeen paljastuikin sitten inha totuus. Liima ei pitänytkään karkkipapereita tukevasti paikoillaan, vaan minulla oli tyylikäs pussukka jossa kuosina: irrallisia ja repaleisia kettukarkkipapereita tukikankaan ja kristallimuovin välissä. hmm. Seuraavaan pussukkaan tikkasin siksakilla karkkipaperien reunat tukikankaaseen, yritin muutenkin ommella ja kääntää pussin murjomatta sitä turhaan.

ps. ei hyvältä näytä tuo käyrä taustalla. Nokia varmaan?
Vetoketjutkin on kolhoja näihin pussukoihin, mutta minkäs teet kun tulee tarve tehdä pussukoita eikä muita vetoketjuja löydy kaapeista.  Kristallimuovia muuten on halvalla metrihinnalla paikallisessa jessissä myytävänä, jos joku kaipaa.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Lykke i skogen ja kranssin koristeet

Näiden piti olla hauska yllätys miehelle, ajalla ennen huopalapasten pyyntöä ja toteutusta. Löysin netistä ohjeen, joka huvitti ja heti kuvittelin millaisia tilanteita tälläiset kivat kirjoneulelapaset tulisivat aiheuttamaan. Ja onhan ne jo aiheuttaneet: Anoppi käydessään huomasi nurin päättelyä odottavat lapaset pöydällä ja toki niitä tutkimaan. Minä siinä sitten hekottelin kultaisen anopin vieressä kuviolle..ei ehkä ole hänen ominaisinta huumoriaan nämä.




Ja piti tosiaan. Viksu vaimo(=minä) tulosti kuvio-ruudukon ja kiikutti sen piiloon lankakoriin, mutta jätti tietysti nettisivun johonkin välilehteen auki. Illalla kuuluikin koneelta miehen hörähdys kuviolle.  Tein kuitenkin loppuun, ja joko mulla oli liian paksu lanka, liian löysä käsiala tai liian lyhytsorminen perhe, kun kuviota oli pakko lyhentää, muuten lapaset olisivat olleet toista metriä liian pitkät. Tai sitten tein peukalon iha väärään paikkaan, luultavasti.  

Saas nyt nähdä mihin nämä joutuu, ehkä joku onne(llinen)ton saa nämä lahjaksi joskus jossain, tai saattaahan nämä jäädä omaankin käyttöön. 


Syksyllä sammalpalloja tehdessä mainitsin anopin tekemän sammalkranssin, joka on vähän kurjistunut jo talven aikana. Koristeena olleet omenat ovat pikkuhiljaa poistuneet keskuudestamme, joten uutta väriä piti saada. Punaista niinkuin talokin, kauan mietin sisääntullessa mitä se voisi olla. Lopulta sitten ompelin tähtivelourista sydämet roikkumaan ranssin keskelle. 

 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Mekkotunikat kaikilla mausteilla


Mustat velourtunikat erivärisillä mausteilla siskoksille, mahtava idea Asiakkaalta, jolle nämä tilauksesta ompelin. (Minullahan on toiminimi, ja mielelläni ompelen aina vaippatöiden ohella myös vaatteita tilauksesta.)


Resorit ja musta velour Hannan Kankaasta, oranssit pilvet ja punavalkoiset tähdet Itävallasta Lieblingstückelta, raitatrikoo kangaskaapista. 




Raglanhihaiset kaavat omat, neitejen mittojen mukaan. Irinka-nauhat näissä kuvissa ei vielä olleet paikoillaan, kun arvoin niiden paikkaa ja odotin saumaan ommeltavia saapuviksi. Saumaanommeltavat tietty saapuivat heti tunikojen meiltä lähdön jälkeen..kuvia uusista merkeistä myöhemmin.


Huppu nousee hauskasti kaulalla ylös, ja taskut on toki tärkeät ja kauniit olemassa.


Punainen on suurin n. 5-6v kokoinen, pinkkiraitainen on keskikokoinen n. 4v ja oranssi pienin n. 2v kokoinen.