sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Lahjahuivin suuhun saa jo katsoa

 Hyvää joulunjälkeä kaikille lukijoille! Tässä näin pikainen bloggaus pukinkonttiin menneistä tekeleistä, suurimman osan taisin muistaa ikuistaakin. Jotain toki on vielä keskenkin.

Ensimmäisenä kuvissa kummipojalle lähtenyt kaivuri-pipo ja kauluri samaan sarjaan. Lankana miehen villapaidasta jäänyttä Katian Perua, ja turkoosi jotain muuta jämälankaa.  Toivottavasti kaivuri-kuvio on tunnistettava.  Ohjeet keksitty sitä mukaa kun työ eteni.
Sitten hempeä Rose Mohairista tehty Omppu-huivi, joka lähti kummitytön kaulaa lämmittämään. Tämä olikin yllättävän hidas tehdä esim. noihin Lehmus-huiveihin verrattuna. Harjoituksen puutetta ehkä tämän kuvion kanssa.
 Ja viimeisenä isompi, kahden kerän Lehmus-huivi vanhimmalle kummitytölle, toivottavasti väri ei ole aivan yökyök... Kuva on vaihteeksi huono, mutta jonkinlainen kuitenkin. Tässä lankaa jäi päättelyn jälkeen noin 10 sentin pätkä roikkumaan, joten langan menekki osui aika nappiin :O.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Neulekukkaro (ja vinkki vaippabloggaajille)


Kiitos tonttuselle, kun yhden päivän joulukalenteriluukusta tipahti kukkaron kehykset, eli ne napsuttimet.  Heti näin ne oranssin neulekukkaron reunassa, ja sehän piti toteuttaa.  Lankana vähän puuvillaa, vähän seitsemää veljestä ja vähän tempoa, eli saadakseni paksumman langan, neuloin yhtäaikaa noilla kolmella erinsävyisellä oranssilla, ja lopputuloksesta tuli pirteä.

Kiitos kirjaston, minäkin sain jo luettavakseni uutuuskirjat muutamalta suositulta kirjailijalta. Lankakaupan talvi keskittyi entistä vähemmän neuleisiin ja enemmän Dakotan muffinseihin, mutta ihan viihdyttävää luettavaa taas. Ahernin kirja on vielä alkutekijöissään, mutta edellisten kirjojen lailla luulen senkin olevan mielenkiintoinen kunhan pääsee mukaan. Ilahduin tämän kirjan pienestä fontista ja kohtuullisista rivinväleistä; Viime joulun Ahern uutuus Lahja kun oli venyttämällä venytetty isolla fontilla ja puolityhjillä sivuilla tiiliskiven kokoiseksi.

P.s.  Kaikki TSI-vaippabloggaajat!  Kannattaa käydä linkittämässä vaippabloggaus tai kuva facebookissa OnniBumin sivulla; voit saada palkinnoksi pitkälahkeiset VillaBumit, eli merinovillahousut!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukuusenalusmatto

Niin sitten tämäkin valmistui jo, vaikka jouluun on vielä hurjasti aikaa, eikä kuusikaan ole vielä sulamassa. Ihastuin virkkuukoukussa.fi -sivuilta löytyviin pitsimattoihin, ja kun sellaista sitten jossain sisustuslehdessä vinkattiin joulukuusen-alusmatoksi, piti minunkin rientää ostoksille paikalliseen Käsityökeskukseen. Sopivanväristä trikookudetta ei löytynyt varastosta, joten päädyin sitten ostamaan hieman kalliimpaa ontelokudetta, mikä ei kyllä yhtään harmita. Niin mukava ja nopea oli virkata tasaista kudetta ja lopputulos on siistin näköinen. Tosin omanlaisensa kauneus olisi epätasaisemmassa trikoossakin, mutta tällä kertaa näin. 


Purkamista oli taas luvattoman paljon joka välissä, mutta kylläpä se taas kannatti. Matto ei kupruile, kuten kuvasta näkyy :D  Viimeiset rimpsukierrokset taisin tehdä yhteensä noin kolmeen kertaan, ja lopulta ne kelpasivat. Mitään muutahan en tänään aikonutkaan tehdä...

Koukkuna siis koko 8 ja ontelokudetta mattoon meni 1850 grammaa ja jäljelle jäi huimat 75 grammaa.  Ohjeena käytin epätarkkaa mielikuvaa virkkuukoukussa.fi:n matoista, ja tietysti sovelsin itse purkamisen kautta löytäen sopivan määrän silmukoita ja osioita mattoon. Ja lisätään vielä, että maton halkaisija on n. 110cm.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Outo kalenteriviritelmä ja Lina-pipo

Inspiroivasta  joko knits -blogista löysin aikaa sitten Lina-pipon ohjeen ja se raukka on joutunut odottelemaan toteuttamista jo monta kuukautta. Lankakaupasta omaa pipoa varten oli kuitenkin mukaan lähtenyt kerä oranssia Novitan Tempoa, joka myös odotteli puikoille pääsyä. Päätin sitten soveltaa ja tadaa, kuudestoista yrityskerta toden sanoo ja kaksi kaunista pääsi yhteen.

Silmukoita loin 80, jolloin ne menevät tasan kuvioihin ja kavennuksiin, eli kun ohjeessa pään ympärillä on 12 palmikkoa, on tässä niitä 8. Ennen kavennuksia tein kolme kokonaista kuviota, tosin 8 krs:n väleillä, kun ohjeessa niitä oli 10. Puikkoina nro 8 sukkapuikot, surkea Novitan vanha pyörö kun ei millään taipunut pipon tekoon. Ilokseni tosin Novitallakin näytti nyt olevan uusi taipuisampi tumma kaapeli pyöröissä sen entisen kirkkaan ja jäykän tilalla! 

Viimevuotisille 'Tontun pusseille', eli joulukalenteri-pussukoille piti keksiä systeemi, missä ne pysyvät tallessa ja avaaminenkin onnistuu. Mitään isoa seinän peittävää taustaa en halunnut alkaa virittelemään, osittain säilytyksen, osittain sopivan pitopaikan vuoksi. Kääntelin siis ylimääräisestä sankon rautalankasangasta ympyrän ja kiersin ympärille valkoista trikookudetta. Systeemi myös roikkuu trikookuteiden varassa.  Koristeena on öh...tuollaista tyylikästä punaista lahjanauhaa. Luulen että viitsiessäni kehitän siihen jotain vähän..öh vähemmän tylkikästä.

Pussit on valkoista vanhaa pellavaverhoa ja numeroita varten tulostin sopivalla fontilla numeroita paperille, leikkasin ne paperiveitsellä sabluunoiksi ja piirtelin kangastusseilla pusseihin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Lehmusten varjossa

Kuinka monta tonttulakkia saa 50x55cm kokoisesta punaisesta joustofrotee-palasta? No ainakin neljä.  Pienempi neiti sai oman sopivan viimevuotisen vauvalakin tilalle, ja nuket kasan lakkeja. Nuken lakkien koko määräytyi täysin jäljellä olevien kankaanpalojen mukaan, ja jokaiselle näyttää käyttäjä löytyvän. Nämä pitääkin muistaa kerätä joulukrääsän kanssa talteen sitten joskus joulun jälkeen, niin ovat sitten jouluntuojia ensijoulun alla.

Kuviin niistä ei tietenkään löytynyt enää kahta enempää. Isompi malli on nimeltään Meiya, ja se kuuluu ruotsalaiseen Rubens Barn- perheeseen. Meiya, tutummin Meija, kotiutui meille Minvillasta, ja saa tästedes toimia vaippamallina mm. hulinoidessa.

Edellisen postauksen langoista on kiitettävästi syntynyt valmista. Miehen pipoa tehdessä ei mennyt kauan, ja viikonlopun mökkireissulla oli sopivasti aikaa yhden kerän Lehmus-huivin tekoon. Puikkoina KnitPron 6mm pyöröt. Lanka tosin loppui kun jäljellä oli vielä 13 senttiä pääteltävää, mutta onneksi on lankakori täynnä jämiä, ja sieltä löytyi huomaamaton lanka loppupätkän päättelyyn. Jotenkin koomiseen kohtaan loppui mielestäni.


Puikoilla on nyt toinen Lehmus vihreänsävyisestä mohairista. Nyt se tosin odottelee nurkassa vuoroaan, lanka kun jo ehti loppua, ja tarkoitus on tuosta tehdä isompi kuin oranssista. Oranssi on sopiva tuollaiselle pikkuneidille, mutta hieman nysä aikuiselle tai nuorelle, joten pitänee hakea vihreää toinen kerä pikapuoliin, että pääsee näiden lehmusten varjosta ja jatkamaan taas muita tekeleitä. 

p.s. miehen pipoa näköjään esittelee joku muu kuin mieheni :D  Kavennusohjeet peruspipoon lainasin aiemmin blogatusta Neuleita miehelle- kirjasta.

torstai 25. marraskuuta 2010

Ostin sitten akryylilankaa

Ja pitkästä aikaa tartuin taas puuvillalankaan ja neuloin pikaisesti tiskirätin kolminkertaisella langalla. Rätti saa kuitenkin heti kohta uuden kodin, ja toivottavasti pääsee käyttöön :D  

Tosiaan, niinhän siinä kävi, kuten otsikko sanoo. Lämpimän oranssi-väri olkoon syyllinen tähän hairahdukseen. Suurin osa tuosta ihanan näköisestä mohairista on siis akryyliä, loput sentään mohairia. Ja toiveissa siis että muuntautuvat huiveiksi ennen joulua. Oikeastihan välttelen tekokuituja, kun ne ei millään voita oikeita pehmoisia materiaaleja, mutta nämä jotenkin eksyivät kotiin asti. Voihan nyppy siis.
Kuvassa mukana taas yksi kerä Oliivin-vihreää Katia Peru lankaa, josta tulossa paidan kaveriksi vielä pipo miehelle. Paidasta jäi jämiä, muttei ihan kokonaisen pipon vertaa, huoh. Joten lankakauppaan piti taas lähteä. En raskinut tilata yhtä kerää enää netistä, kun tiesin että tuota saa täältäkin Taitoneulasta. Erä ei tietenkään ole sama, mutta teen sitten vaikka väärän sävyisen joustimen pipoon, jolloin pientä sävyeroa tuskin huomaa.

Blogataanpa vielä uusin kirpparilöytökin, uusin isompi ainakin. Eli hauska rohjo vanhahko arkku muutti meille samalta luottokirpparilta kuin kaikki muukin.

Toivottavasti tämä kuva on se ennen-kuva, sillä toivon joskus ehtiväni tekemään tuolle värille jotain. Mitään vastaavaa tai edes sinnepäin punaista meiltä ei löydy, joten vierastan tuota aikalailla.Toisaalta haaveissa on löytää jostain puusohva aulaan, kulman taakse arkusta, ja haaveilen että sohva tulisi olemaan sellainen kiiltävän petrooli/tumma turkoosi, jolloin tuo saatatisi olla hauska kaveri sellaiselle. Noh, aika näyttää, joskus ehkä luvassa niitä jälkeen-kuvia. Arkku siis säilöö tällä hetkellä polttopuita, mutta noh, olisihan se aikas ihana myös vaikka lankojen säilytykseen...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Inspiraatiota hakiessa

Kirjastosta tarttui kasapäin mielenkiintoisen näköisiä virkkaus- ja neulekirjoja. Nyt siis pikainen bloggaus, kun ne tuli oikein kuvattuakin heti kotiin tullessa. Monet kirjoista tuntui pikaselailun jälkeen melko tylsiltä, mutta kun niitä nyt tarkemmin tutkii ja miettii mitä värejä ja lankoja ja muutoksia ohjeisiin voisi itse soveltaa, alkaakin tekemisen paljous hirvittää. Josko sitä nyt mitään tulee edes aloitettua.


Ommellutkin olen hiukkasen, mutta hyshys..tuotoksia ei valitettavasti voi vielä täällä julkaista, erinäisistä merkillisistä syistä. Numero kympin virkkuukoukussa roikkuu tällä hetkellä maton tekele, joka syö tällä hetkellä tehokkaasti aikaa. Bongasin joko Divaanin tai Kotivinkin joululehdestä Virkkuukoukussa- nimisen firman käsinvalmistaman pyöreän maton ja siinä vinkattiin, että matto käy hyvin myös kuusenalusmatoksi.  Ajattelin tehdä vastaavan oman version, tosin Onteloneuloksesta trikoon sijasta. Lopputulos jää blogattavaksi myöhemmin.

Hauskahko idea Erika Knightin kirjasta Neuleita Miehelle oli seuraavanlainen palmikkohuivi...tuotahan voisi käyttää muutkin kuin miehet, ja taitaisi olla mukavan nopea neulottava paksusta langasta. Tämä kirja oli ilahduttava varsinkin kuvien puolesta, suosittelen!

Muutamista muista kirjoista myös pari sanaa: Alimpana oleva Son of Stitch'n bitch oli yllättävän hauska taas teksteiltään, mutta ohjeet taas minun makuuni hieman oudohkoja. Vaikka kai niistä jonkinlaisella muuntelulla saisi omankin näköisiä...

Wenlan Chian kirja isot puikot, paksu lanka oli oikeastaa näistä karmein, ohjeista ehkä yksi oli sellainen, jota voisin tekemisen ankarassa puuttessa kuvitella tekeväni, mutta makunsa kullakin.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Joo, ihan kohta...

Ah tiedättehän tämän neulomisen, kun ei malta lopettaa. Niin moni uusi työ odottaa valmistumistaan ja suurin osa vielä aloittamistaankin, että vaikea on saada neulomusta laskettua käsistä. Neiti neljä vee jo kyselikin: miksi sinä äiti kokoajan  vaan kudot?  Tulossa on joulukin ja mm. kummilapsille olisi kiva ehtiä tekemään yhtä jos toistakin, mutta omat työt hidastaa niiden aloittamista. Tällä hetkellä työllistää herkullisen värinen Novitan Ticotico, josta on tulossa neideille ohuempia villasukkia entisten paksujen lisäksi.

Seuraava kuva onkin arvoitus: etsi sukkien eroavaisuus:


Ja vastaus kysymykseen on:


Nämä isomman neidin sukat (jalan koko n. 28) on tehty toinen kärjestä, toinen varresta alkaen. Laiskuuttani en jaksanut purkaa hukkaan lankaa niin pitkästi että aloitusvärit olisi kohdillaan, niin kävihän se näinkin. Kantapää on nimeltään Tiimalasikantapää ja helposti ymmärrettävä ohje löytyy Ulla-neuleen sivuilta.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sormikkaat ja neule miehelle

Kuluneella viikolla kunnostauduin pitkästä aikaa myös ulkotyörintamalla kun miehen kanssa rakennettiin lämpöeristetty koirankoppi koiruudelle. No siinähän hajosi itseneulotut lempparisormikkaat, ah mikä hyvä valinta nikkarointikinttaiksi *ylpeänä taas tunnustaa tyhmyytensä. Keskisormi sai huimaa vauhtia rakennuksen edetessä kasvavan purkauman.  Sakset siis käteen ja amputointi vioittuneelle sormelle ja uutta tilalle. Tietenkään alkuperäistä lankaa ei enää löytynyt ja yhtä ohuita vain harvoja värejä. Päädyin Ticoticon pätkään ja sormikkaat on nyt entistä ehommat uuden yksityiskohdan myötä.

Ylpeänä esitän myös vastikään valmistuneen ja jo käytössä olleen miehen villapaidan :D Vastoinkäymisten jälkeen tästä tuli hyvä. Purin siis hihat ja yläosan kokonaan ja jatkoin siitä. Hihoissa on lopulta enemmän silmukoita kuin ohje neuvoo, ja mikä tärkeintä, tein lisäkerroksia yläosaan. Ensin tein muutamia ylimääräisiä kerroksia ennen kavennusten aloitusta, sitten kavensin vähän aikaa ohjeen mukaan ja sitten useita kertoja neuloinkin raglankavennusten väliin 2 'tyhjää' kerrosta yhden sijaan. Ja lopuksi taas ohjeen mukaan viimeiset kavennukset ja välikerrokset. Pelkäsin että tuo kavennusten harventaminen näkyy rumasti valmissa työssä, mutta eihän sitä edes huomaa, joten tylsä työ kannatti.

Lankana Katia Peru, tilattuna Käsityöpuoti Silmu&Solmusta. Puikkoina uudet 6 koon KnitPron Symfonia Wood-pyöröt. Jotka on siis osa puikkosysteemiä, jossa voi tarpeen mukaan yhdistellä erimittaisia kaapeleita ja eripaksuisia ja pituisia puikkoja. Opettelin hihojen tekoa varten vielä magic loop-tekniikan, eli neuloin myös hihat tuolla 80 cm kaapelilla.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Jääkarhu kainalossa


Kiitos ystävän ja ihanan kankaan, syntyi tälläinen Jääkarhu kainalossa-takki. Kangas on Teresa Moorhousen Marimekolle suunnittelema 'Nanuk'.  Googlailimpa ajankulukseni muitakin Moorhousen kuoseja, mutta tunnustan että niistä mitä äkkiseltään löysin, taitaa tämä Nanuk olla kauneimpia. Marimekon suunnittelijoista suosikkeihini kuuluvat ainakin Erja Hirvi ja Kristina Isola reippailla kuoseillaan.

Kuosikankaan vahvikkeena on paksu flanelli ja vuorena valkoinen fleece. Ripustuslenkin alle ompelin merkin kertomaan takin valmistajasta, koskaanhan ei tiedä minne takki vielä vuosien kuluessa kulkeutuu. Jotenkin toivon, että sillä on vielä pitkä elämä edessä. Toinen minkä halusin takkiin liittää tulevien käyttäjien tiedoksi, on käytetyn kuosin nimi, joten leikkasin kankaan reunasta suunnittelijan nimen ja vuosiluvun ja ompelin ne merkiksi takin vuoriin.  Samaan tapaan yritän verhoihin, tyynyihin jne.kaikkiin mahdollisiin ompeluksiin jättää vaikkapa käänteeseen hulpiossa lukevat tiedot kankaasta. Mukava ajatella, että jollekin on joskus iloa näistä tiedoista hamassa tulevaisuudessa.

Takki on kevyesti A-linjainen ja sivusaumoissa on huomaamattoman taskut. Kiitos ahkeran lankojen vaihdon, niitä ei edes juuri huomaa.  Hihoissa pituutta on reilusti tuomassa kasvunvaraa, mutta kuminauhat hihojen suussa estävät nyt niiden valumisen haitolle. Kuminauhat voi kyllä poistaakin sisäkautta, jos ne käsien  kasvaessa ovat haitolla.
Niin ja muistakaa: napsauttamalla kuvaa, ne näkee suurempina ja tarkempina, tosin lataamisen hitauden(!) takia en jaksa enää kovin isoja tiedostoja käyttää...

maanantai 18. lokakuuta 2010

Punaiset vaunut

Kirppujen torilta lähti taas mukaan jotain kodin tukkeeksi. Ihan tosissani kyllä vastustan turhien ajelehtivien tavaroiden keräämistä, mutta mutta.  Näitähän ei voinut jättää ostamatta, kun ne kerran näki ja tavasi hintalapun vielä kolmannenkin kerran epäuskoisena. Kokonaista 12e nukenvaunuista, huh, olisikohan pitänyt tingata?
Vaunut on oikeasti oikein reippaan punaiset eikä tuollaiset oranssinpunaiset, mutta millään ne ei taas näytä siltä kuin haluaisin. Illat on kai jo niin pimeitä, eikä päiväsaikaan taas muistanut kuvata. Sisävalo taas saa kaiken näyttämään kummallisen väriseltä. Vaunut on kuitenkin oikeasti vielä ihanemmat kuin kuvassa. Taitaakohan noista kuitenkin puuttua sellainen päälletuleva peitekangas? Kopan kunnossa ei ole yhtään mitään vikaa, BRIOn kylttikin kiiltää mallikkaasti ja koppa raikas ja puhdas, mutta ratasosasta sentään löytyy vähän ryhmyä katu-uskottavuutta tuomaan.  Vuosiluku lienee jotain 80-luvulta?  


Uusin tilaustyöompelus on postitettu, ja odottelen että omistaja näkee sen omin silmin ennen bloggausta.  Neulominen taas....hmm. Menee sarjaan raskaita tunnustuksia: Neuloin miehen villapaidan viimeistelyjä vaille valmiiksi, mutta siitähän tulikin huono=ahdas hartioista, joten purkuun meni hihat ja yläosa raglankavennuksineen. Tulin mallia zoomaillessa sellaiseen tulokseen, että tarvittavaa väljyyttä hartioihin saisi suuremalla silmukkamäärällä hihoissa ja tekemällä mahdollisesti muutamia kavennuksettomia kerroksia ennen raglankavennusten aloitusta, jolloin yläosa olisi vähän korkeampi. Aika näyttää saako siitä jatkossa varsinaista blogattavaa vai lisää raskaita tunnustuksia..

Nukella olevan kruunupeiton olen itse vuosia sitten pikaisesti ommellut ja aplikoinut kuvan, kun nukeilla meinasi palella öisin.

torstai 14. lokakuuta 2010

Reissun väri

Eteläisiä kirpputoreja ja Korian abc:tä kolunneena on taas kotiuduttu kotinetin ääreen.
Korialla on Novitan myymälä absin yhteydessä, missä toki oli pakko käydä sielläpäin kulkiessa. Mitään mahtavia alennuksia ei tämän vierailun aikaan siellä ollut, mutta tarttuihan sieltä sentään jotain. Väriksi valikoitui lämpimän oranssin keltainen molempiin lankoihin joita ostin. Floricasta tarkoitus tehdä jotain pikkuneidille, Temposta itselle.
Samaan värisarjaan kuuluu ihastuttava Marianne, jonka bongasin siskon kanssa hauskalta kirpputorilta, jonka nimi ei jäänyt valitettavasti mieleen. Siellä kouvolan suunnalla kuitenkin. Mariannella kelpaa punnita tulevien vuosien marjat, kalat ja tottakai langatkin, joten voin  tulevaisuudessa tuollaisella kymmenen gramman tarkkuudella kertoa töiden lankamenekkejä. Vaaka on ollut ostoslistalla koko kesän ja syksyn, joten tälle kahden euron löydölle oli jo tilaustakin.

Kuka saa, kuka saa..

Pikaisesti valmistui kaksipuolinen lorupussi, joka toivottavasti kelpaa sekä tilaajalle että lapsilleen :)  Viidakko-kangas on Hemtexin aikuisten pussilakanaa, josta aiemmin olen ommellut lasten peittoon sopivat vuodevaatteet, ja aina sitä vain riittääkin. Toinen puoli on Ikeasta vastikään haalittua kangasta, samaa sarjaa kuin edellisen postauksen neuvolakorttien kettukangas. Kiristysnauha ei toivottavasti ole liian nihkeä toimiakseen; kumma kun tätä tavaraa on työhuone pullollaan, mutta ei löydy sitä ainutta pyöreää liukasta nyöriä, jota tämä kaipaisi.
Nauhamerkkejäkin ompelin molemmille puolille; toiselle suosikkini punahilkan, toiselle tuollaisia kuorma-autoja (jotka ei näköjään kuvassa oikein näykään). Nyöri tulee ulos yläreunasta, jolloin molemmin puolin käyttö on yhtä helppoa (vaikeaa).

Lorupussin alla näkyy anopin varastoista pelastettu räsymatto, joka on iiihanan turkoosiraitainen ja sopii meille kuin nenä päähän. Anopin sanoin tosin: tylsän harmaa matto, josta syystä varastoon joutunutkin.

torstai 30. syyskuuta 2010

Kansiin ja kirjoihin

Ompelin ohimennen lähisukuun syntyneille vauvoille taas neuvolakortti-kansia. Tällä kertaa kankaana Ikean paksu puuvillakangas. Paksuuden takia en käyttänyt tukikankaita ja hyvä niin, meinasi kääntämisen ja tikkausten kanssa mennä hermot (ja neulat) näinkin.

Toisin kuin yleensä, tein kannet kokonaan samasta kankaasta.  Paavo saanee selvästi miehekkäämmän tummemman kansion, vaikka toki siitäkin löytyy ripaus vaaleanpunaista; takakannen peurasta ja sisäpuolelta taskukankaasta. Serkku-neiti taas tulee saamaan pupukuvioisen kannen omille lappusilleen.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Norjalaismyssy

Eräs Paavo saa anopin vinkistä/tilauksesta Norjalaismyssyn Lanett-langasta. Samasta langasta on anopin käsissä syntynyt ihastuttava villapeitto, vaikkapa vaunuajeluille lisälämmikkeeksi. Toivotaan että pipo on Paavolle sopiva kooltaan ja myöskin kelpaa vanhemmille. Ohje on googlattu ja sovellettu käytössä olevaan lankaan, arpoen tietysti kokoa. Silmukoita loin 90 ja puikkojen koko 3. Pään ympärys on varmaan kokoa 0-3kk. Noin niinkuin unohdin tietysti mitata tarkat sentit valmiista piposta, mutta veikkaisin reilua 40 senttiä.

Pikaisesti jos ohjeenkin kirjoittaisi, ihan vaikka vain omaa tulevaa käyttöä varten:
Luo 90 silmukkaa, (joku muu loisi 91, mutta minä en halunnutkaan sinne taakse kahta silmukkaa lisäysten väliin, vaan yhden)
Neulo suljettuna neuleena 1. krs. nurjaa, 2. krs oikeaa, 3. krs. nurjaa...jne yhteensä 7 kerrosta.
8. kerros: Neulo 1o, lisää 1, 13o, nosta 1 neulomatta, neulo kaksi silmukkaa oikein kiertäen yhteen (=takareunoistaan) ja vedä nostettu silmukka yli.  Neulo 13 o, lisää yksi, 1 o, lisää 1. Neulo 13o, nosta 1 neulomatta, neulo kaksi silmukkaa oikein kiertäen yhteen (=takareunoistaan) ja vedä nostettu silmukka yli.  Neulo 13 o, lisää yksi, 1 o, lisää 1.Neulo 13o, nosta 1 neulomatta, neulo kaksi silmukkaa oikein kiertäen yhteen (=takareunoistaan) ja vedä nostettu silmukka yli.  Neulo 13 o, lisää yksi.

Toista 8.kerrosta joka toinen kerros 10 kertaa. (joka toinen krs. kaikki oikein). Sen jälkeen tee vain kavennukset joka toinen kerros, kunnes silmukoita on alle 10 jäljellä. (Jos haluat lakkiin pidemmän piipan, tee lopussa kavennusten väliin enemmän kaikki oikein-kerroksia). Neulo loput aina 2 silmukkaa oikein yhteen, kunnes jäljellä on enää 1 silmukka. Vedä lanka viimeisen silmukan läpi ja päättele työ.

Neulo nauhat  haluamasi mittaisiksi 4 silmukalla i-cordina.  (ohje Ulla-neuleeseen). Päättele nauha ja pujota langan pää nauhan sisään. Ompele nauhat käsin myssyn korvallisiin.

torstai 23. syyskuuta 2010

Langanpätkistä

Välipalana puikoilta valmistui neidille raitasukat langanjämistä. Lankakoria siivotessani neiti keräsi pussiinsa kaikki punaisen sukuiset pikkukerät, joista valmistui oikeat unelmasukat langanpäiden päättelyä rakastavalle neulojalle (jollainen minä en ole).  Neiti on tyytyväinen ja jämät vähän entistä pienempiä, loput päässeekin sitten askarteluihin materiaaleiksi.

Nämä taitaa kuitata sen Pannulappuja langanpätkistä-kohdan must-to-do-listaltani, vai mitä arvon raati sanoo? Pahoittelut heiluvista varpaista kuvassa..

Ei kangasta ilman kolmatta

Piti taas eksymäni kangaskauppaan, eikä mihin tahansa, vaan paikalliseen marimekon jälleenmyyntiliikkeeseen. Oikeastaan metsästin niitä täydellisiä lyhtyjä ulko-oven viereen ripustettaviksi, mutta samalla toki piti tarkistaa kangaspalalaatikko, jonka kangaspalat on yleensä -30% pakkahinnoista. Mukaan tarttui pala ihanaa Sanna Annukan vuonna 2008 suunnittelemaa Kanteleen kutsu-kangasta. Leikkelin kankaan leipomusliinoiksi ja pannulapuiksi, joten tämä pääsee ilmiselvän sukulaisensa Sanna Annukan kuvittaman kahvipurkin kaveriksi ilostuttamaan keittiötäni.

Toisen kangaslöydön tein kirpputorilta hurjaan 40 sentin hintaan. Pyörittelin hauskaa lasten tyynyliina pitkään käsissäni ja päätin, että jos keksin sille heti käyttöä saan ostaa sen. Tarkoitushan on olla keräämättä turhaa kangasta nurkkiin (marimekon kankaat ei ole koskaan turhia, paitsi unikko-kuosiset toisinaan). Liina oli valitettavasti liian pieni käyttöön otettavaksi lasten nykyisiin tyynyihin, joten se oli heti poissuljettu ihanne-vaihtoehto.

Jostain idea sitten putkahti, no olin tosipuheessa jotain sen tyylistä miettinytkin: neitien nukensänky näyttää niin kurjalta ja kaljulta levypohjineen, kun petivaatteethan siinä eivät tietenkään pysy hetkeä pidempään. Päällystin siis pohjalevyn tyynyliinalla (sekä suikaleella toista puuvillakangasta) ja lisäsin väliin kerroksen ohutta vanulevyä. Ompelin viimeisen sivun käsin umpeen, joten ihan helposti tästä ei neidit saa päällyksiä vietyä. Nyt pohjalevy pysyy tiukemmin paikoillaan ja siihen on nähtävästi mukava laittaa nuket nukkumaan.  

Ja vielä se kolmas; kierrätyskeskuksesta kärryyn hyppäsivät vihreänruskeat retro-verhot, joista kuvittelen ompelevani itselleni pihatakin. Edellinen the pihatakki on niin monessa maalissa uitettu, ettei sen kanssa viitsi enää postilaatikollakaan käydä. Voi jos joku antaisi hieman lisäaikaa omille ompeluksille, niin jopas valmistuisi vaikka ja mitä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Hat-heel socks

Hat-heel sock- ohjeella valmistui mielenkiintoiset sukat. No ihan hienot on sadannen silmukoiden poiminnan jälkeen ja riippumatta taas kummallisesta lankavalinnasta. Muuten tykkään väristä, mutta vihreää on jotenkin liikaa ja sen sävy on varmaan niitä kamalimpia vihreitä mitä on olemassakaan. Kaikki mikä olsi enemmän limeä miellyttäisi minun silmääni enemmän.

Ensimmäisen ja toisen sukan välissä taisin sairastaa aivokalvontulehduksenkin, onneksi ilman jälkitauteja, joten liekö sillä ollut jotain tekemistä sen kanssa, että toisen sukan alulle saaminen oli silkkaa tuskaa. Aloituskertoja oli taatusti ainakin seitsemän, ennenkuin kantapää alkoi näyttää samalta kuin ensimmäisessä.

Sukkahan siis neulotaan varsin kummallisessa järjestyksessä. Tuolta ohjeesta löytyy piirrettynä kuvat, joista järjestys parhaiten selviää. Tein sukat 'Older child'-koon mukaan, jolloin leveydestä tuli sopiva tälläiseen 37 numeron koipeen.( Lanka siis Sandnes mini palett superwash ja puikkoina kolmoset.) Aloitin kyllä naisten koolla ja teinkin ensimmäisen harjoittelukantapään ja kolmiot, mutta sukasta oli tulossa aivan valtava.

torstai 9. syyskuuta 2010

Pallohelmamekkoja

Tilaustyönä tehdyistä pallohelmamekoista tuli kerrassaan herkulliset. Kiiltävä satiini sopii pikkutytöille varmasti paremmin kuin aikuisille, ja ainakin yhtä hyvin pienten hurmuri-poikien kravatteihin ja rusetteihin. Saattoipa olla joukko somia serkuksia näissä juhlissa :D

Nyt puikoilta löytyy syksyn kunniaksi taas jotain extremeä: eli tälläiset oudolla tavalla tehtävät sukat.  Ohje vaatii lähinnä tarkkuutta silmukoiden poiminnassa, että saa siistin näköiset saumat. Minut yllätti taas myös neulomisen helppous englanniksi, kiitos mm. Ullan neulesanaston.

Lankana tietysti jotain ihan muuta kuin ohjeessa, joten jouduin taas kokeilemaan ja soveltamaan. Omankokoiset sukat näyttävät tulevan lähinnä lapsen silmukkamääriä käyttäen. Lankana SandnesGarnin väriä vaihtava Sandnes mini palett superwash. Kuvia luvassa myöhemmin jos lopputulos on esittelykelpoinen.