Orelma ♥ Marimekko

Sain syyn ommella neitosilleni mekkoja.  Minua ja partaisempaa puoliskoani pyydettiin kummin kunniatehtävään, ja siis eihän neideillä ollut sopivia mekkoja ko. tilaisuuteen, niinkuin ei suutarin lapsillakaan jne..

Selasin nettikauppojen puuvilla, ei iske, niin ei iske, aina niin täynnä ja levotonta ja värioksennusta ja pikkupiiperrystä ja ja ja vähintään väärä pohjaväri, joten turvauduin ilolla Marimekkoon.

Pienempi sai valita omansa, Mummolan marjat-kuosi oli nopea ja varma päätös, vaikka minä hölmö en meinannut ensin suostua. Huh, onneksi suostuin, mekko on niin omistajansa näköinen. 

Isompi toivoi jotain sinistä, ja tästä tykättiin heti molemmat.

Kummassakin kaavana Orelma, ilman niskahalkiota, jonka korvasin sillä että ensin jätin kaula-aukon ohjetta isommaksi ja sitten pujotin kaulakantin sisään ohuen pyöreän kuminauhan, ettei kaula-aukko päällä ole liian iso. Kannatti kuitenkin tehdä kanttausta ennen rypytyslangoilla tuo rypytys, että siitä tuli tasainen ympäri kaula-aukon.  Mekot on siis samanlaisia molemmin päin, joten voi välillä vaihtaa likaisen puolen selkäpuolelle, vitsivitsi.

Kaava Mekkotehdas-kirjasta, joita minulla on tällä hetkellä kaksin kappalein.. että jos toinen menee hukkaan plus että kaava-arkin löytymisen todennäköisyys on heti kaksinkertainen. No toinen on sentään oikeasti kirjaston, varasin ja lainasin ensin sen, ihastuin, (kas noin vuoden verran jälkijunassa) ja äkkiä tilasin oman kappaleen adlibriksen kesäkampanjasta ihan totaalisen edullisesti.

Ja vielä samalla vauhdilla ompelin kaapista löytyvästä muffinsi-puuvillasta Orelman naapurin neidille kun synttärikutsun saimme. Mekko on iso mallille, mutta oli ihan sopiva saajalle, mikä aina ilahduttaa ompelijaa.