perjantai 19. heinäkuuta 2013

Suutarin opissa

Kulunut viikko on ollut ihan mahtava, ja kaikinpuolin poikennut normaalista arjesta.  Olen herännyt aamuisin kellon soittoon ja lähtenyt kotoa liikenteeseen Yksin. Olen ollut päivän pois ja toinen puoliskoni on saanut hoitaa kotiarkea viikon ajan. Olen maistanut ensimmäistä kertaa elämässäni pinaattikeittoa.  Olen tavannut uusia mukavia ihmisiä, joita on tullut eteläsuomea myöten tänne viikoksi.  Olen ihallut mestarin mieletöntä käsityötaitoa. Olen opetellut käyttämään poljettavaa ompelukonetta, niinkuin montaa muutakin uutta työkalua, konetta ja laitetta. Olen todennut ettei puukko/veitsi ole edelleenkään se millä minä tykkään tehdä käsin töitä...


Olen siis osallistunut Kuusamon kansanopistolla järjestettävälle Kenkien valmistuksen perusteet kurssille.
Ja tehnyt, tadaa --- itselleni Kengät!! 




Päälle mustaa pintanahkaa, sisään vaaleaa  ohuempaa vuoriksi.


Nahan reunojen ohennus tuli tutuksi, puukolla, koneella ja sitten tuollaisella 'raudalla ja partaterällä', jolla homma sujui minulta helpoiten.  



Ihailkaa sisustusta! Vain viisi erilaista kaappia tällä seinällä, vastapäätä taisi olla ainakin vihreää ja ruskeaa kaapistoa.

 Uimaräpylöitä tekemässä? 
Vasaraa käytettiin vähän joka asiaan; loppusilauksena pari paukautusta, niin hyvä tulee.


Kantapäihin tuli taas erilaista nahkaa, liotettuna ja muotoon vasaroituna se kuivui kovikkeeksi.


Koneet oli poljettavia, kauniita vanhoja suutarinkoneita,(kaikki Singereitä? pitää huomenna tarkistaa jos muistan.)





Tässäpä toisen kengän sielu.  Sieluksi sanotaan tuota rautaa, joka liimattiin pohjan väliin, on sillä jokin muukin nimi, mutta se ei jäänyt mieleen.


 Liimaa, liimaa, joka väliin liimaa. Saas nähdä ensiviikon vieroitusoireet, pitääkö lähteä liimakaupoille. 


Siskonpoika 4v epäili yllä olevan kuvan nähdessään, että taitaa tulla rullaluistimet.  Jos ensivuonna sitten?


 Kaikkea vuollaan ja hiotaan että liima tarttuu ja ettei jää jalan alle kurttua ja ruttua.



Hienot pohjat, eikö?   Yläpuolella ennen-kuva, ja kun suutarimestari näytti näille vähän puukkoa, näyttikin seuraavalta;

 No kyllä minä itse hioin, mutta tuosta muotoilusta kyllä vastasi vielä pätevämpi taho.


Nämä korot olivat myös kohtuullisenkoomiset ensin.







Perinteisempiä paulakenkiä ja supikkaita(?).   Osa vielä vailla ainakin pohjia, nauhoja ja maalausta.




p.s sain lopulta toimimaan nuo kommenttilootan tykkäys-nappulat. Ja olishan se pitänyt arvata, päivitin vain pohjan uudempaan malliin ja nehän räpsähti näkyviin. Painakaa murut niitä, mutta vielä enemmän ilahdun kommenteista.

9 kommenttia:

suppis kirjoitti...

Vau! Mahtavaa, että olet uskaltautunut yrittämään ihan uusia juttuja! :)

Anne kirjoitti...

Mielenkiintoista! Kiva, kun oli paljon kuvia.

Kesänaapuri kirjoitti...

Aika siistiä, että lyhyellä kurssilla ehtii tekemään kokonaiset kengät! Ja vielä tosi hienot ja hyvin tehdyn näköiset. Eipä olisi itselle tullut mieleen lähteä tuollaiselle kurssille... :)

Satu kirjoitti...

Vau. Olen aivan mykistynyt. Tahdon myös!

Unknown kirjoitti...

Aivan huikeeta!! Siis kaikkinensa tuo sun viikko!! :) -Hentsu

Anonyymi kirjoitti...

vau! Ja mahtavia aikaansaannoksia! Ü -Jenni

tinttaran talossa kirjoitti...

Aivan mahtavat! Kyllä minunki täytyy päästä tuollaselle kurssille joskus!!

Puukkojunkkari Puukkoseppä Timo Hagman kirjoitti...

Upeita kuvia kurssilta. Taitava tekijä tekee mitä haluaa, muut mitä osaavat :) Hmm... näyttää siltä, että ens vuojen kursseille taitaa olla aikamoinen tungos... Olihan Ari tosi hyvä ope. Suorastaan erinomainen suutarimestari!

Anonyymi kirjoitti...

Vautsi vau! Ensi kesänä minäkin tuun... :)
Essi