Kottikärryt

Ostin kerran kottikärryt mallia kotiäiti. (= kärryt ohjautuu hyvin yhdellä kädellä yhtenäisen työntöaisan takia. Ja kärryt pysyy möykyissä ja kuopissakin pystyssä kahdella renkaalla. Toisella kädellä ahkera äiti-ihminen vetää tai työntää tietysti lastenvaunuja, joten ed. mainitut ominaisuudet ovat hyvin tärkeitä.) Jostain syystä kärryt jäi kuitenkin jo ensimmäisenä syksynä säiden armoille ja ne ruostuivat kamalaan kuntoon.  Tänä kesänä, kiitos Värisilmän keväisen mainoksen, päätin tehdä asialle jotain. 

Ensin hioin hiekkapaperilla ja harjasin teräsharjalla ruosteet pois = mahdollisimman vähiin. Kuva on otettu kun homma oli jo loppusuoralla... Seuraavaksi pesu kauhealla peltipesu-aineella, jonka pelkkä etäinen haistelu pisteli silmiä ja sisäelimiä. Pesun jälkeen sudin kärryihin Rostex-ruosteenestopohjamaalin ja lopuksi  päälle ärhäkän värisen Unica-ulkokalustemaalin. Lopputulosta voi ihailla mieluiten niin kaukaa, että ei erota valumia ja pensselin jälkiä. Ensimmäiset käyttökerratkin kärry on läpäissyt mainiosti ilman maalin naarmuuntumista.

Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi sittenkin pitänyt malttaa vielä seuraavaan päivään siirtää maalausta ja hakea kaupasta tärpättiä ja ohentaa maalia vähän. Nyt se oli turhan paksua ja huonosti leviävää ja puolenvälin jälkeen aloin pelätä kesken loppumista.