sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mariuksen jalkojen toinen elämä



No se ikean halpa Marius-jakkara.  Se jonka päällä ei saa seisoa, mutta onpa kyllä seisottu kerran jos toisenkin, ja on se toiminut jos vaikka millaisissa temppuradoissa, ja sen mukainen on lopputulemakin. Nuo muovisen istumaosan muoviset ruuvinkolotapit on sanoneet itsensä irti, ja jäljelle jäi reikäinen lätty ja metalliset jalat.  


Toinen raukka-rumilus on joskus kierrätyskeskuksesta tuunausta varten ostettu aalto-jakkaran kopio, oletan, josta totesin hetikohta että ruuvit ei enää kiristy, enkä nähtävästi ole kovin ahkera hiomaan saati maalaamaan mitään. 



No, kaapeista vanulevyä, liimaa, kangasta, niittipyssy niitteineen ja ruuvit. Jotka muuten jouduin ostamaan ihan tätä varten. 


Tai oikeasti tarvitsin vain yhden ruuvin, kolme sopivaa löysin kotoa, mutta en kehdannut siellä miehisessä hyllyvälissä irtoruuviosastolla kokeilla mitä vaaka sanoo yhdestä ruuvista. Tarkemmin ajateltuna olisi kyllä pitänyt!! Ehkä käyn jollain toisella kauppareissulla kokeilemassa onnistuuko yhden ruuvin ostaminen. Hintalapussa siis tämän projektin budjetti, muita ei lasketa kun ne löytyi kaapeista. 


 (Pussissa on viisi ruuvia, hinta on 10 senttiä, yhden hinta olisi siis 2senttiä, olisiko sen saanut ilmaiseksi?)



Aikas herkullinen pastilli tästä tulikin! 


Mustatkin Mariuksen jalat olis olemassa, mutta mistä löytäisin sopivan puisen ympyrän? 



Onnittelut ja mukavan päivän toivotukset vielä kaikille äideille! 

6 kommenttia:

snna k kirjoitti...

Siitä tuli hyvin, hyvin kiva! :) Hiominen.. hrr! Oiva välttö.

Kikka kirjoitti...

No mutta kyllähän noin kätevä nainen löytää jostain nurkasta jonkin puulevyn kappaleen mihin lautasen avulla piirtelee ympyrän ja kuviosahalla laskettelee ympyräisen irti! Mutta mistä noita jalkoja löytäisi, kun ei ylimääräisenä nurkissa pyöri?(kaikkea muuta kyllä nurkissa sitten pyöriikin...)

Hannariina kirjoitti...

Ihana tuunaus!!

Anonyymi kirjoitti...

Jostain levynpätkästä sahaat tuollaisen ympyrän, kyllähän se noin kätevältä emännältä onnistuu! Tosi kiva tuli jakkarasta, haluttais kyllä itekin kokeilla kun tulis vaan sopivat jalat vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

HEI sulla on uus MATTO!! WAU! :) ja hieno todellakin tuo jakkara!

-Jenni

irinka kirjoitti...

Kiiitos! Ja ei taia kyllä tämä emäntä pärjätä sahojen kanssa, pitäis reipastua sillä(kin) suunnalla tekemisten kanssa. Käsin sahaaminen on ainakin niin turhauttavaa kun itse saan sahata yhtä lautaa poikki tovin jos toisenkin, kun taas mies tekee sen murto-osassa siitä ajasta, huoh. No ehkä jos jollain koneella opettelisi..

Jenni, sunhan pitää tulla kahville joku päivä!