Näiden piti olla hauska yllätys miehelle, ajalla ennen huopalapasten pyyntöä ja toteutusta. Löysin netistä ohjeen, joka huvitti ja heti kuvittelin millaisia tilanteita tälläiset kivat kirjoneulelapaset tulisivat aiheuttamaan. Ja onhan ne jo aiheuttaneet: Anoppi käydessään huomasi nurin päättelyä odottavat lapaset pöydällä ja toki niitä tutkimaan. Minä siinä sitten hekottelin kultaisen anopin vieressä kuviolle..ei ehkä ole hänen ominaisinta huumoriaan nämä.
Ja piti tosiaan. Viksu vaimo(=minä) tulosti kuvio-ruudukon ja kiikutti sen piiloon lankakoriin, mutta jätti tietysti nettisivun johonkin välilehteen auki. Illalla kuuluikin koneelta miehen hörähdys kuviolle. Tein kuitenkin loppuun, ja joko mulla oli liian paksu lanka, liian löysä käsiala tai liian lyhytsorminen perhe, kun kuviota oli pakko lyhentää, muuten lapaset olisivat olleet toista metriä liian pitkät. Tai sitten tein peukalon iha väärään paikkaan, luultavasti.
Saas nyt nähdä mihin nämä joutuu, ehkä joku onne(llinen)ton saa nämä lahjaksi joskus jossain, tai saattaahan nämä jäädä omaankin käyttöön.
Syksyllä sammalpalloja tehdessä mainitsin anopin tekemän sammalkranssin, joka on vähän kurjistunut jo talven aikana. Koristeena olleet omenat ovat pikkuhiljaa poistuneet keskuudestamme, joten uutta väriä piti saada. Punaista niinkuin talokin, kauan mietin sisääntullessa mitä se voisi olla. Lopulta sitten ompelin tähtivelourista sydämet roikkumaan ranssin keskelle.
6 kommenttia:
Aika hauskat lapaset :D
Härregyyd mitkä lapaset :DD
Nää on mahtavat!
Ihan huiput :D
Hahhah noita lapasia! :D
Päivän piristys! Heh...
On kyllä hauskat lapaset!
Lähetä kommentti