Neljävuotiaan luovuus

Ompelin yhden kauniin sadepäivän ja loppuillasta ompeluhuone alkoi vetää puoleensa myös neitejä. Ihmeellinen on neljävuotiaan luovuus; nuket nähtävästi tarvitsivat pipoja, eikä itselläni olisi missään nimessä syntynyt mitään näin ennakkoluulottomia yhdistelmiä ja virityksiä. Materiaalina lattialta löytynyttä silppua.

Myös kuvat on neljävuotiaan ottamia; 'äiti, minä otan kuvia niin blogataan nämä sitten'. Selvä.

Tarkkojen ohjeiden perusteella ompelin 'ykköspipon' maatilakankaasta. Applikaatiot ei kenties ole ikikestäviä, mutta sitäkin hienompia. Maatilapipon helmikin oli ensin kiinni teipillä, mutta sain luvan ommella sen, että pysyisi paremmin.  Nallelle, eli Killelle tehtiin 'suikalepipo' eri kankaista, Pikkunuken keltavihreän apilapipon kappaleet löytyi melkein valmiina lattialta, neideille leikattujen toppien kaula-aukon sisuksia nähtävästi. Samalainen toivottiin toiselle pikkunukelle, mutta eri kankaista; mustaharmaapallosta ja punaisesta apilakankaasta. 'Äiti-nukke' sai pipoonsa hienon höyhenkoristeen. 

Valmiita vaatteitakin vilahtaa kuvissa mm.pipontekijän päällä, näistä tarkemmin uudessa bloggauksessa, kunhan saan kunnon kuvia otettua. 

Mutta, alle vielä, opettelin 'uuden' tavan kantata kaula-aukon ja kädentiet resorikaitaleella: Ensin n. 4cm leveä resorisuikale ommellaan oikea puoli paidankappaleen nurjaapuolta vasten. Sitten vain käännetään (ja neulataan) suikale kohdilleen, ja tikataan päältä. Tikatessa voisi käyttää kaksoisneulaa, mutta paremmin venytystä kestää ainakin minun Berninani tekemä suora joustinommel, jota itse tykkään käyttää. Ja yksi Ottobren ohje suositteli järjestykseksi sellaista, että kanttaus tehdään aina kun toinen sauma on vielä auki. Eli kuvassa on ommeltu vasta toinen olkasauma, ja kädenteissä vastaavasti, ensin olkasauma, sitten kanttaus ja sitten vasta kainalosauma.