Piti taas eksymäni kangaskauppaan, eikä mihin tahansa, vaan paikalliseen marimekon jälleenmyyntiliikkeeseen. Oikeastaan metsästin niitä täydellisiä lyhtyjä ulko-oven viereen ripustettaviksi, mutta samalla toki piti tarkistaa kangaspalalaatikko, jonka kangaspalat on yleensä -30% pakkahinnoista. Mukaan tarttui pala ihanaa Sanna Annukan vuonna 2008 suunnittelemaa Kanteleen kutsu-kangasta. Leikkelin kankaan leipomusliinoiksi ja pannulapuiksi, joten tämä pääsee ilmiselvän sukulaisensa Sanna Annukan kuvittaman kahvipurkin kaveriksi ilostuttamaan keittiötäni. 
Toisen kangaslöydön tein kirpputorilta hurjaan 40 sentin hintaan. Pyörittelin hauskaa lasten tyynyliina pitkään käsissäni ja päätin, että jos keksin sille heti käyttöä saan ostaa sen. Tarkoitushan on olla keräämättä turhaa kangasta nurkkiin (marimekon kankaat ei ole koskaan turhia, paitsi unikko-kuosiset toisinaan). Liina oli valitettavasti liian pieni käyttöön otettavaksi lasten nykyisiin tyynyihin, joten se oli heti poissuljettu ihanne-vaihtoehto.
Jostain idea sitten putkahti, no olin tosipuheessa jotain sen tyylistä miettinytkin: neitien nukensänky näyttää niin kurjalta ja kaljulta levypohjineen, kun petivaatteethan siinä eivät tietenkään pysy hetkeä pidempään. Päällystin siis pohjalevyn tyynyliinalla (sekä suikaleella toista puuvillakangasta) ja lisäsin väliin kerroksen ohutta vanulevyä. Ompelin viimeisen sivun käsin umpeen, joten ihan helposti tästä ei neidit saa päällyksiä vietyä. Nyt pohjalevy pysyy tiukemmin paikoillaan ja siihen on nähtävästi mukava laittaa nuket nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti