lauantai 17. lokakuuta 2015

Projekteja aina tarvitaan


Siis eikö? Joku projekti(tuoli) saa aina olla niittipyssyä odottamassa.  


Ostin esikoiselle aikoinaan kirpputorilla syöttötuoliksi tämän kammotuksen..eh söpöliinin. Jo ostaessa oli verhoilussa reikä, ja myyjän kanssa oli puhettakin, että näppärähän tähän on päälliset uusia, tuollaisia lähes neliskanttisia palasia muutama. Niimpä.  Kolme omaa lasta, noin yhdeksän(!!!) vuotta tämä palveli tuolla rikkinäisellä valkoisella tekonahka-päällisellä, (jota piilottelin kyllä tuon vihreän pehmusteen avulla) kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä mietin että tähänhän voisi käyttää kaapissa pyörivän palan Marimekon vahakangasta. 


Ei  mennyt kuin hetki, kunnes päästiin siihen niittipyssyn odotteluvaiheeseen, mies sitä niittipyssyä ajelutti väliin venäjällä, väliin töissä ja aika usein muuten vain pitkin metsiä, auton peräkontti-nimisessä tallessa.  Kerran jo kävin autostakin etsimässä, mutten arvannut että on piilotettu lattian alle, ovelaa. 


No, valmista tuli lopulta. Aika näyttää onko hyvä materiaali tässä käytössä, mutta ei haittaa jos ei olekaan, tähänhän on niin näppärä uusia hei nuo päälliset!!

Ja kun tuo kerran valmistui, haalasin kirppikseltä muutamalla eurolla uuden projektin. Tämä nyt sitten odottelee vielä sitä täydellistä kangastakin, niin että vielä on aikaa niittipyssyn hukkautua ennen sen tarvetta.


Tuoli on tukeva ja kaunis puuosiltaan, kangas likainen ja kurja. Tämän tilalta vein samantien yhden keikkuvan tuolin rumiluksen pois talosta, onnea on! 


6 kommenttia:

Miina kirjoitti...

Aika aikaansaavaa! :D Jospa tuoli tulis vähän lyhyemmässä ajassa valmiiksi (vaikka siis pitkäjänteisyyshän on vaan hyvästä!). :D

Valtavirrassa kirjoitti...

Syöttötuolista tuli kyllä kivan näköinen noilla uusilla päällisillä! Hauskaa, että muutkin ovat toisinaan yhtä aikaansaavia kuin minä.. Mullakin saattaa lojua jokunen pikkuinen projekti vuosia, ennenkuin saan aikaiseksi tehtyä jonkun pikkuhomman :D Mun mies on kans niittipyssyn jemmaaja. Nytkin odottelen, että löytäisin äijän jäljiltä niittipyssyn ja niitit, jotta saisin päällystettyä puusohvan päällysen.

Liityn kyllä lukijaksi, jotta muistan jatkossakin käydä heti kurkkimassa nämä sun postaukset :)

Unelmallinen kirjoitti...

Upea lopputulos! Toiset ompelut antaa odottaa sopivaa aikaa, sitä keksii yhtä jos toista, ettei tarvitse aloittaa :)

irinka kirjoitti...

Eikö.. nyt kyttään kun huomenna alkaa Marimekon Ysmyt, että olisiko jotain sopivaa markiisia tai ehkä vahvaa puuvillakangasta, josta saisi tähän kauniin päällisen.

irinka kirjoitti...

Kiitos kommentista, ja tervetuloa vielä lukijaksikin! Pitäisi varmaan oma niittipyssy, ja muut työkalut laittaa, että paremmin löytyisi... paitsi että eipä tämä ainakaa mulla ole yleensä ihan päivän päälle.. taitaa siis yksi ( tai kaksi tai kolme meillä voi oikeasti olla..yksi raksamiesten jättämä, yksi vanha räpsy, ja tämä tallessa oleva ok kappale...) riittää oikeasti.

irinka kirjoitti...

Kiitos! Minä ensin pelkäsin liian tunkkaista lopputulosta, tummanruskeaan runkoon kun haasteellista saada sopivaa kuosia...paras lienee olisi oikeasti valkoinen (tekonahka) mutta kyllä tämäkin on aikas kiva sitten kuitenkin! Ainakin entiseen kellastuneeseen verrattuna.