top 3 kuinka ehdin neuloa

1. Vie lapsi kerhoon ja käy nopeasti asioilla. Unohda kirpputorit tai välissä kotiin meno, vaikka kerho kestäisi kolme tuntia ja sinun piti viedä vain kolme kirjettä postiin. Kuuntele laatuohjelmia radiosta ja neulo, voi sitä neulomisrauhaa jos autossa ei ole muita. Jos taas takapenkilläkin on joku, varaudu eväillä, rusinat kestää kauan, pillimehu ei niinkään.

2. Suunnittele automatka (täällä periferiassa ei kulje junia) sopivan kauas ja valoisaan aikaan, jolloin ehdit matkalla neuloa rivin jos toisenkin. Tähän tietysti tarvitaan toinen henkilö kuskiksi.

3. Mene päiväkahville (ja lounaalle) ystävän luo. Voit neuloa sohvan nurkassa  reilusti ainakin pari tuntia kun  ystäväsi huolehtii sinun ja jälkikasvusi ruokien ilmaantumisesta pöytään. Ja liian pikainen poistuminen on epäkohteliasta, joten siis neulo vielä vähän.   

Neuloosin oireita siis näkyvissä, mutta ihan hallinnassa vielä.  Itselle, jo jalassa harmaantuneet, valkoiset villasukat Nallesta ja Seiskaveikasta. Huomaa kyllä että keltaiset ja ruskeat kolmiot on paksumpaa lankaa, kun ne ovat suurempia, mutta ei haittaa ei.  Tuosta sivustakin löytyvästä pickles.no -sivustosta lainasin tuon kolmiokuvion, vaikka ei olisi ollut kummoinen itsekään laskea sopivia määriä silmukoita. 

Ekaluokkalaiselle neuloin lapaset. Ihanat!  Kirkas sininen ja pinkki on Janne-lankaa, paikallisesta Taitoneulasta. Musta seiskaveikkaa. 

Kuvio lienee sukua minua inspiroineelle Muita Ihania-blogin Pilven reunalla-kuviolle, mutta kun reissussa kuvion tarve yllättäen iski, niin piirtelin itse muistikuvien pohjalta ja tarvittavaan silmukkamäärään sopivan kuvion.

Jostain kumman syystä langat lisääntyy eikä vähene, vaikka jotain tekisikin. Kauan jo lankakorini (ei puhuta yläkaapin pussukoista mitään) on pursunnut yli ja ympäri. Ja sitten noin kolmepäivää sitten törmäsin Hupsistarallaa-blogissa köyhän naisen säilytysvinkkiin (no ei lopputulokseen naista sovi, kuin ehkä joku aivan pieni), ja piti sitten käydä citymarketin kautta. Ohjeetkin tähän löytyy ko. blogista: klik!  Kiitos sinne!  

Kassi on siis citymarketin Nenäpäivä-kassi tuunattuna.  

p.s. Mennessäni kuvaamaan tuota lankasäkkiä, siirtelin verhoja, ja kas, siellähän oli viellä nuppineulat kiinni koko alataitteen leveydeltä. Ilmankos neulat tuntuukin välillä olevan aika vähissä, ja siis verhot tosiaan on ommeltu, silitetty ja ripustettu jo muutama kuukausi(?) sitten..

p.p.s  Ystävät hyvät, minä voin keitellä seuraavat päiväkahvit!