Nauhoja slow-postilla

Trendikäs slow-ilmiö yltää jo yksittäisen kuluttajan nauhatilauksiin. Enää postia ei tilata suorinta tietää omaan kotipostilaatikkoon, vaan tuotteiden annetaan tehdä rauhassa matkaa useiden matkakumppanien kanssa läpi vaihtuvien paikkakuntien.

Noniin, siinähän kävi niin, että törmäsin jossakin lukemattomista blogeista Michas Stoffecke -verkkokaupan ihaniin nauhoihin. Niitä piti saada äkkiä-tänne-mulle-heti. Kuvittelin niiden tulevan litteässä kirjeessä edullisesti, mutta hups; naputtelin tilaukseni ja täytin tietoni, niin kappas, postikulut ulkomaille 25e, ei kiitos!

Toim. huom.; Seuraava kappale voi olla vaikeaselkoinen ja epäkiinnostava asianomaisia tuntemattomille. Sen voi huoletta hypätä yli ja siirtyä seuraavaan tekstikappaleeseen.
Sain luvan tilata nauhat siskoni osoitteeseen Saksassa ja postikulut tippuivat viidennekseen alkuperäisestä. Nauhat olivat parissa päivässä siskollani, missä sattui samaan aikaan kylästelemään ystäväni ja blogisti-kollegani, joka sitten toi nauhat suomeen. Toinen siskoni sattui samoihin aikoihin saapumaan etelänmatkoilta (kamerani kanssa), joten nauhat vaihtoivat kyydin kameran matkaan punaisella autolla läpi Suomen. Hyväksi onneksi mansikatkin ehtivät juuri poimittaviksi, ja sain niiden avulla houkuteltua senhetkisen kuriirin pikapikaa kotiutumisensa jälkeen Kuusamoon, ja nauhat pääsivät määränpäähänsä.

Nauhoista näkee, että osa on valittu ajatellen 4-vuotiaan neidin reaktioita nauhoja tutkiessa, ja osa taas on äidin lempivärien mukaisia. Erityisen ihana on kuitenkin Punahilkka-nauha, missä susikin kurkkii pensaan takaa, hui.  Nyt nauhat sitten pyörivät ihasteltavina ja loppusijoituspaikkaa etsien, lähtipä osa jo Hanna-naalle arpajaispalkinnon osana.

Tuota saksalaista nettikauppaa ei voi järin selkeäksi sanoa, mutta ihania juttuja siellä on kyllä myynnissä. Paha vain, että yhtään en Saksaa(kaan) ymmärrä. Katsoin sitten tärkeimmän näköiset(!) sanat sanakirjasta, ja hyvin onnistui.